Lumeen hautautuminen ja törmäysvammat lumivyöryn suurimmat vaarat
Pelastamisella on kiire, mutta avun tulo kestää aina, joten ryhmän omat taidot ja varusteet ovat ratkaisevan tärkeitä.
Pallaksella äidin ja pojan menehtymiseen johtanut lumivyöryonnettomuus on järkyttänyt suomalaisia.
Akuuttilääketieteen erikoislääkäri ja aktiivinen vapaalaskija Saana Saltevo liikkuu harrastuksensa myötä usein alueilla, joissa lumivyöryriski on otettava huomioon.
– Vakavat lumivyöryt ovat Suomessa harvinaisia, mutta mahdollisia. Pienempiä vyöryjä sattuu useammin. Suomen luonnossa maasto voi näyttää kohtalaisen kiltiltä, mutta silti siellä on pieniä maastoansoja, joista lumi lähtee helposti liikkeelle, Saltevo kertoo.
Lumivyöryalueilla liikkuvien on varauduttava riskeihin sekä tietämyksen että varusteiden puolesta. Kokemus opettaa tunnistamaan vaaranpaikkoja.
Vapaalaskijoiden varustukseen kuuluvat paikantava piippari, lapio ja sondi, jolla voi lumeen tökkimällä etsiä vyöryn alle jäänyttä ihmistä. Myös retkeilyhiihtäjien olisi Saltevon mielestä hyvä pitää näitä mukanaan.
Kahdenlaisia vammoja
Lumivyöryn aiheuttamat vammat jakautuvat kahteen eri tyyppiin. Lumeen hautautuminen voi johtaa tukehtumiseen, vyöryvän lumimassan mukana kulkeutuminen puuhun tai kiveen törmäämiseen, tai jyrkänteeltä putoamiseen. Vaarana on myös hypotermia.
– Suomessa kuolemaan johtavat lumivyöryt ovat harvinaisia, mutta Euroopassa kuolee EAWS-tilastojen mukaan vuosittain lumivyöryn takia reilut sata ihmistä, kertoo aiheeseen perehtynyt ensihoitaja Dimitri Lisitsyn .
Kuolinsyy on useimmiten tukehtuminen, vammat ovat toiseksi yleisin syy. Hypotermia on kuolinsyynä melko harvinainen.
Lumeen hautautunut on löydettävä nopeasti
Kun tapahtuu lumivyöry, jonka alle hautautuu ihmisiä, aikaa pelastamiseen on hyvin vähän, mutta viranomaisavun tulo voi kestää tunteja. Ihminen ei pysy kauaa hengissä lumimassan alla.
Lisitsyn kertoo, että tutkimusten mukaan ensimmäisen 10 minuutin aikana hautautuneiden selviytymisen mahdollisuus on 90 prosenttia, jos potilaat eivät ole kärsineet massiivisia vammoja. Aika on kuitenkin selviytymisen kannalta avaintekijä, sillä mallinnuksen mukaan selviytymisen todennäköisyys laskee kolme prosenttia minuutissa ensimmäisen 15 minuutin jälkeen.
Ryhmän jäsenten on löydettävä lumeen hautautunut nopeasti. Ajan lisäksi muita selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat lumeen jääneet ilmataskut, lumen tiiviys sekä lämpötila.
Saltevo toteaa, että jos lumimassan alta löytyy eloton henkilö kohtuullisessa ajassa, jopa 60 minuutissa, niin hänen elvyttämistään kannattaa harkita. Hypotermian tiedetään suojaavan aivoja. On myös mahdollista, että suun ympärillä on ollut ilmatasku.
Törmäysvammat Suomessa yleisempiä
Suomessa lumeen hautautumista yleisempiä ovat erilaiset törmäysvammat.
– Potilaalla voi olla raajojen, lantion, rintakehän, vatsan alueen tai pään vammoja. Hänellä voi olla jänniteilmarinta tai kasvojen alueen vamman seurauksena hän on voinut menettää ilmatien, Saltevo toteaa.
Lisitsyn kertoo, että vammahoidossa tulee huomioida verenvuodon tyrehdyttäminen, hypoksia, hypotermia ja asidoosi sekä hypokalsemia.
Myös pelastajien oma turvallisuus on tärkeä asia, sillä olosuhteet ovat usein vaikeat ja alueella voi olla uusien lumivyöryjen vaara.
– Pelastaminen voi viedä aikaa tunteja. Siksi luonnossa liikkujan oma vastuu turvallisuudestaan on todella tärkeää. Varusteiden on oltava sellaiset, joilla pärjää tunteja, ja ryhmän pitää pystyä toimimaan odottaessaan apua, Saltevo kertoo.
