Tiedeartikkelin ensimmäinen kirjoittaja on harvemmin nainen kuin mies. Jos lasketaan mukaan kaikki kirjoittajat, ero on vielä suurempi (1).

Tieteellisten lehtien toimituskunnissa on vähemmän naisia kuin miehiä, päätoimittajina sitäkin vähemmän. Myös vertaisarvioijina naiset muodostavat vähemmistön (2).

Epäkohta on kyllä huomattukin. Euroopan tiede-editorien järjestö European Association of Science Editors (Ease) julkaisi jo kymmenen vuotta sitten ohjeistuksen sukupuolten tasa-arvosta tutkimuksessa (3).

Johtavat lääketieteelliset lehdet ja tiedekustantajat ovat omaksuneet ohjeistuksen, mutta yhä on tehtävää. Vuonna 2020 British Medical Journal Publishing Groupin lehtien päätoimittajista vain yksi viidestä oli nainen. Kaikista toimittajista naisia oli kolmannes. Naisten osuus vertaisarvioijista vaihteli lehtien välillä kahdeksasta viiteenkymmeneen prosenttiin (2).

Jos lehden päätoimittaja oli nainen, myös naistoimittajia oli enemmän. Tällaiset lehdet käyttivät useammin naisia vertaisarvioijina (2).

Lääkärilehteen lähetettiin viime vuonna 141 tieteellistä käsikirjoitusta. Tiedostaen, että sukupuoli ei ole kaksijakoinen, jaottelin yhteyskirjoittajat naisiksi ja miehiksi etunimen perusteella. Näin laskettuna 86 (61 %) oli naisia.

Tämä vastaa lähes täsmälleen väitelleiden naislääkärien osuutta. Lääkäriliiton Lääkäri 2023 -tutkimuksen mukaan heitä on kaikista työikäisistä väitelleistä 62 prosenttia (tutkimuksessa oli myös sukupuolivaihtoehto ”muu”, mutta ryhmä on hyvin pieni).

Julkaistavaksi hyväksyimme 108 käsikirjoitusta, joista 64:n (59 %) yhteyskirjoittaja oli nainen. Hylättyjen käsikirjoitusten yhteyskirjoittaja oli nainen 67 prosentissa. Julkaisupäätöksemme näyttäisivät siis hieman suosivan miehiä – vaikka eivät kirjoittajat suinkaan aina ole vain samaa sukupuolta. Ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä.

Vertaisarviointilausuntoja saimme viime vuonna 238 asiantuntijalta. Etunimestä päätellen heistä 130 (55 %) oli naisia.

Naispuolisten vertaisarvioijien osuus on siis väitelleiden naislääkärien osuutta pienempi. Tutkimusten mukaan yleisin syy kieltäytyä arviointipyynnöstä on ajan puute (4). Naisilla on myös usein enemmän työn ulkopuolisia vastuita.

Onko sukupuolten vahtaaminen sitten tärkeää? Eikö olisi parempi vain jättää ne kokonaan huomiotta?

Jos sukupuolta ei huomioida mitenkään, ei myöskään epätasa-arvoa havaita (5). Suomen työikäisistä naislääkäreistä on väitellyt 22 prosenttia, miehistä 27 prosenttia.

EDI, equity, diversity and inclusion (yhdenvertaisuus, monimuotoisuus ja inklusiivisuus), on tärkeä periaate, jota myös Lääkärilehdessä pyrimme noudattamaan. Kutsuessani uusia jäseniä lääkäritoimitukseemme olen pitänyt huolta ryhmän maantieteellisestä edustavuudesta ja siitä, että sukupuolijakauma olisi tasainen.