Endoskooppinen sulkuleikkaus alaraajan yhdyslaskimoiden vajaatoiminnan hoidossa

Endoskooppinen sulkuleikkaus alaraajan yhdyslaskimoiden vajaatoiminnan hoidossa on tähänastisten kokemusten mukaan käyttökelpoinen ja turvallinen toimenpide, jonka vaikuttavuus vajaatoiminnan aiheuttamiin kliinisiin oireisiin näyttää kiistattomalta. Merkittävin etu aikaisempiin avoleikkauksiin nähden on, ettei avoin laajakaan säärihaava ole toimenpiteen esteenä. Lisäksi kosmeettinen tulos on parempi, potilaan toipuminen leikkauksen jälkeen nopeampaa ja mobilisaatio helpompaa. Tarvittaessa toimenpiteeseen voidaan liittää säärihaavan revisio, ihonsiirrot ja primaarisuonikohjuleikkaus.

Janne J. Jokinen, Voitto Aittola

Krooninen myelooinen leukemia, diagnostiikka ja hoito

Krooninen myelooinen leukemia on harvinainen verisyöpä, jota tulisi epäillä aina, kun hyväkuntoisella henkilöllä todetaan suuri valkosolumäärä ja granulosyyttien esiasteita tai suurentunut perna. Vaikka tauti on aluksi kevyellä hoidolla helposti hallittavissa, se väistämättä johtaa muutaman vuoden sisällä kuolemaan, ellei taudinkulkuun puututa tehokkaalla hoidolla riittävän ajoissa. Tällaisia hoitoja ovat allogeeninen kantasolusiirto, jolla voi parantua taudista pysyvästi ja interferonihoito, joka pidentää elinaikaa. Taudin molekulaarisen taustan selvittäminen on johtamassa myös uusiin lupaaviin hoitomuotoihin.

Pirjo Koistinen

Perheväkivallan uhrin kohtaaminen lääkärin työssä

Perheväkivalta on pysynyt näkymättömissä viime vuosiin saakka. Suomessa lääkärit arvioivat tapaavansa perheväkivallan uhreja keskimäärin yhden kuukaudessa. Aikuisväestön naisista kolme kymmenestä on aikuisiällään kokenut fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, ja edellisen vuoden aikana 17 %:lla heistä on ollut väkivaltakokemuksia lähisuhteessaan.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen

Ihokoepala - milloin, mistä ja miten

Useimmissa ihotaudeissa varma diagnoosi edellyttää ihottuman histopatologista tutkimusta. Koepala otetaan yleensä keskeltä hyvin kehittynyttä ihomuutosta atraumaattisesti palaa vahingoittamatta. Immunologisissa ihotaudeissa tarvitaan myös immunofluoresenssitutkimus, joka tehdään jääleikkeestä. Hyvä lähete on ensiarvoisen tärkeä, sillä kliiniset tiedot vaikuttavat patologin arvioon. Koepala olisi hyvä lähettää ihotauteihin perehtyneen patologin tutkittavaksi.

Arja-Leena Kariniemi

Lasten masennusoireinen käytöshäiriö

Lapsi viestii käyttäytymisellään pahaa oloaan. Masennusoireisen käytöshäiriön muodostumiseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, mutta myös perheen sisäisillä vuorovaikutussuhteilla sekä ympäristöllä on merkityksensä. Käytöshäiriöinen lapsi koetaan usein pahana ja tottelemattomana. Murrosiässä häiriö voi johtaa epäsosiaalisuuteen, lisääntyneeseen alkoholin ja huumeiden käyttöön sekä suurentuneeseen itsemurhariskiin. Masennusoireisen käytöshäiriön hoito on vaikeaa ja vaatii useiden tahojen yhteisiä ponnisteluja, mutta pitkällä aikavälillä hoito koituu sekä yksilön että yhteiskunnan hyödyksi.

