Kantaluumurtumien hoito

Kantaluumurtumista seuraa usein pitkäaikainen tai pysyvä invaliditeetti. Tämän riskin sekä ristiriitaisten hoitolinjanäkemysten vuoksi näiden vammojen diagnostiikkaan ja hoitoratkaisuihin on syytä paneutua huolellisesti. Dislokoituneiden nivelensisäisten kantaluumurtumien konservatiivisella hoidolla on pitkään ollut kannatusta, mutta leikkaustekniikoiden ja sädediagnostiikan kehityttyä nämäkin murtumat tulee nykyään hoitaa pääsääntöisesti leikkauksella.

Jyrki Kankare

Hapen osuus hengityksen säätelyssä

Happi on ihmiselle elintärkeä, mutta sen osuus hengityksen säätelyssä on yllättävän rajallinen. Käytännössä hapenpuutetilanteessakin voimakkaampia ovat hiilidioksidiin liittyvät reaktiot. Tärkein veren happipitoisuutta tunnistava elin on kaulavaltimon haarautumiskohdassa sijaitseva glomus caroticum, josta ensimmäiset väitöskirjatutkimukset julkaistiin jo 1700-luvulla.

Yrjö Salorinne

Hapen hyödyt ja haitat vastasyntyneellä

Raskauden aikana sikiön hapen saanti tapahtuu istukan kautta. Kehittyvän sikiön valtimoveren happiosapaine on niin pieni, että se syntymän jälkeisten kriteerien mukaan edustaisi vaikea-asteista hypoksemiaa. Silti sikiö ylläpitää normaalia aerobista aineenvaihduntaa ja sen lisäksi kasvaa huomattavaa vauhtia. Syntymän jälkeen tapahtuu nopea ja perusteellinen fysiologinen muutos, kun hengitys ja hapetus keuhkojen kautta käynnistyvät samalla kun keuhkoverenkierto moninkertaistuu. Yleensä lapsilla tämä muutos sujuu hämmästyttävän nopeasti ja häiriöittä, mutta poikkeustapauksissa joudutaan hoitamaan hengityksen tai verenkierron vajauksesta johtuvaa hypoksemiaa tai kudoshypoksiaa. Tällöin ensimmäinen toimenpide on yleensä hapen anto. Hapetusongelmat ovat erityisen yleisiä pienillä keskosilla, ja heillä myös happihoitoon liittyvät vaarat korostuvat.

Kari Raivio

Elimistön sopeutuminen hypoksiaan

Hypoksian vaikutusten tunteminen on edellytys selvitä äkillisistä vaaratilanteista ilmailussa tai alppikiipeilijöiden tavoitellessa ylimpien vuorten huippuja. Korkean paikan leirit taas ovat tuttuja urheilijoiden valmistautuessa merkittäviin arvokilpailuihin. Andeilla yli 4 000 metrin korkeudella asuvilta alkuasukkailta on saatu paljon suoraa tietoa ihmiselimistön sopeutumismekanismeista krooniseen hypoksiaan. Tässä kirjoituksessa keskitytään hypoksian vaikutuksiin ja siihen sopeutumiseen sikäli kuin se on yleensä mahdollista tai tunnettua.

Seppo A. Sipinen

Hypoksemia leikkauksen yhteydessä

Hypoksemian varhainen toteaminen ja hoito leikkauksen aikana, ennen kuin hypoksemia aiheuttaa häiriöitä elintoimintoihin, ovat merkittävimpiä anestesian turvallisuutta parantaneita edistysaskeleita. Leikkauksen jälkeinen hypoksemia on kuitenkin yhä suurelta osin ratkaisematon ongelma. Siihen näyttää liittyvän sydänlihaksiskemiaa ja sen myötä leikkaustulosta heikentäviä sydänkomplikaatioita. Postoperatiivisen hypoksemian mekanismit ja riskitekijät ovat samat kuin uniapneaoireyhtymässä. Provosoivana tekijänä on lisäksi opioidikipulääkitys. Vähemmän invasiivinen kirurgia ja opioidien kokonaisannosta vähentävät kivunhoitomenetelmät saattavat osoittautua hyödyllisiksi leikkauksen jälkeisen hypoksemian ehkäisyssä.

