Lääkärin Suomi 100/83. Lääketieteen erityispätevyydet
Lääkärintyön kehitystä leimasi 1900-luvulla paitsi lääketieteellisen tiedon lisääntyminen myös työnjaon jatkuva eriytyminen. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa oltiin tilanteessa, jolloin alettiin kaivata erikoisalojen sisällä olevien tai niiden ulkopuolelle jääneiden tärkeiden erityisosaamisalueiden virallistamista ja niihin liittyvien koulutusvaatimusten määrittelemistä.
Kentältä nouseva tarve ja viranomaisten haluttomuus uusien erikoisalojen perustamiseen saivat Lääkäriliiton suunnittelemaan yliopistojärjestelmän rinnalle joustavaa, lääkärien valvonnassa olevaa jatkokoulutusjärjestelmää. Omalta osaltaan esimerkkinä toimi Kehitysvammalääkärien vuonna 1987 perustama kehitysvamma-alan erityispätevyys.
Lääkäriliitto hyväksyi joulukuussa 1993 päihdelääketieteen sekä sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyydet kyseisten alojen yhdistysten aloitteesta. Lääkäriyhdistykset vastasivat jatkokoulutusohjelmien koulutuksesta, ja pätevyyden myönsi niiden esityksestä Lääkäriliiton koulutusvaliokunta.
Vuonna 2017 erityispätevyyksiä on jo 31, ja osa alun perin erityispätevyyksiksi perustetuista kokonaisuuksista on muutettu yliopistollisiksi lisäkoulutusohjelmiksi.
