Työaikamallit Pohjoismaissa

Tällä hetkellä lääkäri tuskin voi astua sairaalan päivystyspisteen kahvihuoneeseen ilman, että hän joutuu mukaan keskusteluun työajasta ja sen erilaisista malleista. Miten asiat on ratkaistu muualla? Aiheuttavatko työaikalaki tai sopimukset muuallakin erimielisyyksiä? Millaiset ovat työjärjestelymallit muissa Pohjoismaissa?

Suomessa työaikalain yksi tarkoitus on alunperin ollut työttömyyden vähentäminen. Toinen tärkeä lähtökohta on ollut työaikaa koskeva EU-direktiivi, jonka määräykset sisällytettiin suurelta osin uuteen lakiin. Työttömyyden vähentämiseksi työaikalain säännöt tehtiin kokonaistyömäärän suhteen kuitenkin vieläkin tiukemmaksi kuin EU-direktiivi. Lakiin sisällytettiin vain vähän ehdottomia määräyksiä. Suurin osa määräyksistä on sellaisia, että asioista voidaan sopia työmarkkinasopimuksilla myös toisin. Tämä sopii yhteen ajatukseen joustavuuden edistämisestä, johon suuntaan ollaan monessa maassa menossa. Mm. Ruotsissa valtion työaikavaliokunta on mietinnössään ehdottanut siirtymistä yhä joustavampaan työaika- ja työympäristöjärjestelmään ja työntekijän kohdalla laajennettuihin mahdollisuuksiin vaikuttaa itse työaikaansa ja työympäristöönsä.

Työsuojelukysymys on muissa maissa ollut ensisijainen, kun työaikaa rajoittavista määräyksistä ja suosituksista on päätetty. Ehdotonta työtuntikattoa ei muista pohjoismaista tällä hetkellä löydy, vaan suosituksista on mahdollista sopia sopimuksella toisin. Pohjaksi on kuitenkin sovittu työsuojelua tarjoavista suosituksista.

Ruotsi

Työaikalaki koskee Ruotsissa myös lääkäreitä, mutta lain mukaan työmarkkinasopimuksilla voidaan monesta asiasta sopia toisin, ja lääkäreiden kohdalla työmarkkinasopimuksessa on useita poikkeussopimuksia.

Säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi tehdään päivystystyötä (jourtid), millä tarkoitetaan työsidonnaisuusaikaa työpaikalla eli päivystyskerran passiivityöaikaa. Tätä päivystystyötä tehdään pääsääntöisesti korkeintaan 50 tuntia kuukaudessa. Päivystyskerran aktiivityö voi olla joko säännöllistä työaikaa (jos se tapahtuu arkipäivänä päiväsaikaan) tai ylityötä. Varallaolo (beredskap) on muualla kuin työpaikalla vietetty työsidonnaisuusaika. Ylityö on se työaika joka ylittää säännöllisen työajan. Ylityökatto on 200 tuntia vuodessa, mutta työmarkkinasopimuksella tästä voidaan tehdä poikkeuksia, myös paikallisesti. Merkille pantavaa on myös, että ylityöhön lasketaan kaikki tehdyt tunnit absoluuttisina tunteina, eli toisin kuin korvausta laskettaessa.

Työajan suunnittelun suhteen on olemassa sopimuksessa sääntöjä koskien mm. päivystyskertojen tiheyttä ja työjakson pituutta. Näistä voidaan haluttaessa sopia paikallisella tasolla toisin, mutta jollei yksimielisyyttä saavuteta, noudatetaan yleistä lääkärisopimusta. Varsinaisessa työaikalaissa ei ole rajoituksia työjakson pituudesta. Sopimuksessa on seuraavat työaikaa rajoittavat suositukset:

- etupäivystystä saa olla tasoitusjakson aikana keskimäärin korkeintaan joka 7. päivä

- varallaoloa puolen tunnin matkan päässä sairaalasta saa olla korkeintaan joka 5. päivä

- varallaolo 2 tunnin matkan päässä sairaalasta saa olla korkeintaan joka 3. päivä

- työjakson pituus on korkeintaan 18 tuntia mikäli kyseessä on päivystyspiste missä yöllä ei saa nukkua 6 tuntia

- päivystystä seuraavana päivänä lääkärille on annettava lyhennetty työpäivä (vähintään puoli päivää vapaata). Tämä suositellaan annettavaksi vaikka kyseessä olisi ollut "kevyempi" päivystyspiste; vapaa on "aktiivivapaata", eli se on "työntekijän maksamaa"

- viikkolepo on 35 tuntia

- työnantaja on velvollinen neuvottelemaan lääkärin kanssa siitä, miten korvaus maksetaan. Aikaisemmin oli "70-30"-sopimus eli 70 % päivystyskorvauksesta annettiin aikana ja 30 % rahana. Tästä sopimuksesta on luovuttu, mutta käytännössä sitä usein edelleen noudatetaan.