Markku Salmenperä

Vapaiden happiradikaalien kardiovaskulaarinen toksisuus

Vapaita happiradikaaleja syntyy elimistössä jatkuvasti, ja monet radikaalireaktiot ovat välttämättömiä elimistön normaalille toiminnalle. Osa happiradikaaleista sen sijaan on toksisia kudosrakenteille. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, mikä radikaalireaktioista johtaa eri tautitiloissa haitallisiin kudosvaurioihin ja miten vauriot voitaisiin parhaiten estää. Antioksidanttihoidon hyödyllisyydestä kliinisissä iskemiatilanteissa on viitteitä, mutta selvyyttä siitä, milloin antioksidanttien anto on tarpeen, ei vielä ole.

Hannu Toivonen

Happi kroonisten keuhkosairauksien hoidossa

Kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavalle on ominaista keuhkojen toiminnan ja hemodynamiikan vähittäinen huononeminen. Lopulta seurauksena saattaa olla valtimoveren happikyllästeisyyden väheneminen eli hypoksemia ja sen seurauksena kudosten hapenpuute, hypoksia. Krooniseen hypoksemiaan voivat liittyä mm. keuhkovaltimopaineen kohoaminen, sekundaarinen polysytemia, neuropsykologisten toimintojen heikkeneminen sekä erityisesti öiseen aikaan esiintyvät sydämen rytmihäiriöt. Kotona annettavaa happihoitoa on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntyvästi käytetty vaikea-asteisen kroonisen ahtauttavan keuhkosairauden hoidossa, ja tutkimusten mukaan sen avulla saadaan hypokseemisille potilaille keskimäärin 3,5 vuotta lisää elinaikaa. Muiden kroonisten keuhkosairauksien hoidossa on kotona annettavaa happihoitoa käytetty satunnaisesti, eikä sen hyödyllisyydestä näissä tilanteissa ole kertynyt tutkimuspohjaista tietoa.

Aarne Lahdensuo

Happea kuljettavat keinotekoiset liuokset

Verensiirtoihin liittyvät ongelmat ovat herättäneet kiinnostuksen korvaavien, happea kuljettaviin liuosten kehittelyyn. Huolimatta vuosikymmenten tutkimustyöstä edistyminen lupaavilta vaikuttaneiden hemoglobiiniliuosten ja happea liuottavien fluorokarboniliuosten kehittelyssä on kuitenkin ollut suhteellisen hidasta. Vaikka nykyiset hemoglobiiniliuokset on saatu kemiallisesti muuntelemalla tai geneettisesti manipuloimalla stabiilimmiksi ja paremmin kudoksiin happea luovuttaviksi, niiden lyhyt pysyvyys verenkierrossa rajoittaa huomattavasti kliinisiä sovellutusmahdollisuuksia. Tavallista suurempaa hengitysilman happiosapainetta vaativat, retikuloendoteliaaliseen järjestelmään hakeutuvat ja myös kovin rajallisen ajan suonistossa pysyvät fluorokarbonit ovat toistaiseksi olleet pettymys. Varsin turvallisiksi saaduilla uusilla valmisteilla saattaisi olla kuitenkin käyttöä lähinnä iskeemisten kudosten perfuusiossa tai massiivisen vuodon ensiavussa ennen kuin verivalmisteita on saatavissa. Myös Jehovan todistajien vaikean anemian tai vuodon hoidossa fluorokarboneista voisi olla hyötyä.

