Islannin lääkäreistä kolmannes ulkomailla
Pohjoismainen lääkärineuvoston kokous pidettiin 12.-15.6. Islannissa, jossa valmistauduttiin pari päivää myöhemmin vietettäviä tasavallan 50-vuotisjuhlia varten. Elintaso ja terveydenhuolto ovat Islannissa korkealla tasolla, vaikka viime vuodet ovatkin olleet taloudellisesti tiukkoja mm. vähentyneiden kalansaaliiden takia. Tämä on johtanut verotuksen kiristymiseen ja ostovoiman laskuun niin lääkäreillä kuin muillakin kansalaisilla.
Islannin väkiluku on 260 000 ja maassa toimii noin 900 lääkäriä. Lääkärityöttömyyttä ei ole, mutta ei myöskään avoimia työpaikkoja. Ulkomailla työskentelee kuitenkin 400 islantilaista lääkäriä, joista suurimman osan arvellaan olevan halukas palaamaan kotimaahan, jos töitä olisi tarjolla.
Islantilainen lääkäri ansaitsee keskimäärin 28 000 markkaa kuukaudessa, päivystys- ja ylityökorvaukset mukaanlukien. Lääkäriliitto pyrkii uudistamaan lääkärien palkkarakennetta siten, että peruspalkan osuus nousisi muiden palkanosien kustannuksella. Tämä nostaisi eläkkeiden tasoa ja edistäisi eläkkeelle hakeutumista. Peruspalkan painottamisen suhteessa tuloksesta riippuviin palkkioihin uskotaan myös tasoittavan työmääriä ammattikunnan sisällä. Liitto katsoo, että palkkapolitiikalla tulee tukea töiden uusjakoa nuorille lääkäreille.
Säästösyiden takia on lääkäreille ollut viime aikoina varsin vähän vapaita vakansseja tarjolla. Juustohöylä-käsite on tuttu islantilaisillekin, vaikka nykyisin säästöt pyritään jo tekemään tavoitteellisemmin. Potilaille valtion rahapula on merkinnyt hoitomaksujen ja lääkkeiden kallistumista.
Lääkärit saavat peruskoulutuksensa Islannissa, mutta jatkokoulutus hankitaan ulkomailla, useimmiten Ruotsissa, USA:ssa tai Englannissa. Tänä vuonna on kuitenkin tarkoitus käynnistää suunnitelmallinen spesialistikoulutus Reykjavikin yliopistossa, aluksi yleislääketieteen ja sitten sisätautien, kirurgian ja psykiatrian aloilla. Euroopassa vallitsevan lääkärityöttömyyden takia on erikoistuminen ulkomailla käynyt aiempaa vaikeammaksi.
Islanti käyttää bruttokansantuotteestaan terveydenhuoltoon runsaat 8 % eli saman osuuden kuin muut Pohjoismaat keskimäärin. Viimeksi kuluneen 10-15 vuoden aikana perusterveydenhuollon verkosto on rakennettu kuntoon, samanaikaisesti kun erikoissairaanhoitoa on keskitetty suurimpiin yksiköihin ja paikallissairaaloita on lakkautettu. Monet erikoislääkärit pitävät lisäksi yksityisvastaanottoa. Nykyiset säästövaatimukset ovat tosin nostaneet yksityislääkärin vapaan ammatinharjoittamisoikeuden kriittisen keskustelun kohteeksi Islannissakin.
