Lääkäriliitto: Hallituksen esitys sote-uudistuksesta on askel oikeaan suuntaan

Lääkäriliitto pitää tärkeänä, että ­uudistusta viedään eteenpäin, vaikka se ei olekaan ­täydellinen. Lausuntokierros päättyi ­perjantaina 25. syyskuuta.

Valtioneuvoston esitys sote-uudistukseksi perustuu maakuntamalliin. Esityksessä ei lakisääteisesti eroteta järjestäjää ja tuottajaa, vaan sote-maakunnat ovat järjestämisen ohella ensisijaisia palveluntuottajia.

Suunta kohti suurempia järjestäjiä on Lääkäriliiton mielestä oikea, joskin puolitiehen jäävä. Lääkäriliitto on jo vuosien ajan esittänyt, että viisi alueellista järjestäjää olisi väestöpohjavaatimuksen näkökulmasta tarkoituksenmukaisin ratkaisu.

Uudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi on kirjattu eri väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen. Muita tavoitteita ovat muun muassa yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille sekä palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen.

Lääkäriliitto pitää tavoitteita pääosin hyvinä. Liiton mielestä voimavarojen kohdentaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä enemmän perustason palveluihin on välttämätöntä. Perusterveydenhuollon lääkäriresursseja on lisättävä huomattavasti. Erityisesti yleislääketieteen erikoislääkäreitä tarvitaan lisää.

Liitto kritisoi Uudenmaan erillisratkaisua

Uudellamaalla järjestämisvastuu ehdotetaan jaettavaksi neljälle sote-maakunnalle ja Helsingin kaupungille, sekä yliopistotasoisen erikoissairaanhoidon osalta nykyistä HUS-kuntayhtymää vastaavalle lakisääteiselle HUS-maakuntayhtymälle.

Tämä ratkaisu ei Lääkäriliiton mielestä vastaa uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Ratkaisu ei vahvistaisi perustason palveluja, vaan päinvastoin saattaisi johtaa käytettävissä olevien resurssien painottumiseen erityistason palveluihin. Se myös pirstoisi nykyisiä toimivia hoitoketjuja Uudenmaan alueella.

Nykyistä HUS-kuntayhtymää ei pidä hajottaa, vaan Suomen suurimman yliopistosairaalan kokonaisuus tulee jatkossakin turvata. Turvallisin ja tarkoituksenmukaisin ratkaisu HUS:n kokonaisuutena säilyttämiseksi on toteuttaa Uudellamaalla vastaava maakunnallinen järjestämisvastuu kuin muualla.

Rahoitusmallia olisi vielä harkittava

Lääkäriliiton mielestä sote-maakuntien rahoituksen tulisi perustua esitettyä voimakkaammin väestön ikärakenteen ja sairastavuuden aiheuttamalle palvelutarpeelle.

Sote-maakunnille kohdennettavaa rahoitusta lisätään ehdotuksen mukaan tehtävämuutosten, kustannusten kasvun ja väestökehityksen aiheuttaman tarvelisäyksen perusteella. Tässä ei ole huomioitu lääketieteen kehityksen myötä ilmaantuvien uusien hoitomuotojen käyttöönottoa. Ne ovat usein aluksi kalliita, mutta pitkällä tähtäimellä kustannusvaikuttavia.

Vaarana on suomalaisen terveydenhuollon kehityksen ja lääketieteellisen tutkimuksen rapautuminen. Tämän estämiseksi sote-maakuntien rahoituksessa on huomioitava myös hoitokäytäntöjen muutoksesta aiheutuvat kustannuslisäystarpeet.

Lääkäriliitto korostaa, ettei terveydenhuoltoa tulisi nähdä vain kulueränä, vaan investointina väestön terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Tällainen investointi myös vähentää muiden yhteiskunnan toimintojen kustannuspaineita.

Enemmän päätösvaltaa sote-maakunnille

Sote-maakunnan päätöksentekoa tuotannon järjestelyistä on esityksessä tiukasti rajattu. Vaatimus potilaan hoitoon liittyvien päätösten rajaamisesta lähes pelkästään virkasuhteessa työskentelevälle lääkärille estäisi palvelutuotannon järjestämisen sote-maakuntien itse omistamien yhtiöiden kautta. Ratkaisu aiheuttaa ongelmia päivystyksen järjestämiselle harvaanasutuimmilla alueilla. Lisäksi ongelmia voi syntyä monilla pienillä erikoisaloilla, sekä myös psykiatriassa ja suun terveydenhuollossa.

Lääkäriliiton mielestä järjestämisvastuullisille sote-maakunnille tulisi jättää enemmän päätösvaltaa vastuullaan olevan tuotannon järjestelyissä. Yksityisen ja kolmannen sektorin täydentävä palvelutuotanto on tärkeä osa sote-palvelujärjestelmäämme, niin palvelusetelitoiminnan kuin erilaisten ostopalvelujen tai osaulkoistusten muodossa.

Henkilöstö otettava mukaan suunnitteluun

Uudistus tulee koskemaan suurta osaa Lääkäriliiton jäsenistä. Lääkäreistä noin 70 prosenttia on kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa.

Kunnallista henkilöstöä koskevan lainsäädännön soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi koskemaan myös sote-maakuntien henkilöstöä. Sote-maakuntien työnantajaedunvalvontaa hoitaisi uudella lailla säädettävä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Henkilöstö siirtyisi uuden työnantajan palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteita noudattaen.

Lääkäriliitto painottaa, että henkilöstö on otettava alusta pitäen vahvasti mukaan uudistuksen käytännön valmisteluun. Lääkäreillä on keskeinen rooli ja kokonaisvastuu terveydenhuollossa: lääkäreille on lainsäädännössä määritellyt nimenomaiset oikeudet ja velvollisuudet päätöksentekoon terveydenhuollon toiminnassa ja sen kokonaisuuden johtamisessa.

Henkilöstön siirtymisestä liikkeenluovutuksen periaattein aiheutuva palkkaerojen harmonisaatio on toteutettava oikeudenmukaisesti ja viivytyksettä. Harmonisaatioon liittyvät kustannukset on huomioitava jo uudistuksen toimeenpanon suunnittelussa.

Lääkäriliiton lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa liiton verkkosivuilta: www.laakariliitto.fi/uutiset/lausunnot

Parasta on, että jahkattu uudistus etenee

Mikä hallituksen esityksessä sote-uudistukseksi on parasta, mikä huonointa? Lääkäriliiton Politiikka-toimialan johtaja Heikki Pärnänen vastaa.

Parasta uudistusehdotuksessa on, että se vienee vuosikausia jahkattua uudistusta eteenpäin. Vaikka maakunnat ovat järjestäjinä liian pieniä, on tämä kuitenkin askel suurempien järjestäjien ja sote-palvelujen järjestämisen ja rahoituksen integraation suuntaan, mikä on aivan välttämätöntä.

Huonoja asioita on kaksi. Ensinnäkin, Uudenmaan erillisratkaisu ei toteuta uudistuksen keskeistä periaatetta sote-palvelujen rahoituksen ja järjestämisen integraatiosta, eikä siten mahdollista perustason palvelujen vahvistamista ja entistä yhdenvertaisempaa laadukkaiden palvelujen saatavuutta.

Toinen huono asia on, että ehdotuksessa sote-maakuntien mahdollisuutta päättää palvelutuotantonsa järjestämisen tavasta rajoitetaan voimakkaasti.