Hypeä vai terveysteko?
Marjo Tuppurainen iloitsee, kun tieto vaihdevuosioireista ja niiden hyvästä hoidosta leviää, mutta kaikesta hän ei innostu.
Professori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjo Tuppurainen on tyytyväinen. Vaihdevuosioireista ja niiden hoidosta puhutaan nyt paljon enemmän kuin ennen, ja sävy on myönteinen.
Tuppurainen uskoo, että ainakin osin syynä on uusi, viime syksynä julkaistu vaihdevuosien Käypä hoito -suositus. Tuppurainen toimi Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana.
Ihan kaikesta hän ei silti innostu. Esivaihdevuosista "kohkaamista" hän pitää hypetyksenä.
– Kaikki ei hoidu pillerillä tai estrogeenillä, hän muistuttaa.
Hyvä asia kuitenkin on, että tieto vaihdevuosista leviää.
Naistenlehdissä aihepiiri alkoi trendata jo ennen suosituksen julkaisemista. Tuppurainen otaksuu lehtien tarttuneen aiheeseen, koska tietona oli, että suositusta valmistellaan.
Hänen näkemyksensä mukaan Käypä hoito -suositus on parantanut naisten asemaa.
– Vaihdevuosioireet tunnistetaan nyt paremmin. Tietotaito on levinnyt myös perusterveydenhuoltoon ja eri puolille maata. Kun lääkärit lukevat Käypä hoitoa ja toimivat sen mukaisesti, naiset saavat tasalaatuista hoitoa, asuivat he sitten Kauniaisissa tai Ivalossa.
Näin parannetaan naisten elämänlaatua ja työkykyä, hän sanoo.
– Myös työnantajan asema paranee, kun naiset ovat virkeinä töissä.
Tuppurainen odotti Käypä hoito -suosituksesta negatiivista palautetta. Sitä on tullut olemattoman vähän.
Tunnistetaan paremmin
Tuppurainen uskoo, että suosituksen myötä oireet tunnistetaan paremmin ja erotetaan muista vaivoista. On ollut tavallista, että vaihdevuosi-ikäiselle naiselle määrätään unilääkkeitä, kipulääkkeitä tai mielialalääkkeitä, tai hänet lähetetään reumakokeisiin.
Moneen vaihdevuosi-iän vaivaan hormonit kuitenkin ovat täsmähoito.
– Silloin pitäisi hoitaa hormoneilla eikä uni- tai mielialalääkkeillä, kuten on pitkään ollut tyylinä.
Kynnystä systeemisen, eli suun tai ihon kautta annosteltavan hormonihoidon aloittamiseen on madallettu. Sen voi aloittaa myös ilman gynekologista tutkimusta, jos asiat muuten ovat kunnossa.
Enää esteenä ei ole esimerkiksi se, ettei vastaanottohuoneessa ole gynekologista tutkimuspöytää. Niinpä hormonihoidon aloittaminen onnistuu myös terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa.
– Olen jo kuullut, että myös mieslääkärit ovat aloittaneet systeemisiä hormonihoitoja menestyksekkäästi, kun kynnystä on laskettu, Tuppurainen kertoo.
Suosituksessa korostetaan paikallisestrogeenin käyttöä. Miedolle, emättimeen annosteltavalle hoidolle ei ole juurikaan esteitä. Seksuaalisuutta parantava ja virtsatieinfektioita vähentävä hoito sopii myös syöpäpotilaille.
Suosituksessa tuodaan esille myös hormonittomia hoitoja ja elintapa-asioita.
Joka kolmas käyttää
Suosituksen mukaan vaihdevuosioireisille alle 60-vuotiaille ja niille, joiden menopaussista on kulunut alle 10 vuotta, tarjotaan ensisijaisesti systeemistä hormonihoitoa potilasta haittaavien kuumien aaltojen hoitoon, mikäli hoidolle ei ole vasta-aiheita.
Tarkoituksena ei silti ole, että kaikki vaihdevuosi-ikäiset naiset käyttäisivät hormonihoitoa.
– Kaikki eivät sitä tarvitse tai halua. Nainen itse päättää, mitä haluaa käyttää oireidensa hoitoon, Tuppurainen toteaa.
Hän arvioi, että noin kolmannes vaihdevuosi-ikäisistä naisista on käyttänyt tai käyttää systeemistä hormonihoitoa.
Tarkkoja lukuja käytöstä on vaikea saada. Kelasta kerrotaan, että hormonikorvaushoidon käyttö oli yleisintä 1990-luvun lopulla, mutta laski merkittävästi 2000-luvun alussa. Tarkempia tietoja käytöstä ei ole julkaistu ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta lähiaikoina niitä on luvassa.
– Käytöt ovat aika lyhyitä, ehkä pari vuotta. Osa hakee apteekista yhden paketin ja lopettaa. Jotkut taas käyttävät kymmeniä vuosia, Tuppurainen kertoo.
Vaihdevuosioireet kestävät keskimäärin 7,4 vuotta, 15 prosentilla naisista jopa yli 20 vuotta.