Yleensä työviikkojaksot suunnitellaan niin, että absoluuttista työtä (säännöllinen työaika + päivystyskertojen aktiivityötunnit) on keskimäärin n. 40 tuntia viikossa. Tähän vaikuttaa se, että Ruotsissa edelleen suuri osa päivystyskorvauksista otetaan vapaa-aikana. On kuitenkin mahdollista sopia asiasta toisin eli on mahdollista suorittaa päivystyskorvaukset kokonaan rahana, mikäli näin sovitaan. Lisäksi on mahdollista sopia lääkäri- tai työpaikkakohtaisesti sopimuksesta poikkeavista ylityökatoista.

Ruotsissa on jo 1.1.95 lähtien periaatteessa ollut mahdollista siirtyä toiseen työaikajärjestelymalliin, missä säännöllisen työajan sijoittamista eri vuorokauden aikoihin ei sopimuksessa rajoiteta. Mikäli työnantaja haluaisi siirtyä tähän malliin, työnantajan on laskettava "tehdyn työtunnin arvo", jolla nostetaan uudessa järjestelmässä tehdyn työtunnin arvoa niin, että maksetut korvaukset kokonaistyöstä vastaavat täsmälleen korvauksia vanhan järjestelmän mukaisesti. Laskentatavasta on olemassa mallit. Lääkäreitä kompensoidaan tällä tavalla työaikajärjestelmän muutoksesta. Koska tästä ei aiheudu työnantajalle säästöjä, järjestelmää ei ole tähän mennessä otettu käyttöön. Lääkärit vastustavat järjestelmää laajasti ilman, että korvausjärjestelmää kehitetään edelleen.

Erikoistumiskoulutuksen onnistumisen suhteen nykyinen järjestelmä toimii Ruotsin lääkäreiden mielestä tällaisenaan, mutta mikäli vuorotyötyyppiseen järjestelmään siirryttäisiin, koulutus kärsisi selvästi. Tällä hetkellä hoidetaan korkean erikoistumisasteen erikoisalat (esim. thoraxkirurgia, lasten sydänkirurgia) niin, että seniorilääkärit päivystävät enemmän etupäivystyksiä kuin muiden alojen seniorilääkärit.

Palkat

Palkkataulukkojen mukaan vastavalmistuneen lääkärin peruspalkka on 2.1.97 lähtien 17 000 Skr (11 700 FIM). Laillistetun lääkärin (2 vuotta työkokemusta) alhaisin peruspalkka on 22 150 Skr (15 300 FIM). Erikoislääkärit ja lääkärit, joilla on vähintään 5 vuotta työkokemusta neuvottelevat palkkansa itse. Tavallinen erikoislääkärin peruspalkka on noin 20 000 FIM.

Tanska

Tanskassa on 1.1.96 lähtien ollut käytössä uusi työaikasopimus, ja sekä työaikalaki että työympäristölaki koskevat myös lääkäreitä. Lait eivät kuitenkaan aseta muuta kuin teoreettisia kattoja viikoittaiselle työajalle (työtä saa lain mukaan tehdä korkeintaan 111 tuntia viikossa); sen sijaan sopimuksen rajoitukset koskien mm. aktiivityöjakson pituutta ja päivystyskertojen tiheyttä ottavat työsuojelulliset seikat huomioon.

Perustyöaika on 37 tuntia viikossa. Yhden vuorokauden aikana saa olla korkeintaan 13 tai 16 aktiivityötuntia lääkärin valinnan mukaisesti eli vuorokausilepo on 11 tai 8 tuntia. Mikäli päivystysvuorokauden aikana on enemmän aktiivityötä kuin 13 tai 16 tuntia, vuorokausi jaetaan kahteen päivystyskertaan. Työaikaan lasketaan kuitenkin kaikki sairaalassa vietetty aika riippumatta siitä, onko lääkärillä aktiivityötä vai ei. Täten lääkäri voi rauhallisissa päivystyspisteissä päivystää esim. ma klo 08.00-ti klo 08.30, jolloin työaikaan lasketaan 24,5 tuntia. Varallaolosta kotona lasketaan kolmasosa työaikaan (jonka lisäksi aktiivityöstä suoritetaan erillinen korvaus).