Tarja Ukura, Hanna Ebeling, Sirkka-Liisa Linna

Koksibit - uusi lääkeaineryhmä kliinikon käyttöön

Tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat suolistohaitat on maailman vakavin lääkkeiden käyttöön liittyvä haittavaikutus, ja uusia turvallisempia lääkemolekyylejä on kehitetty aktiivisesti. Uuden lääkeaineryhmän, koksibien, vaikutus perustuu tulehduksen indusoiman ja kivun patogeneesissä tärkeän syklo-oksigenaasi- isoentsyymi 2:n selektiiviseen estoon. Koksibeista ja vastaavista yhdisteistä odotetaan merkittävää edistysaskelta tulehduskipulääkkeiden vakavien haittavaikutusten eliminoimisessa. Tähänastiset tutkimustulokset näyttävät lupaavilta.

Olavi Airaksinen, Pekka Hannonen, Olavi Pelkonen

Milloin lähetän refluksipotilaan kirurgille ja miten hoidan mahdolliset jälkivaivat?

Refluksitauti on krooninen sairaus, joka kestää koko eliniän. Tauti voi ilmetä ruokatorvitulehduksen, ruokatorven kurouman, Barrettin ruokatorven tai kroonisten hengitystieoireiden muodossa. Lieväoireisia potilaita voidaan hoitaa pelkästään ruokavaliolla ja elämäntapaohjeilla, mutta vaikeimmissa tapauksissa joudutaan turvautumaan jatkuvaan lääkitykseen tai kirurgiseen hoitoon. Leikkaushoidosta on apua 80-90 %:lle potilaista. Leikkauksen jälkioireet, kuten nielemishäiriö ja ilmavaivat, häviävät yleensä viimeistään puoli vuotta leikkauksen jälkeen.

Jari Ovaska

Biomateriaalien käyttö lonkan tekonivelissä - komponenttien kiinnitysmateriaalit Osa 2

Perinteisesti lonkkatekonivelien osat on kiinnitetty ympäröivään luuhun luusementin avulla. Sementin käytön eduksi onkin laskettava pitkä käyttökokemus, lisäksi viime vuosina sementointitekniikat ovat kehittyneet huimasti. Vuosien saatossa sementistä irtoavien murusten on kuitenkin todettu aiheuttavan proteesien irtoamista osteolyysiin johtavan vierasesinereaktion takia.

Ville Waris, Pekka Waris, Seppo Santavirta, Eero Waris, Juha Nevalainen, Jari Salo, Reijo Lappalainen, Asko Anttila, Yrjö T. Konttinen

Muistihäiriö- ja dementia-potilaan toimintakyvyn ja sairauden vaikeusasteen arviointi

Muistihäiriöitä ja dementoivia sairauksia hoidetaan ja tutkitaan niiden suuren määrän takia kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Toimintakyvyn arviointi on tärkeä osa muistihäiriöpotilaan tutkimusta samoin kuin hoidon ja kuntoutuksen seurantaa. Seuraavassa esitetään perustelut standardoitujen arviointimenetelmien käytöstä muistihäiriö- ja dementiapotilaita tutkittaessa ja hoidettaessa, esitetään lyhyt katsaus käytettävissä oleviin menetelmiin ja asteikkoihin ja lopuksi esitetään asiantuntijatyöryhmän suositus Suomessa käytettäviksi asteikoiksi.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijatyöryhmä

Ortopediassa käytettäville biomateriaaleille asetettavat vaatimukset

Biomateriaalin käytettävyyttä arvioitaessa on aina otettava huomioon sen käyttökohde ja potilaan sairauteen liittyvät riskit. Suurikin riski voidaan ottaa hoidettaessa vaikeita ja henkeä uhkaavia tiloja. Tuotteiden arviointiin kuuluu aina riskianalyysi, jolla punnitaan materiaalin hyödyt ja mahdolliset haitat.

Pertti Törmälä, Seppo Santavirta, Pentti Rokkanen, Mauno Könönen, Jorma Kivilahti, Asko Anttila, Reijo Lappalainen, Riitta-Mari Tulamo, Juha Nevalainen, Yrjö T. Konttinen (Suomen Akatemian Nimeämä Huippuryhmä, Tissue Engineering And Medical, Dental And Veterinary Biomaterials)

Biomateriaalien käyttö lonkan tekonivelissä - komponenttien materiaalit Osa 1

Lonkkatekoniveliä asennetaan maailmassa vuosittain noin 800 000 potilaaseen. Tekonivelen tarkoituksena on lieventää kipua ja palauttaa nivelen normaali rakenne ja toiminta. Leikkaustekniikan, proteesien muotoilun ja käytettävien materiaalien kehittymisen myötä tekonivelten toiminta ja ennuste ovat parantuneet. Pitkäaikaisessa käytössä korostuu osissa käytettävien biomateriaalien merkitys.

