Lääkäriliiton seminaari: Ehkäisy paras lääke huumeongelmaan
Huumeongelma Suomessa on pahenemassa ja aineita on yhä enemmän nuorison saatavilla. Nuorison asenteet näyttävät muuttuneen huumausaineiden käytölle myönteisemmäksi. Valvonnalla ja pakkohoidolla ei huumeongelmaa voiteta. Terveys- ja sosiaaliviranomaisten samoin kuin koulun ja kotien tulisi nyt tehdä kaikkensa nuorten huumekokeilujen ennalta ehkäisemiseksi, todettiin Lääkäriliiton 8.11. järjestämässä huumausaineita koskevassa lehdistöseminaarissa.
Huumausaineiden salakuljetustapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina ja Euroopan yhdentyminen samoin kuin Venäjän ja Baltian maiden vapautunut matkustuspolitiikka uhkaavat helpottaa aineiden tuloa markkinoillemme. Kansanterveyslaitoksen keräämät tiedot osoittavat huumekokeilujen viime vuosina lisääntyneen nuorten keskuudessa ja kokeilujen piiriin tulleen uusia aineita.
Eri tahoilta saadut tiedot osoittavat, että kannabis on maamme yleisimmin käytetty huumausaine, mutta amfetamiinin käyttö on viime vuosina lisääntynyt eniten. Myös heroiinin käyttäjiä esiintyy. Muunnetut eli naamioidut huumeet eivät ole vielä Suomessa ongelma. Niiden tuloon on kuitenkin syytä varautua, sillä mm. amfetamiinin kaltaisen, mutta pitkävaikutteisemman efedronin väärinkäyttöä esiintyy laajasti itärajan takana ja Baltian maissa, totesi dos. Timo Seppälä Kansanterveyslaitokselta.
Hän katsoi, että huumeongelmaa on Suomessa vähätelty eikä hoitojärjestelmä vastaa tarpeita. Narkomaanien keskuudessa leviävien tautien pysähdyttämiseksi meilläkin joudutaan ilmeisesti lähiaikoina keskustelemaan lääkeruiskujen jakamisesta. Suuri osa huumeiden käyttäjistä on positiivisia B- ja C-hepatiitille, viime kesästä alkaen on ilmaantunut myös A-hepatiittia. HIV-tartuntoja on suomalaisten huumeiden käyttäjien keskuudesta kuitenkin toistaiseksi löytynyt vain kaksi.
Positiivisia vaihtoehtoja nuorille
Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Pekka Heinälä piti huolestuttavana sitä, että nuorten kielteinen asenne huumeiden käyttöön on muuttumassa aiempaa sallivammaksi. Nuoret kohtaavat huumeita aiempaa useammin matkoillaan ja omassa elinpiirissään. Huumeiden käyttöön liittyy jopa ihannoivia käsityksiä. Toisaalta ilman työtä ja tulevaisuuden toiveita olevalle nuorelle ne voivat muodostua ainoaksi keinoksi myönteisiin elämyksiin.
Heinälä korosti, etteivät huumeiden saatavuuden valvonta ja narkomaanien pakkohoito riitä, vaan ongelma on pyrittävä ennalta ehkäisemään. Nuoria on tuettava siten, että he löytävät myönteisiä elämän vaihtoehtoja. Ongelmiin ajautuneita nuoria voidaan auttaa kodin, koulun ja viranomaisten yhteistyöllä. Hoitojärjestelmässä pitäisi kehittää ennaltaehkäiseviä ja nuorten aktiivisuutta tukevia toimintamalleja. Huumekysymystä ei pitäisi nähdä erillisenä uhkana, vaan eri tavoin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin sidoksissa olevana ilmiönä, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan laajaa kansalaistoimintaa.
Kettutien A-poliklinikan ylilääkäri Antti Holopainen piti tärkeänä sitä, että huumeiden käyttäjät saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa luottamuksellisiin kontakteihin terveyspalvelujen kanssa. Varsinkin nuorten varhainen huumeiden käyttö voi olla ensimmäinen oire heidän kehitykseensä liittyvistä ongelmista. Yhteiskunnalla tulisi olla myös keinoja pysäyttää nuoren usein hänelle itselleen tiedostamaton itsetuhoinen päihteiden käyttö.
Holopainen korosti, että vaikka huumeiden käyttö ja myyminen on rikollista, on lääkärin tehtävä suhtautua narkomaaniin potilaana. Huumeiden käyttäjät eivät kuitenkaan yleensä itse hae apua, ennen kuin kyse on vaikeasta narkomaniasta. Siksi tarvitaan uudenlaista aktiivista toimintastrategiaa ja viranomaisten yhteistyötä, jotta ongelma voitaisiin ajoissa tunnistaa ja ehkäistä.
Koska huumeiden käyttö on selvästi lisääntymässä, on sitä Holopaisen mielestä tarkasteltava kansanterveysongelmana. Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja tulisi suunnata huumeiden käytön varhaisen tunnistamisen kehittämiseen, tarttuvien tautiepidemioiden aktiiviseen torjuntaan sekä huumepotilaiden hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseen.
