Lääkäriliiton lausunto: 46 erikoisalan lakkauttaminen olisi liikaa
Opetusministeriön EU-erikoislääkärityöryhmä esitti heinäkuussa 1996 erikoisalojen määrän vähentämistä puoleen nykyisestä sekä muutoksia koulutusohjelmien rakenteeseen ja kestoon. Nykyisin Suomessa on 92 erikoisalaa, joista 32 edellyttää kuuden vuoden koulutusohjelmaa ja 60 entistä ns. suppeaa erikoisalaa, jotka vaativat vähintään kahdeksan vuoden koulutuksen. Lääkäriliitto pitää mietinnössä esitettyä erikoisalojen lakkautusehdotusta liian laajana ja suosittelee jatkoselvityksiä ennen lopullisten esitysten tekemistä.
Kaikkiaan liitto pitää professori Juhani Ahosen johtaman työryhmän selvitystä erikoislääkärikoulutuksen nykytilasta ja kehittämistarpeista ansiokkaana ja kannattaa mietinnössä esitettyjä näkemyksiä koulutuksen laadun ja pedagogiikan kehittämisestä. Liitto antaa lausunnossaan täyden tukensa ehdotuksille, jotka koskevat nykyistä tarkempaa koulutuksen tavoitekuvausta, henkilökohtaisen koulutussuunnitelman laatimista sekä tutor-järjestelmän luomista.
Suomalaisten erikoisalojen valikoimaa pohtiessaan työryhmä on pitänyt lähtökohtina suomalaisen väestön ja terveydenhuoltojärjestelmän tarpeita, toisaalta EU:n säädöksiä ja suosituksia lääkärityövoiman vapaan liikkuvuuden turvaamisesta. Lääkärien liikkuvuutta koskevassa direktiivissa 93/16/ETY mainitaan kaikkiaan 50 erikoisalaa, joskin spesialiteettien määrä Euroopassa vaihtelee maittain. Suomen nykyinen erikoisalojen määrä on suurempi kuin missään muussa jäsenmaassa. Tällä hetkellä meillä koulutetaan lääkäreitä 51 erikoisalalla, joita ei ole mainittu direktiivissä ja joita koskeva tutkinto ei tule automaattisesti hyväksytyksi muissa EU-maissa. Työryhmä piti suomalaista erikoisalojen määrää liian suurena myös terveydenhuollon tarpeisiin nähden ja esitti lakkautettavaksi kaikkiaan 46 spesialiteettia.
Lääkäriliitto katsoo, että työryhmän ehdotus lakkautettavien erikoisalojen määrästä on tarpeettoman laaja. EU:n määräykset eivät estä tarpeelliseksi katsottujen kansallisten spesialiteettien säilyttämistä. EU:n lääkärikoulutusdirektiiviä ollaan uudistamassa vielä kuluvan vuoden aikana ja liitto katsoo, että nämä muutokset tulisi ottaa huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Liitossa ei pidetä tarkoituksenmukaisena sitä, että Suomessa lakkautettaisiin sellaisia erikoisaloja, jotka säilyvät tai ovat nousemassa EU:n lääkärikoulutusdirektiivin piiriin. Lääkäriliitto ehdottaa myös, että opetusministeriö ottaa huomioon erikoisalojen piiristä tulleet lausunnot ja käy vielä läpi ehdotukset alakohtaisten asiantuntijoiden kanssa.
Liitto korostaa myös hallinnollisen koulutuksen merkitystä lääkäreille ja arvostelee työryhmän ehdotusta lakkauttaa sekä terveydenhuollon erikoisala että erikoislääkärien hallinnon pätevyys. Terveydenhuollossa tarvitaan yhä enemmän hallinto- ja talouskysymyksiin perehtyneitä lääkäreitä ja myös lääkärien kiinnostus tämän alan koulutukseen on kasvanut.
Mahdollisesti lakkautettaville erikoisaloille tulee liiton mielestä taata riittävän pitkä siirtymäkausi siten, että koulutuksessa olevat lääkärit ehtivät suorittaa erikoistumisensa loppuun ottaen huo- mioon vaikeudet apulaislääkärin virkojen ja sijaisuuksien saamisessa. Tärkeää on myös pyrkiä säilyttämään näiden alojen osaaminen.
Lääkäriliitto on vuonna 1993 perustanut uuden lääkärien ammatillista pätevöitymistä täydentävän järjestelmän: lääketieteen erityispätevyydet, jonka puitteissa on tähän mennessä hyväksytty 15 koulutuskokonaisuutta. Erikoislääkärityöryhmässä pohdittiin erityispätevyysjärjestelmän käyttöä vaihtoehtoisena lakkautettavien erityisalojen koulutusväylänä. Lääkäriliitto huomauttaa kuitenkin lausunnossaan, ettei järjestelmän laajentaminen oli itsestään selvyys vaan edellyttää liiton omia alakohtaisia päätöksiä. Huomattava erityispätevyysalojen lisäys kasvattaisi myös järjestelmän hallintokuluja, joihin tarvittaisiin tällöin julkista rahoitusta.
Opetusministeriön EU-erikoislääkärityöryhmän muistiota (31:1996) on tarkemmin selostettu Hannu Halilan artikkelissa Lääkärilehdessä nro 22-23/1996 s. 2277-2280.