Ville Waris, Pekka Waris, Seppo Santavirta, Eero Waris, Juha Nevalainen, Jan Lassus, Reijo Lappalainen, Asko Anttila, Yrjö T. Konttinen

Kohdunkaulan syövän seulonnan kohdistaminen ja vaikuttavuus

Väestöpohjaisen seulonnan vaikutuksesta kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus ja kuolleisuus vähentyivät nopeasti, mutta 1990-luvun lamavuosien jälkeen ilmaantuvuus on taas suurentunut. Seulonnan tarve näyttää siis lisääntyneen. Seulonnan vaikuttavuutta voitaisiin entisestään tehostaa lisäämällä peittävyyttä ja osallistumisaktiivisuutta, erityisesti nuorissa kohdeikäryhmissä. Kunnissa samoin kuin sytologian laboratorioissa tarvitaan yksityiskohtaisempia ohjeita ja laadunvalvontaa. Tulevaisuuden kannalta tär-keää on selvittää, voidaanko syöpälukuja pienentää uusilla seulontamenetelmillä.

Ahti Anttila

Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeinen sekundaaripreventio

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on aina suuren riskin toimenpide. Sitä paitsi leikkauksesta huolimatta ateroskleroositauti etenee ja sydänoireet voivat palata ja tautia ilmetä myös muualla, kuten alaraajavaltimoiden ahtaumina. Ohitusleikkauksella joudutaan usein hoitamaan pelkästään oireita, ja vain valikoiduissa tapauksissa sillä voidaan vaikuttaa potilaan ennusteeseen. Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten potilasta seurataan ja hoidetaan leikkauksen jälkeen. Sekundaaripreventiossa hoitotavoitteisiin tulee pyrkiä erittäin intensiivisesti. Tähän tarvitaan usein monimuotoista lääkitystä, säännöllistä seurantaa ja jatkuvaa motivointia.

Silja Majahalme

Lääkkeiden käytön ja ihoreaktioiden kuvauksen sekä kirjaamisen tärkeys myöhemmälle diagnostiikalle

Tarkka kuvaus lääkkeiden käytöstä ja ihoreaktioista sairauskertomuksessa on tärkeää jälkikäteen tehtävien diagnostisten selvitysten kannalta. Virheellisesti tehdyn allergiadiagnoosin kumoaminen voi johtaa osasto-oloissa tehtäviin työläisiin altistustutkimuksiin. Potilaiden penisilliiniallergioiksi käsittämistä tiloista noin 90 % on vääriä arvioita kirjallisuuden perusteella.

Rauno Harvima, Arja Laukkanen, Ilkka Harvima, Rauni Mattila, Antero Hollmén

Endometriumin kaikututkimus

Vaginaalinen kaikututkimus on vakiinnuttanut asemansa vuotohäiriöiden ja gynekologisten kasvainten diagnostiikassa. Gynekologiseen kaikututkimukseen kuuluu aina myös endometriumin arviointi ja sen paksuuden mittaaminen. Endometriumin paksuuteen vaikuttavat olennaisesti kuukautiskierron vaihe, samoin kuin mahdollinen hormonihoito. Epäselvissä tilanteissa kohtuontelon nestetehosteisesta kaikututkimuksesta eli sonohysterografiasta voi olla apua. Etenkin endometriumin alaiset myoomat ja endometriumpolyypit ovat näin helposti todettavissa.

