Suomessa kuulonkuntoutus on julkisesti rahoitettua kuntoutusta. Terveydenhuollon rahoituskriisin vuoksi on kuitenkin aika ajoin esitetty, että se tulisi siirtää pois lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Jos silmälasitkin maksetaan itse, miksi kuulokojeet kuuluisivat julkiseen terveydenhuoltoon?

Kuulonalenema on etenevä kuulojärjestelmän sairaus, johon liittyy pysyviä muutoksia sisäkorvassa, kuulohermoradoissa ja aivoissa. Kyse ei ole pelkästään kuulemiskyvyn heikkenemisestä (1).

Sen sijaan silmän taittovirhe ei itsessään tarkoita silmäsairautta. Se on silmän optinen poikkeama, joka voidaan yleensä korjata silmälaseilla lähes täydellisesti.

Kuulonkuntoutuksen keskeinen apuväline on kuulokoje. Kuntoutukseen kuuluvat kuulonaleneman ja siihen mahdollisesti liittyvien korvasairauksien diagnostiikka, yksilöllisen kuntoutussuunnitelman laatiminen, kuulokojeiden ja muiden tarvittavien apuvälineiden valinta ja sovitus sekä potilaan ohjaus ja kuntoutuksen seuranta. Kuulokoje ei korjaa kuuloa normaaliksi, ja jos sillä ei enää saavuteta riittävää hyötyä, tulee arvioida potilaan soveltuvuus sisäkorvaistutehoitoon.

Kuulonkuntoutuksessa ei siis ole kyse yksittäisen tuotteen hankinnasta, vaan pitkäjänteisestä kuntoutusprosessista. Tutkimus on laajentanut käsitystä kuulonkuntoutuksesta myös osana aivoterveyden ylläpitoa (2,3). Se voi hidastaa kognitiivista heikkenemistä ikääntyneillä (4), ja uutta tutkimusnäyttöä pyritään parhaillaan tuottamaan myös Suomessa käynnissä olevassa satunnaistetussa HAHA-tutkimuksessa (5).

Hoitamaton kuulonalenema voi heikentää merkittävästi toiminta- ja työkykyä, lisätä avun ja hoivan tarvetta sekä kasvattaa sosiaalisen eristäytymisen ja muistisairauksien riskiä. Nämä voivat aiheuttaa yksilölle ja yhteiskunnalle huomattavasti suurempia kustannuksia kuin oikea-aikaisesti toteutettu kuntoutus (6,7).

Suomessa kuulonkuntoutus on keskitetty erikoissairaanhoitoon, ja kuulokojeet ja sisäkorvaistutteet kilpailutetaan hyvinvointialueiden yhteistyönä. Tämän ansiosta suomalainen kuulonkuntoutus on kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kustannustehokasta.

Kuulonkuntoutus on osa aivoterveyden edistämistä ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Se on vaikuttavaa kuntoutusta ja osa ratkaisua väestön ikääntymisen haasteisiin (4,8). Siksi sen tulee jatkossakin olla julkisesti tuotettua lääkinnällistä kuntoutusta, jotta kaikilla tarvitsevilla on siihen yhdenvertainen pääsy taloudellisesta asemastaan riippumatta.