Huumausainerikoksia koskeva lainsäädäntö uudistettu Lääkärin salassapitovelvollisuutta rajoitettu

Rikoslakiin on 1.1.1994 lukien lisätty uusi 50 luku, johon on koottu huumausainerikoksia koskevat rangaistusmääräykset. Lääkärin kannalta on tärkeätä tuntea 50 luvun 2 pykälä, joka koskee törkeää huumausainerikosta. Törkeästä huumausainerikoksesta voidaan tuomita vankeuteen vähintään kuudeksi vuodeksi. Törkeä huumausainerikos on siis sellainen rikos, jonka kyseessä ollen lääkärin salassapitovelvollisuus väistyy tiettyjen muiden edellytysten täyttyessä. Kokonaisuudessaan rikoslain 50 luvun 2 pykälä kuuluu seuraavasti:

Jos huumausainerikoksessa

1) rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,

2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,

3) rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,

4) aiheuttaa usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai

5) levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla

ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Lääkärin salassapitovelvollisuus voi väistyä yleensä silloin, kun kysymys on rikoksista, joiden enimmäisrangaistus on vankeutta kuusi vuotta tai enemmän. Tällaisia törkeitä rikoksia ovat mm. henkirikokset, törkeä pahoinpitely, väkisinmakaaminen, lapseen kohdistuva haureus ja nyt esillä oleva törkeä huumausainerikos. Lääkärin salassapitovelvollisuus voi väistyä seuraavissa tapauksissa:

1) Kyseessä on rikoslain 16 luvun pykälä:ssä mainittu rikos julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan.

2) Rikoksen esitutkinnassa on tutkittavana ns. törkeä rikos, josta säädetty rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta (esitutkintalain 27 pykälä:n 2 momentti).

3) Salassapitovelvollisuus koskee lääkäriä myös oikeudenkäynnissä. Oikeus voi kuitenkin velvoittaa lääkärin todistamaan asiassa, jossa syytettä ajetaan rikoksesta, mistä saattaa seurata vankeutta vähintään kuusi vuotta (oikeudenkäymiskaari 17 luku 23 pykälä).

Huumausainerikoksia koskevan uuden säännöstön johdosta on lääkärin salassapitovelvollisuutta syytä tarkastella tarkemmin erityisesti edellä 1. kohdassa mainitun rikoslain 16 luvun 19 pykälä:n osalta. Tässä lainkohdassa on säädetty törkeitä rikoksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, joka koskee myös lääkäreitä. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät kuulu kaikki törkeät rikokset vaan ainoastaan tässä lainkohdassa luetellut erityisen vaarallisiksi katsotut rikokset. Tähän ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien rikosten luetteloon on lisätty 1.1.1994 lukien törkeä huumausainerikos. Kokonaisuudessaan ilmoitusvelvollisuutta koskeva rikoslain 16 luvun 19 pykälä kuuluu seuraavasti:

Joka tietää valtiopetoksen, maanpetoksen, murhan, tapon, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, 25 luvun 1 tai 9 a pykälä:ssä mainitun rikoksen, rahanväärennyksen, törkeän rahanväärennyksen, 34 luvussa mainitun toisen hengelle tai terveydelle vaarallisen rikoksen taikka törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Pykälän 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske kuitenkaan lähimpiä sukulaisia.

Ilmoitusvelvollisuus koskee siis myös lääkäriä. Tulkittaessa tätä lainkohtaa on nimenomaan lääkärin pyrittävä samalla siihen, ettei potilaan ja lääkärin välinen suhde vaarannu. Salassapitomääräysten tarkoituksena on turvata potilaalle aina mahdollisuus hakeutua lääkärin hoitoon ilman pelkoa siitä, että hänet ilmiannetaan viranomaisille. Erityisesti nuorten henkilöiden kyseessä ollen tämä näkö-

kohta on tärkeä. Sen lisäksi on syytä korostaa tässä lainkohdassa ilmoitusvelvollisuudelle asetettuja edellytyksiä.

Ensinnäkin lääkärin täytyy tietää, että rikos hankkeilla, pelkkä epäily ei siis ole riittävä peruste tiedon antamiselle viranomaiselle. Edellytyksenä on niinikään, että rikos on hankkeilla ja se olisi vielä estettävissä. Jo tapahtuneista rikoksista ilmoitusvelvollisuutta ei ole ja salassapitovelvollisuus niiden suhteen on voimassa. Käytännössä hoitoon hakeutunut potilas tuskin kuitenkaan ilmoittaa lääkärille suunnittelemiaan rikoksia. Velvollisuutta tällaisten seikkojen tiedustelemiseen lääkärillä ei ole.

Lääkärin salassapitovelvollisuuden tarkastelu on yksinkertaisempaa silloin, kun kysymyksessä on rikoksen esitutkinta tai todistaminen oikeudessa. Esitutkinnan osalta on kuitenkin huomattava, että lääkäri on esitutkinnassa oikeutettu todistamaan törkeistä rikoksista, jos hän eri asianhaaroja punnittuaan niin harkitsee oikeaksi. Esitutkinnassa todistamisvelvollisuutta ei ole. Lääkärin kieltäytyessä todistamasta esitutkinnassa poliisiviranomaiset eivät voi häntä siihen velvoittaa, vaan todistamisvelvoite voidaan antaa vain tuomioistuimessa. Oikeudenkäynnissä lääkärillä on todistamisvelvollisuus, mikäli tuomioistuin velvoittaa hänet todistamaan.

Törkeitä huumausainerikoksia koskeva ilmoitusvelvollisuus on ristiriidassa lääkärin salassapitovelvollisuutta koskevien määräysten kanssa. Myös käytännössä saattaa syntyä ristiriitatilanteita lääkärin pyrkiessä turvaamaan potilaan ja lääkärin välisen luottamuksellisen suhteen. Potilaan ja lääkärin välisen suhteen kannalta on tuhoisaa, mikäli lääkäreitä yleisesti aletaan epäillä ilmiantajiksi, vaikka huumausainerikokset ovatkin yhteiskunnan kannalta tuomittavia. Edellä käsiteltyjen lainkohtien toimivuutta onkin syytä seurata myös käytännössä ja esiin tulleista ristiriitatilanteista tulisi informoida myös Lääkäriliiton toimistoa.