Pirjo Inki, Pertti Palo

Mikrokirurgiset rekonstruktiot suu- ja nielusyövän hoidossa

Pään ja kaulan alueen syöpäkirurgiassa ovat mikrovaskulaaritekniikkaan perustuvat rekonstruktiomenetelmät muuttaneet potilaan kuntoutumista merkittävästi. Laajatkin kudospuutokset voidaan nykyään korjata sekä toiminnallisesti että esteettisesti paremmin kuin ennen. Nielemiseen, hengitykseen, puheeseen ja kosmeettisiin tekijöihin liittyvät ongelmat asettavat suuret vaatimukset leikkausmenetelmille ja moniammatilliselle hoitoyhteistyölle. Leikkaukset tulisi keskittää yksiköihin, joissa on riittävä erikoisosaaminen ja välineistö.

Erkki Suominen, Antti Mäkitie

Rullaluisteluvammat ja niiden ehkäisy

Rullaluistelun suosio on viime vuosina kasvanut voimakkaasti ja Suomessakin harrastajia on useita satoja tuhansia. Lajin suosion kasvaessa myös vammojen määrä on moninkertaistunut. Suurin osa vammoista ei vaadi lääkärin hoitoa, mutta sairaalahoitoa tarvitsevat vammat ovat usein vakavampia kuin monessa muussa lajissa. Tyyppivamma rullaluistelussa on rannemurtuma. Kypärän sekä ranne-, kyynär- ja polvisuojien on osoitettu ehkäisevän vammoja, ja niiden käyttöä tulisi edistää. Kuntien päättäjien tulisi lisäksi ottaa huomioon rullaluistelijoiden suuri määrä kevyen liikenteen väylien ja liikuntapaikkojen suunnittelussa sekä kunnossapidossa.

Mika Salonen, Jari Parkkari, Pekka Kannus

Atyyppinen kasvokipu - kohti tarkempaa diagnostiikkaa

Atyyppiseksi kasvokivuksi nimitetään kroonista kasvojen alueen kipua, johon ei liity selkeitä patologisia muutoksia ja johon mikään muu tunnettu kasvokipudiagnoosi ei sovi. Kiputilan taustasta on esitetty erilaisia näkemyksiä eikä yksimielisyyteen ole päästy. TYKS:n kipuklinikan tutkimuksissa todetut poikkeavat räpäysheijastelöydökset atyyppisillä kasvokipupotilailla viittaavat siihen, että osalla potilaista kipujen taustalla on neuropaattisia tekijöitä. Toisaalta diagnoosi osoittautui heterogeeniseksi ryhmäksi mekanismeiltaan erilaisia kipuja.

Heli Forssell, Satu Jääskeläinen, Olli Tenovuo

Nivelreuman kuntoutustarpeen arviointi

Nivelreuman laitoskuntoutusjaksolla haetaan moniammatillisesti ratkaisumalleja sairauden aiheuttamiin ongelmiin. Eri alojen asiantuntijoiden toimenpiteiden tavoitteena on parantaa nivelreumaa sairastavan yleiskuntoa, toimintakykyä ja elämänlaatua. Kirjoituksessa pyritään antamaan arviointiperusteita nivelreumaa sairastavan lääkinnällisen kuntoutuksen suunniteluun käytettävissä olevan tutkimustiedon ja hoitokeinojen valossa. Kuntoutuksen perusteena tulee olla kliininen näkemys potilaan kuntoutuksen mahdollisuuksista ja tavoitteista - ottaen huomioon myöskin aiemmat hoitokokemukset ja potilaan näkemys.

Jorma V. Viitanen

Kollageenien geenivirheet rusto- ja selkäsairauksissa

Tyypin II, IX ja XI kollageenit ovat rustokollageeneja. Tyypin II kollageenia on yli 50 % kaikista ruston ja 20 % nikamavälilevyn ytimenkin proteiineista. Johtuen tyypin II kollageenin määrällisestä ja myös toiminnallisesta tärkeydestä, sitä koodittavan geenin virheiden on osoitettu johtavan useimmiten vakaviin perinnöllisiin rustosairauksiin. Tyypin IX ja XI kollageeneja on selvästi vähemmän kuin tyypin II kollageenia rusto- ja välilevykudoksissa. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet selvästi, että näitä kollageeneja koodittavien geenien mutaatiot voivat aiheuttaa kohtalaisen lieviä mutta yleisiä sairauksia, kuten välilevytautia.

Leena Ala-Kokko