Epätasa-arvoa on havaittu lasten anestesioissa.

Yhdysvalloissa on havaittu, että vähemmistöihin kuuluvat lapset saavat systemaattisesti huonompaa hoitoa kuin valkoihoiset lapset.

Vuonna 2025 julkaistussa katsauksessa tarkasteltiin etnisen taustan vaikutusta lasten anestesioissa. Erot näkyivät kaikilla osa-alueilla kivunhoidosta kuolleisuuteen (1). Yksi katsauksessa mainittu tutkimus osoitti, että hyväkuntoisten afrikkalaisamerikkalaisten lasten leikkauksenjälkeinen kuolleisuus oli 3,4-kertainen valkoisiin lapsiin verrattuna (2).

Tutkimuksessa ei ollut otettu huomioon potilaiden sosioekonomista taustaa, jonka tiedetään heikentävän terveysennusteita. Tätä seurasi toinen tutkimus, jossa vertailtiin yli miljoonan kirurgisen lapsipotilaan tietoja ja otettiin sosioekonominen tausta huomioon. Afrikkalaisamerikkalaisten lasten leikkauksenjälkeiset ennusteet olivat edelleen huonommat. Vauraimman afrikkalaisamerikkalaislasten kohortin kuolleisuus vastasi köyhimmän valkoisen lapsiväestön kohorttia (3).

Geneettiset erot eivät selitä eroja hoitotuloksissa. Rotukategoriat eivät ole koskaan vastanneet ihmiskunnan biologista variaatiota (4).

Järjestelmätason ongelma

Yhdysvalloissa on 2020-luvulla tutkittu runsaasti terveydenhuollon epätasa-arvon, tuloerojen ja systeemisen rasismin vaikutusta väestön terveyteen. Sikäläinen tutkimustieto ei ole suoraan verrannollista Suomeen mutta se antaa meille työkaluja tarkastella ilmiötä kotimaisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta käsin.

Baetzelin ym. katsauksessa jaotellaan epätasa-arvon taustatekijät systeemisiin, terveydenhuollon henkilökunnasta ja potilaasta tai perheestä johtuviin syihin (1).

Systeemisistä tekijöistä esimerkiksi monimuotoisuuden puute lääketieteellisessä tutkimuksessa ja terveydenhuollon algoritmeihin liittyvät vinoumat vaikuttavat maailmanlaajuisesti. Ihonväri häiritsee happisaturaation mittaamista, ja enemmistö markkinoilla olevista laitteista on kalibroitu vaalealle iholle (5). Terveydenhuollon tekoälyyn koodattujen vinoumien on osoitettu syrjivän vähemmistöryhmiä (6).

Terveydenhuollon henkilökunta ei suomessakaan ole immuuni rasismille. Ennakkoluuloja voi olla vaikea tunnistaa ja muuttaa, mutta ne vaikuttavat potilaan saaman hoidon laatuun. Lääkäriliitto teetti vuonna 2019 kyselyn, jonka mukaan lääkärit ovat havainneet muita ammattikuntia useammin rasismia työpaikoillaan. Vuonna 2023 paljastui, että lääkäreiden suljetussa Facebook-ryhmässä käytiin avoimen rasistista keskustelua (7).

Vuonna 2022 toteutettu Being black in the EU -selvitys osoitti Suomen olevan yksi EU:n rasistisimmista maista. Selvityksen mukaan 66 prosenttia afrikkalaistaustaisista ihmisistä oli kokenut Suomessa syrjintää viimeisen viiden vuoden aikana (8).

Rasismin kokeminen, ja lasten kohdalla myös esimerkiksi läheisiin kohdistuvan rasismin todistaminen, aiheuttaa kroonista stressiä. Se lisää allostaattista, fysiologisten järjestelmien kuormitusta, joka puolestaan ajan myötä lisää monien somaattisten ja psyykkisten sairauksien todennäköisyyttä ja kuolleisuutta.

Jatkuvat syrjintäkokemukset voivat johtaa myös luottamuksen puutteeseen terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan, mikä taas voi heikentää ammattilaisten halua ymmärtää potilasta (9). Kielimuuri ja tulkin tarve saattavat osaltaan lisätä väärinkäsityksiä ja vaikuttaa hoidon laatuun sekä potilaan hoitoon sitoutuneisuuteen.

Ei vain yhdysvaltalainen ilmiö

Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin umpilisäkkeen poistossa olleen 2 799 lapsen dataa 80:stä eri sairaalasta eri puolilta Britanniaa. Sosioekonomisesta taustasta riippumatta tummaihoisilla lapsilla oli nelinkertainen ja muihin vähemmistöihin kuuluvilla lapsilla kaksinkertainen postoperatiivisten komplikaatioiden riski valkoisiin lapsiin verrattuna (10).

Britannian NHS on julkisena terveydenhuoltojärjestelmänä samankaltainen kuin Suomen. Siksi voinee olettaa, että vastaavaa etnisyyteen perustuvaa vinoumaa voi myös meillä olla tilastollisesti löydettävissä.

Lasten anestesiat ovat vain yksi esimerkki siitä, miten rasismi konkreettisesti vaikuttaa terveyteen. Yhdysvalloissa ilmiötä on hiljattain alettu tutkia laajemmin, ja on huomattu, että etniseen taustaan perustuvat vinoumat koskevat terveydenhuoltoa laajasti. Tätä on Euroopassa tutkittu huomattavasti vähemmän, mutta tutkimusta ja tilastointia tarvitaan, mikäli haluamme kehittää terveydenhuoltojärjestelmistämme yhdenvertaisempia.