Heikki Mäkisalo

Ylipainehappihoito

Ylipainehappihoitoa voidaan käyttää joko sairaustilan päähoitomuotona, kuten sukeltajantaudissa, vaikeassa häkämyrkytyksessä ja Clostridium-bakteerin aiheuttamissa kaasukuolioissa, tai muiden hoitojen lisänä, kuten esimerkiksi vaikeissa nekrotisoivissa pehmytkudosinfektioissa kirurgisen, antibiootti- ja tehohoidon lisänä. Vaikka Suomessa on käytetty ylipainehappea yli 20 vuotta valikoiduissa sairaustiloissa hyvin tuloksin, eivät kaikki lääkärit ole vielä tietoisia tämän hoitomuodon tarjoamista mahdollisuuksista. Ainoa ympärivuorokautisesti maassamme toimiva kliininen ylipainekammio on TYKS:n kirurgian teho-osastolla, jonne ylipainehappihoitoa tarvitsevat potilaat tulisi toimittaa hoitoon.

Juha Perttilä, Jorma Klossner

Normobaarinen hypoksia ja hyperoksia urheiluvalmennuksessa ja niiden mahdollisuudet lääketieteellisessä kuntoutuksessa

Urheilijat käyvät harjoittelemassa vuoristossa hypoksiaolosuhteissa lisätäkseen punasolumassaansa ja parantaakseen maksimaalista hapenottoaan ja suorituskykyään. Vuoristoharjoittelu ei kuitenkaan ole aina parantanut meren pinnan tason maksimaalista hapenottokykyä tai suorituskykyä. Vuoristoharjoittelun vaikutusten aikaansaamisessa akklimatisaatio eli sopeutuminen hypoksiaan näyttäisi olevan tärkeämpi tekijä kuin harjoittelu hypoksiassa ilman samanaikaista akklimatisaatiota. "Living high, training low" -yhdistelmä näyttäisi antavan hypoksia-akklimatisaation hyödyn samalla, kun voidaan harjoitella normoksiassa ja välttää vuoristoharjoitteluun liittyvät ongelmat. Alppimajainnovaatio, ts. matalan happipitoisuuden luominen meren pinnan tasolla olevaan huoneistoon typpilaimennusmenetelmällä, on mahdollistanut sitä koskevat tutkimukset Suomessa.

Heikki Rusko, Heikki Tikkanen

Verenpaineen vuorokausirekisteröinti kohonneen verenpaineen diagnostiikassa ja hoidon seurannassa

Verenpaineen vuorokausirekisteröinti-tekniikka kehitettiin jo 1950-luvulla ja se otettiin tutkimuskäyttöön 1960-luvulla, mutta vasta viime vuosina sen käyttö on yleistynyt kliinisessä potilastyössä. Vaikka verenpaineen vuorokausirekisteröinnin tulosten tulkinta ei vielä ole vakiintunut ja vaikka tulosten yhteys potilaan ennusteeseen on vielä osin selvittämättä, voidaan vuorokausirekisteröinnillä kuitenkin monissa verenpaineen diagnostiikan ja hoidon ongelmatilanteissa saada kertamittauksia täydentävää tietoa verenpainetasosta potilaan arkielämässä vuorokauden eri aikoina. Avohoidon lääkärien kiinnostus menetelmän käyttöä kohtaan on lisääntynyt, ja myös tieteellinen näyttö menetelmän eduista toistettuihin kertamittauksiin verrattuna on lisääntynyt. Lähiaikojen tutkimustulokset selvittänevät, mikä on tämän menetelmän asema kohonneen verenpaineen diagnostiikassa ja hoidon seurannassa avohoidon ongelmatilanteissa ja sairaaloiden erikoispoliklinikoissa.

