Kevätvaltuuskunta väänsi palkkatavoitteita
Lääkäriliiton valtuuskunta kokoontui sääntömääräiseen kokoukseensa reippaasti hihat käärien. Viimesyksyinen työaikaselkkaus ja kentän viestit palkkaremontin tarpeesta olivat valmentaneet valtuutetut hereille ja aloitteellisiksi. Tuore julkisuuteen vuotanut STM:n muistio eräiden sairausvakuutuskorvausten siirtämisestä kunnille oli tuohduttanut myös yksityissektorin kollegakunnan. Monesti olemme saaneet kuulla palkkanurinaan vasta-argumentin, että "erikoislääkäri voi tienata varsinaisen särpimen yksityisvastaanotolla". Nyt olisi siis tiedossa päivystyspalkkasumman näivettyminen yhdistettynä peruspalkan jälkeenjääneisyyteen ja lisäbonuksena yksityissektorin vastaanottotoiminnan siirtyminen kuntien näppeihin. Kombinaatio kuulostaa varsin tehokkaalta tavalta kuristaa lääkärikuntaa ja johtaa harmeihin potilaalle todellisen yksityissektorin ja valinnanvapauden hävitessä. Ensin pienenevät lääkärien kokonaisansiot ja lääkärien pako julkiselta sektorilta kiihtyy. Mikäli toimeentuloa ei löydy edes yksityissektorilta, on edessä muutto ulkomaille. Opetusministeriö voi sen jälkeen rauhassa vaikka tuplata sisäänottomäärät lääketieteellisiin tiedekuntiin, eivät uudetkaan lääkäripolvet suostu tällaiseen siperiaan.
Valtakunnan päälehti kirjoitti vastikään jopa HYKS:n vaikeuksista värvätä silmätautien ja korvatautien alojen lääkärityövoimaa. Nerokas vastaveto on lehden mukaan lääkärien tehtävien siirtäminen sairaanhoitajille. Samaan aikaan kun lääkärikunta ja lääkärijärjestöt kamppailevat laadunvalvontaprojektien ja jatkuvan täydennyskoulutuksen puolesta, työnantaja pyrkii vastakkaiseen suuntaan. Lääkärikunnan mielestä terveydenhuollossa tarvitaan erikoislääkäreitä, tulevaisuudessa hyvin harvoissa viroissa toimitaan LL-perustutkinnon varassa. Erikoistuminen, tieteellinen jatkokoulutus ja erityispätevyydet yhdessä elämänikäisen täydennyskoulutusohjelman myötä turvaisivat laadukkaan lääkärintyön. Koska täydennyskoulutus maksaa jopa työnantajalle ja koska yliopistosairaala ei ilmeisesti ole valmis maksamaan edes nykyistä erikoislääkärin palkkaa liukumamahdollisuuksineen, haetaan tällaisia kyseenalaisia keinoja. Lääketieteen kehittymisen myötä ja todellisen lääkäripulan takia on ammattikuntien työnjakoa tarkistettu aiemminkin ja lääkärien tehtäviä siirretty hoitajille. Nyt kyseessä ei ole pula vaan säästäminen. Jos linja on tämä, olisi mukava kuulla työnantajan kanta siitä, onko ylipäätänsä mitään tehtäviä, joita ei voitaisi siirtää erikoislääkäreiltä muille ammattiryhmille. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksella on todennäköisesti terveydenhuollon ammatinharjoittamislain perusteella oma kantansa asiaan eikä potilaankaan näkökulmaa pidä sivuuttaa.
Lakimiesliiton puheenjohtaja professori Jarno Tepora kertoo laskuttavansa asiantuntijatehtävistä 1 200 mk/h (HS 16.5.1997) - luitte oikein, tuhatkaksisataa markkaa tunnista. Perusteluissaan Tepora viittaa "muidenkin yliopistoalojen kuten lääketieteen käytäntöön antaa asiantuntijalausuntoja". Puheenjohtaja Tepora vaatii myös omalta liitoltaan kovempia otteita työmarkkinoilla. Lääkäriliiton valtuuskunnan kokouksessa laskettiin apulaislääkärin tuntipalkaksi 62-70 markkaa, erikoislääkärin tuntipalkaksi 100 markkaa perustyöaikana ja päivystysaikaiseksi tuntipalkaksi noin 200 markkaa. Niin että jonkin verran on vielä matkaa lakimiesten asiantuntijapalkkioihin. Julkisen sektorin palkkauksen omituisuuksiin kuuluu vielä se, että ansioituneinkaan lääketieteen asiantuntija ei pääse näistä perustuntipalkoista juuri ylöspäin. Konsulttifirmojen tulevaisuusskenaarioissa näkyy yhtenä vaihtoehtona visio, että julkiselle sektorille muodostuu halpatuotannon leima. Julkisen sektorin sairaaloissa tämä visio on tätä päivää, ei enää ensi vuosituhannen näkymä. Miksi siis vielä joku viitsii ihmetellä, ettei sairaalaan löydy virkoihin hakijoita, vaikka lääkärimäärät ja koulutusmäärät eivät osoita minkäänlaista lääkäripulaa tasavallassa olevan.
Yhteiskunnallinen keskustelu terveydenhuollosta käy vilkkaana. Lääkärikunnan on syytä olla valppaana ja osallistua vankasti tähän keskusteluun. Omissa joukoissa mariseminen ei riitä, on oltava paikalla myös siellä missä asioita valmistellaan ja missä asioista päätetään. Tällainen tunnelma oli myös valtuuskunnassa.