– Kyse on elämänlaadusta. On pitkä aika, jos nainen seitsemän vuotta parhaassa työiässä kärsii unettomuudesta ja hirveästä hikoilusta.
Kohu romahdutti hormonien käytön
Tuppuraisen kokemuksen mukaan vaihdevuosien hormonihoidosta ei pariin vuosikymmeneen uskallettu puhua ainakaan hyvää.
Hormonien määrääminen ja seuranta oli sen takia pitkään pääasiassa gynekologien vastuulla.
Taustalla oli vuonna 2002 julkaistu yhdysvaltalainen WHI-tutkimus. Siinä iäkkäille, vaihdevuodet jo ohittaneille naisille annettiin konjugoitua estrogeeniä, jota Suomessa ei ole myynnissä. Monet heistä tupakoivat tai olivat ylipainoisia. Rintasyöpä- ja veritulppariskien havaittiin kasvaneen.
– Tästä noussut maailmanlaajuinen kohu romahdutti hormonien käytön.
Nykyisin tiedetään, että rintasyöpäriski liittyy lähinnä yhdistelmävalmisteeseen, jossa on mukana sekä estrogeeni että keltarauhashormoni. Keltarauhashormoni on yhdistelmässä pahempi kuin estrogeeni, riippumatta annostelureitistä. Kohdullinen nainen kuitenkin tarvitsee sitä, sillä muuten kohtusyöpäriski kasvaa.
– Pelkkä estrogeeni ei juuri nosta rintasyöpäriskiä, Tuppurainen toteaa.
Ylimääräisiä mammografioita ei suositella hormonihoitoon liittyen, mutta rinnat on tärkeä tutkia. Rintasyöpäriski kasvaa, kun käyttö pitenee. Riski pysyy koholla vielä kymmenen vuotta hormonihoidon lopettamisen jälkeen.
– Riski on pieni, mutta sitä ei pidä unohtaa. Toisaalta ylipaino aiheuttaa paljon suuremman rintasyöpäriskin kuin kymmenen vuoden hormonien käyttö. Sitä naiset eivät oikein muista, vaikka se on asia, jolle olisi jotain tehtävissä, hän sanoo.
Myös alkoholin käyttö lisää rintasyöpäriskiä.
Jopa terveysvalinta
Ovatko hormonihoidot nykyään jo luonnollinen osa vaihdevuosia?
– Se riippuu ihmisestä ja siitä, miten hän suhtautuu asiaan. Lääkäri on vähän kuin konsultti, joka tarjoaa vaihtoehtoja, jotka sopivat kullekin potilaalle oireista ja terveydentilasta riippuen. Potilas päättää, käyttääkö vai eikö käytä. Valmisteita ja apua on kuitenkin saatavilla.
Tuppurainen näkee, että hormonihoito on jopa terveysvalinta.
– Ei ole lainkaan paha asia, että hormonihoitojen käyttö lisääntyy, koska se suojaa verenkiertoelimistöä ja luustoa silloin, kun hoitoja käytetään asiallisena ajankohtana, eli kymmenen vuoden sisällä menopaussista, hän sanoo.
Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on todettu, että hormonien käyttäjillä on alentunut kuolleisuus verrattuna niitä käyttämättömiin.
– Meillä sydän- ja verisuonitaudit ovat se pahin tappaja. Hormonihoidot vaihdevuosissa suojelevat verisuonia.
Kaikki ei hoidu pillereillä
Mutta entä esivaihdevuodet, joista naistenlehdistä saa myös lukea?
– Se on hypetysasia, Tuppurainen tuhahtaa.
Työterveyshuollosta tulee hänen mukaansa jatkuvasti lähetteitä, joissa halutaan arviota esivaihdevuosiin liittyen.
– 39-vuotias nainen, jolla on aivan säännölliset kuukautiset, ei ole esivaihdevuosissa. Toki kuumia aaltoja voi olla, mutta ne ovat yleensä PMS-oireita 45-vuotiaaksi saakka. Silloin kuumat aallot ovat yleensä lieviä, enkä suosittele niille tehtäväksi mitään, hän sanoo.
– Jos kuumat aallot alkavat haitata perhe-elämää, unta ja työkykyä, niin sitten pitää miettiä, mitä niille tehdään.
Jos taas kuukautiset jäävät pois, syynä voi olla esimerkiksi kilpirauhassairaus, raudanpuuteanemia, diabetes tai joskus jokin vakavampikin sairaus.
Naisen elämässä voi olla muita kuormittavia tekijöitä ja mielialaongelmia, jotka liittyvät parisuhteeseen, lapsiin tai vanheneviin vanhempiin. Kaikki ei kuitenkaan hoidu pillerillä.
Tuppurainen varoittaa aloittamasta hormonia liian aikaisiin, jotta rintasyöpäriskiä ei turhaan kasvateta. Huonolla tuurilla tästä seuraa tilanne, jossa hormonit ovat syövän takia poissa laskuista sitten, kun vaihdevuosioireet iskevät oikeasti.