Päivystysten välin tulisi olla keskimäärin 6 päivää, kotipäivystyksessä 3 päivää. Päivystyksen aikana maksetaan epämukavan työajan tuntilisä. Työaika lasketaan sitten ensisijaisesti mukaan perustyöaikaan, jolloin käytetään tasoitusjaksoa. Kaikista tunneista jotka ylittävät 37 viikkotunnin perustyöajan maksetaan tuntipalkkana 150 % perustuntipalkasta. Tutkimuksen mukaan nuoret lääkärit tekevät viikoittain keskimäärin 42-43 työtuntia.

Esimerkkinä voidaan ottaa kotipäivystys, jossa lääkäri tekee ensin säännöllistä työtä klo 08-17 (9 aktiivityötuntia), sitten kotipäivystystä klo 17-08, jonka aikana hänellä on 4 aktiivityötuntia. Tällöin hänellä on 13 aktiivityötuntia vuorokaudessa eli vuorokausilepo on 11 tuntia. Työaikaan lasketaan vielä kolmasosa varallaoloajasta eli 1/3 x 15 tuntia (klo 17-08) eli työaikaa on 18 tuntia, mikä lasketaan viikoittaiseen työaikamäärään sen lisäksi, että aktiivityö lasketaan erillisenä mukaan.

Tanskassa arvioidaan, että uusi järjestelmä on merkinnyt pientä palkkojen nostoa neuvottelujen tuloksena, koska nykyjärjestelmä on yksinkertaisempi kuin aikaisempi. Lisäksi järjestelmä on joustava, mistä on hyötyä työnantajalle. Se mahdollistaa myös sairaanhoidon suunnittelun paremmin, koska kustannusten laskeminen on suhteellisen helppoa. Järjestelmä ei ole merkinnyt suurempia muutoksia päivystyspisteiden määrään tai päivystävien alojen määrään, mutta se on mahdollisesti tuonut mukanaan pientä lääkärivirkojen määrän lisäystä.

Palkat

Vastavalmistuneen nuoren lääkärin peruspalkka on 19 500 Dkr (15 200 FIM), erikoislääkäri-osastonlääkärin peruspalkka on noin 35 000 Dkr (27 300 FIM). Erikoislääkärin keskimääräinen kokonaispalkka on arviolta 40 000-45 000 Dkr (31 200-35 000 FIM).

Norja

Norjassa perustyöaika on 35 1/2 tuntia viikossa, johon lasketaan kaikki "työnantajalle välttämätön työ", kuten päivystykset, ja siitä maksetaan peruspalkkaa sekä päivystysaikana epämukavan työajan lisiä. Perustyöaikaan kuuluu myös työnohjaukseen ja koulutukseen varattu aika.

Tämän ylittävästä viikoittaisesta tuntimäärästä sovitaan paikallisesti ja nykyään yksilöllisesti. Säännöllisistä ylityötunneista maksetaan progressiivisesti 100-300 % perustuntipalkasta. Tämän lisäksi lääkäri voi työnantajan pyynnöstä tehdä väliaikaisesti ylimääräistä ylityötä, esim. iltavastaanottoa poliklinikalla, jotta pitkiä jonoja saataisiin purettua. Tämä ylityömäärä liitetään ylityöprogressioon, jolloin tästä ylityöstä usein maksetaan 300 % perustuntipalkasta. Keskimäärin nuoret lääkärit tekevät 45-46 työtuntia viikossa.

Työaikarajoitukset ovat olemassa lähinnä työsuojelusopimuksina. Esim. päivystyksiä ei voi olla useammin kuin joka 5. päivä, yhtäjaksoisesti aktiivityötä on korkeintaan 16 tuntia ja väliaikaista ylimääräistä ylityötä ei tarvitse tehdä enempää kuin 200 tuntia vuodessa. Ehdotonta työaikarajoitusta ei ole, vaan lääkäri voi pitkälti itse sopia työnantajan kanssa työmäärästään.

Päivystyskerta on usein 24 tuntia, usein niin, että "aktiivipäivystystä" on klo 08-24 ja "passiivipäivystystä" klo 24-08. Tällöin passiivipäivystyksestä lasketaan kolmasosa työaikaan. Tämän lisäksi maksetaan yö- ja pyhätyökorvaukset. Passiivipäivystyksen aktiivityöstä maksetaan rahakorvaus. Mikäli seurannassa huomataan, että aktiivityötä on passiivipäivystyspisteessä paljon, päivystyskerta jaetaan kahdeksi päivystyskerraksi.