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi

Suositus pneumokokkirokotteen käytöstä

Pneumokokkirokote on turvallinen ja se antaa kohtalaisen hyvän suojan (50-80 %) vakavimpia pneumokokki-infektioita vastaan. Ensisijaisia kohderyhmiä ovat potilaat, joilta on poistettu perna, ja monet immuunipuutteisten potilaiden ryhmät. Pneumokokki on tavallisin keuhkokuumeen aiheuttajabakteeri ja sairastumisvaaran on osoitettu olevan suurentunut monilla suurilla potilasryhmillä, esimerkiksi kroonisia sydän- ja keuhkosairauksia sairastavilla. Niinpä rokotteesta ilmeisesti hyötyisi moninkertainen potilasmäärä verrattuna siihen määrään, joka rokotteen nykyään saa. Lääkärien tulisi suhtautua pneumokokkirokotereseptin pyytäjiin myönteisesti ja harkita rokotusta, kun potilaalla on lisääntynyt pneumokokki-infektion vaara.

Juhani Eskola, Pekka Nuorti, Pekka Honkanen, Pirjo Mäkelä, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Kroonisen C-hepatiitin hoito

HCV-infektion tekee ongelmalliseksi sen suuri kroonistumistaipumus: 70-80 prosenttia tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi. Krooniseen C-hepatiittiin liittyy lisääntynyt kirroosi- ja hepatoomariski sekä lievästi lisääntynyt, maksaperäisistä syistä johtuva kuolleisuus. Tauti on helppo todeta vasta-ainetestillä ja tarvittaessa sitä täydentävillä tutkimuksilla. Peruslääke on edelleen alfainterferoni, mutta sen avulla virus saadaan häviämään vain puolelta potilaista. Muille on käytettävissä yhdistelmähoitoja, joista kuitenkin on vielä vähän kokemusta. Maksansiirtoa C-hepatiittipotilaille harkitaan kirroosivaiheessa, kun elinaikaa muutoin olisi alle puoli vuotta.

Matti Vuoristo, Krister Höckerstedt

Muistihäiriöt ja dementia

Muistihäiriö- ja dementiapotilaat ovat lähivuosikymmeninä suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle. Väestön ikärakenteen vanhenemisen myötä dementiapotilaiden määrä ja samalla hoitokustannukset kasvavat. Parannettavissa ja hoidettavissa olevien potilaiden varhainen tunnistaminen ja hoitokäytännön kehittäminen ovat ratkaisevan tärkeitä kustannusten kannalta. Suomen muistitutkimusyksiköiden asiantuntijaryhmä korostaa, että muistihäiriöyksiköiden verkoston rakentaminen, tutkimus- ja hoito-ohjelman laatiminen sekä tiedotus- ja koulutusjärjestelmän luominen on käynnistettävä pikaisesti. Asiantuntijaryhmä on koonnut seuraavassa esitettävät muistihäiriö- ja dementiapotilaiden tutkimuksen ja hoidon perussuuntaviivat.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijaryhmä

Endoskooppiset toimenpiteet gastroenterologiassa

Endoskopiatekniikan kehittyminen on muuttanut ruoansulatuskanavan monien tautitilojen ja vaurioiden hoidon. Tähystys on tärkeä diagnostinen toimenpide, mutta yhä useammin myös hoito pyritään tekemään samalla kertaa. Seuraavassa käydään läpi tavallisimmat gastroenterologian alan endoskooppiset toimenpiteet, jotka ovat johonkin vaihtoehtoiseen hoitoon - useimmiten avoleikkaukseen - verrattuna kevyempiä sekä potilaalle että suorittajalle. Toisaalta tie ei ole suljettu muultakaan hoidolta, mikäli se tulee aiheelliseksi.

Jorma Halttunen

Äidin virusinfektiot ja sikiön sekä vastasyntyneen tartunnan ehkäisy

Raskaudenaikaiset virusinfektiot ovat merkittävä syy perinataaliseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Infektio voi levitä siköön veriteitse istukan läpi tai kohdun kaulakanavasta nousevana infektiona. Vastasyntynyt voi saada tartunnan synnytyskanavasta tai äidinmaidon välityksellä. Infektion välittymiseen vaikuttavat taudinaiheuttajan virulenssi, äidin immunologinen vaste ja raskauden vaihe. Käsittelemme seuraavassa katsauksessa sellaisia virusinfektioita, joiden vaikutuksesta raskauden kulkuun on olemassa riittävästi tutkimustuloksia hoito- ja ehkäisysuositusten antamiseksi.

