Miksi potilas menee yksityislääkärille?

Pääasiallinen vastuu terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä kuuluu julkiselle sektorille, erityisesti kunnille. Niiden velvollisuutena on huolehtia perus- ja erikoisterveydenhuollon palvelujen järjestämisestä koko maan kattavasti. Yksityinen sektori täydentää julkisen puolen tarjontaa siltä osin kuin se ei tarjoa joitain tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä tai julkisen sektorin kapasiteetti ei riitä. Toisaalta yksityinen sektori kilpailee julkisen kanssa siten, että se tarjoaa maksukykyisille henkilöille toisen mahdollisuuden hoitonsa ja hoitavan lääkärin valitsemiseen. Avoterveydenhuollon palvelujen osalta yksityisen sektorin osuus on merkittävä, sillä palveluja tarvitsevat henkilöt kääntyvät yksityislääkärin puoleen noin joka neljännellä kerralla.

Terveydenhuollon kaikki valinnat ovat priorisointia

Priorisointi nousi viime vuosikymmenen alkupuolen taloudellisen laman ja hyvinvointipalvelujen rahoitus- ja ohjausjärjestelmien uudistusten myötä keskeiseksi puheenaiheeksi myös terveydenhuollossa. Keskusteluun ovat osallistuneet siitä lähtien aiempaa useammat ryhmät. Terveystaloustieteilijäthän ovat puhuneet näistä asioista koko olemassaolonsa ajan. Taloustiede on pohjimmiltaan valintojen tiedettä: tiedettä siitä, miten valintoja tehdään ja millaiset valinnat tuottavat kokonaisuuden kannalta parhaimman tuloksen. Valintoja on aina tehty kaikessa taloudenpidossa, myös terveydenhuollossa, ja tullaan aina tekemäänkin, niin kauan kuin voimavarat suhteessa meidän tarpeisiimme ovat rajalliset. Näköpiirissä ei ole mitään merkkejä tämän suhteellisen niukkuuden pienenemisestä, puhumattakaan poistumisesta. Tästä näkökulmasta viime vuosikymmenen keksintöä oli lähinnä uusi nimi, priorisointi, ikiaikaiselle asialle.

Sairaanhoito sairastaa

Lääkärit ovat tottuneet asettamaan diagnooseja yksilöille. Nämä yksilöt ovat kohtaamistilanteesta johtuen potilaita. Taustalla ja usein vahvastikin mukana ovat potilaan läheiset ja hänen elämänsä olosuhteet. Sama malli toistuu vastaanotolla kerta toisensa jälkeen: Anamneesi, status, mahdolliset lisätutkimukset, diagnoosi, hoito, seuranta. Nyt tämä malli on tullut tiensä päähän. Yksilökeskeinen tapa toimia ei enää yksin riitä, koska tarve on suurempi kuin mitä työntekijät - lääkärit, hoitajat ja muu henkilökunta - enää jaksavat.

Opitun avuttomuuden koekaniinit

Kun työterveyslaitoksen tutkijat Jussi Vahtera ja Mika Kivimäki tutkivat henkilöstöleikkausten vaikutusta Raision kaupungin henkilöstön sairastavuuteen 1990-luvulla, he totesivat suurimmat sairauspoissaolot niillä ammattialoilla, joilta väkeä oli leikattu eniten. Tulos oli odotettu. Sitä kiintoisampi oli havainto, että työmäärän lisäys näyttää murtavan vastustuskyvyn vasta siinä vaiheessa, kun työntekijät joutuvat kiireessä tekemään huonompaa jälkeä kuin työ vaatisi. Voisiko spekuloida, että ammatti-identiteetin rapiseminen päästää taudit valloilleen?

Tupakkaoikeudenkäynnit

Kansainväliset tupakkayhtiöt ovat 1950-luvulta saakka olleet vastaajina lukuisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Korvausvaateiden perustana on tuotevastuu. Tupakkafirmat ovat laskeneet liikkeelle tuotteita, jotka oletetulla tavalla käytettyinä vahingoittavat kuluttajia. Kanteita on yleensä ajettu tuottamusperusteisina. Tupakkayhtiöt ovat viimeistään 1940-luvulla tienneet savukkeiden aiheuttavan keuhkosyöpää, mutta yhtiöt ovat salanneet tämän seikan ja lisäksi nimenomaisesti valehdelleet, ettei savukkeiden ja syövän välisestä kausaalisyhteydestä ole esitetty lääketieteellistä näyttöä. Savukkeita markkinoidessaan tupakkateollisuus on pyrkinyt antamaan kuluttajille kuvan täysin haitattomista tuotteista tai ainakin tuotteista, joiden vaarallisuus on vähäistä verrattuna elämän muihin riskitekijöihin.

Aivotutkimuksen vuosikymmenen tilinpäätös

Kymmenen vuotta sitten pidettiin selvänä, että aivoja surkastuttavien tautien ja dementian perusta selvitetään heti miten. Näin ei käynyt, vaikka esimerkiksi hullun lehmän tautia aiheuttava prioni löydettiin. 1990-luvun alussa asetettiin eniten toiveita mielenterveyden häiriöiden biologisten syiden selvittämiselle. Yksikään psykiatrinen kansanterveyden ongelma ei ratkennut aivotutkijoiden ponnisteluista huolimatta, vaikka eniten rahaa jaettiin mielenterveyden aivoperustan tutkimuksiin ja lääkehoidon kehittämiseen.

Vanhustenhuollon vaihtoehdot - mitä mikin maksaa?

Vanhustenhuolto on viime aikoina ollut näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Valitettavan usein uutiset ovat olleet kielteisesti värittyneitä, kuten tulipalot vanhustentaloissa tai erilaiset laitoshoitoon liittyneet laiminlyönnit. Kriittinen tarkastelu sekä laatuun että kustannuksiin liittyvien tekijöiden suhteen on siten varmastikin paikallaan. Väestön ikääntyessä kustannukset tulevat kasvamaan. Vanhustenhuollon eri toteutuskeinojen kustannusvertailussa ei kuitenkaan saa unohtaa arvokeskustelua ja vanhusten omia toiveita. Menojen osalta on lisäksi hyvä muistaa myös toisen maksajan eli palvelujen käyttäjän näkökulma.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030