Palkat

Nuoren lääkärin keskimääräinen peruspalkka on noin 16 000- 17 000 FIM, kokonaispalkka on noin 25 000 FIM. Erikoislääkärillä peruspalkka on noin 19 000 FIM.

Islanti

Islannissa työaikalaki ei koske lääkäreitä. Myöskään ylityökatoista, työaikakatoista, päivystyskertojen pituudesta tai viikkolevosta ei löydy ehdottomia määräyksiä. Päivystystyö lasketaan ylityöksi.

Työmarkkinasopimuksen mukaan jokaisesta ylityötunnista maksetaan 1 % kuukausipalkasta, kuitenkin niin, että pitkän työjakson tunneista maksetaan 1,2 % kk-palkasta. Päivystyskerta on yleensä 24 tuntia, jolloin arkisin ylityöstä maksetaan klo 16 lähtien ja viikonloppuisin ylityökorvaus suoritetaan kaikista tunneista. Korvaus on sama riippumatta siitä, onko työ aktiivi- vai passiivityötä. Myöskään epämukavasta työajasta ei makseta erikseen korvausta, vaan päivystysvuorot jaetaan lääkäreiden kesken tasaisesti.

Jos lääkärillä ei ole ollut vähintään 8 tuntia lepoa päivystysvuorokauden aikana, lääkäri saa palkallista vapaata päivystystä seuraavana päivänä. Mikäli hän silloin kuitenkin jää töihin (esim. jos päivystys on ollut kohtuullisen rauhallinen), hänelle maksetaan sinä päivänä sekä normaalipalkkaa että ylityökorvausta (1,2 % kuukausipalkasta tuntia kohti).

Nuori lääkäri tekee usein keskimäärin 70 tuntia työtä viikossa, mutta tällöin tähän lukuun on laskettu mukaan myös sellaiset tunnit, jolloin lääkäri itse asiassa on kotona päivystysvapaalla, josta hänelle maksetaan palkkaa. Aktiivityöaika on siten lyhyempi kuin 70 tuntia.

Palkat

Palkan suhteen islantilaisilla on sama ongelma kuin suomalaisilla: peruspalkka on alhainen ja ylityökorvauksia tarvitaan, jotta saavutettaisiin edes siedettäviä tulotasoja. Vastavalmistunut nuori lääkäri saa peruspalkkaa noin 8 600 FIM, 2 vuoden työkokemuksella hän saa noin 10 100 FIM. Erikoislääkäri saa peruspalkkaa noin 14 000 FIM. Lääkärin kokonaispalkka muodostuu usein niin, että 50 % on peruspalkkaa ja 50 % päivystyskorvauksia.

Pohdinta

Tutustuessaan muiden maiden työjärjestelymalleihin lääkäri jää herkästi miettimään muutamia avainasioita. Tärkein näistä on mielestäni se, että monet asiat voidaan nähdä hyvinä tai huonoina riippuen siitä, millaiseen kokonaisuuteen ne asetetaan. Harvasta asiasta vallitsee siis "yksi totuus", vaan sopimusten ja lakien käsitteet ovat yleensä määriteltävissä usealla eri tavalla. Tärkeimmäksi asiaksi nousee siis kysymys siitä, millaisen työaikajärjestelmän lääkärit itse haluavat? Ja millaista järjestelmää pidämme me hyvänä ja tehokkaana ajatellen terveydenhuollon toimivuutta kokonaisuutena?

Työaikarajoitukset eivät muualla aseta ylipääsemättömiä esteitä työajan yksilölliselle suunnittelulle. Ajan henki on päinvastoin joustavuus, johon Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen outo neuvotteluhaluttomuus sopii huonosti. Mielestäni on merkillistä, että työnantajapuoli ei kanna huolta terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta edes sen vertaa, että se olisi valmis avoimesti keskustelemaan yhteisistä lähtökohdista sääntöjen tulkitsemisessa. Ajankohtainen työaikalaki on hyvä esimerkki sääntökokoelmasta, missä useimpien asioiden määrittelystä voidaan yhdessä sopia ja missä ylityökattokin voidaan määritellä niin, että nykyisen työaikajärjestelmän käyttöä voidaan väliaikaisesti jatkaa. Itse toivon, että tämän hetkinen kiista on vain ensimmäinen askel työaika-, työympäristö- ja palkkajärjestelmän rakennemuutokseen, missä lääkärit ovat aktiivisina mukana tekemässä heitä koskevia sopimuksia ja soveltamisohjeita.

Kirjallisuutta