Seija Meltomaa, Ulla Ekblad

Mitä tehdä munasarjakystille? - kokemuksia kaikuohjatusta punktiosta

Todettujen munasarjakystien määrä on lisääntynyt kaikututkimusten tultua käyttöön, kun oireettomatkin kasvaimet löydetään. Vakiintunutta seuranta- ja hoitokäytäntöä näitä löydöksiä varten ei kuitenkaan ole. Kaikuohjauksessa emättimen kautta tehtävä kystapunktio osoittautui yksinkertaiseksi ja turvalliseksi tutkimus- ja hoitovaihtoehdoksi, mutta lähes puolet potilaista näyttää tarvitsevan jatkotoimenpiteitä kystien uusiuduttua. Kystat häviävät usein spontaanisti, joten hyvänlaatuiselta vaikuttavia oireettomia löydöksiä (yksilokeroisia, kaiuttomia, alle 8-10 cm kooltaan) kannattaa seurata ainakin puoli vuotta ennen toimenpiteitä. Epäilyttävät kystat poistetaan laparoskopiateitse.

Marja-Leena Levomäki, Maritta Hippeläinen

Rintasyövän hoito kehittyy ja ennuste paranee - karikkoja löytyy vielä

Rintasyövän onkologinen hoito muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Joukkoseulontojen ansiosta yhä useampi rintasyöpä todetaan varhaisvaiheessa ja yhä useammin potilas voidaan hoitaa rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon yhdistelmällä. Rintasyövän ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan entistä paremmin, ja taudin uusiutumisvaaraa voidaan vähentää liitännäishoidoilla, jotka kuitenkaan eivät ole aivan riskittömiä. Liitännäishoitojen lisääntyvä tuntemus sekä uudet turvallisemmat lääkehoidot ovat parantamassa tuloksia edelleen. Metastasoineen syövän hoidossa tutkitaan solunsalpaajien jättiannostelua kantasolu- tai luuydinsiirron turvin sekä uusia hormonilääkkeitä.

Eeva Salminen

Metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus: katsaus epidemiologiaan ja tartuntojen torjuntaan

Metisilliinille resistenttien Staphylococcus aureusten eli ns. MRSA-bakteerikantojen yleisyys sairaalainfektioiden aiheuttajina vaihtelee tällä hetkellä suuresti eri puolilla maailmaa. MRSA on viime vuosikymmenen aikana lähes räjähdysmäisesti lisääntynyt niissä maissa, joissa suhtautuminen sen leviämiseen on ollut horjuvaa. Sen sijaan MRSA-tilanne on edelleen varsin hyvä maissa, joissa noudatetaan yhtenäistä, kansallista torjuntapolitiikkaa. Suomessakin on hiljattain julkaistu maanlaajuinen MRSA-torjuntaohjeisto. On tärkeää pyrkiä ehkäisemään tai ainakin viivyttämään näiden mikrobilääkkeille vastustuskykyisten bakteerikantojen leviämistä sairaaloihimme.

Pirkko Kotilainen, Jaana Vuopio-Varkila

Jalan biomekaniikka

Jalan moninaisten vikojen ja vaivojen diagnosoinnin perusta on anatomian ja biomekaniikan tarkka tunteminen. Jalan biomekaniikan hallitseva lääkäri pystyy päättelemään vaivan toiminnallisen syyn tarkan kliinisen tutkimuksen ja sen yhteydessä tehtävien yksinkertaisten mittausten perusteella, ilman kalliita mittalaitteita. Biomekaniikan arvioinnin perusteella myös hoitomenetelmät voidaan valita niin, että nivelten liikkeet ja virheasennot saadaan korjatuksi lähemmäksi normaalia.

Seppo Anttila, Veijo Hoikka