Klotsapiini Parkinsonin tautiin liittyvien psykoosioireiden hoidossa

Parkinsonin tautiin liittyvät aistiharhat, paranoidiset harha-ajatukset ja sekavuustilat aiheuttavat usein erityisesti pitkään sairastaneiden potilaiden hoito-ongelmia. Tavanomaiset neuroleptit voivat lievittää psykoosioireita, mutta ne voivat myös heikentää potilaan liikuntakykyä. Tämän lisääntyneen ekstrapyramidaalisen sivuvaikutusherkkyyden takia on erityisesti klotsapiinia käytetty vaikeista nonkognitiivisista oireista kärsivien potilaiden hoidossa. Artikkelissa tarkastellaan klotsapiinin käyttömahdollisuuksia tässä ongelmapotilaiden ryhmässä.

Hannu Koponen

Gynekologisen syövän diagnostiikka

Gynekologisella irtosolututkimuksella on tärkeä merkitys kohdunkaulan syövän varhaisdiagnostiikassa. Poikkeavan Papa-löydöksen vuoksi tehtävän kolposkopian avulla kartoitetaan muutosalueiden laajuus ja kohdennetaan biopsiat. Lopullinen hoitosuunnitelma tehdään histologisten näytteiden ja gynekologisen palpaatiotutkimuksen perusteella. Kaikututkimuksella voidaan selvittää sekä kohdun että munasarjojen rakenne, mutta syöpää epäiltäessä pelkkä kaikututkimus ei ole koskaan riittävä, vaan aina tarvitaan histologinen näyte diagnoosin varmistamiseksi. Kohtusyövän diagnostiikassa polikliiniset sytologiset ja histologiset tutkimukset ovat yhtä luotettavia kuin koekaavinta. Munasarjakasvaimen luonnetta on mahdollista arvioida kasvainmerkkiaine CA 125:n määrityksen ja kaikututkimuksen avulla, mutta lopullinen varmistus saadaan vain leikkauksessa, ja siihen onkin ryhdyttävä viipymättä munasarjasyöpää epäiltäessä.

Maarit Vuento

Sjögrenin oireyhtymä

Henrik Sjögrenin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Hän julkaisi vuonna 1933 väitöskirjansa Zur Kenntnis der Keratoconjunctivitis Sicca. Gougerout kuvasi sicca-oireyhtymän jo vuonna 1925, mutta ranskalaisten suosimaa kompromissia, Gougerout-Sjögrenin oireyhtymää, näkee käytettävän enää aika vähän. Itse asiassa Johann van Mickulicz Radecki oli jo 1888 kuvannut kyynel- ja sylkirauhasten suurentuman ja lymfosyytti-infiltraatit. Sjögrenin oireyhtymälle on tyypillistä kuivat silmät (keratoconjunctivitis sicca) ja kuiva suu (kserostomia), joiden taustalla on autoimmunisaatio (lymfosyytti-infiltraatit eksokriinisissa rauhasissa ja Sjögrenin oireyhtymä- ym. vasta-aineet). Oireyhtymään liittyy systeemioireita, lukuisia ekstraokulaarisia ja ekstraoraalisia muutoksia ja lisääntynyt riski sairastua lymfoomaan. Diagnostisten kriteerien ja taudinkuvan tunteminen on tärkeää, koska potilaat hyötyvät erilaisista paikallis- ja systeemihoidoista yhtä paljon kuin monet muutkin reumatologisia oireyhtymiä sairastavat potilaat suhteessa hoitavan lääkärin tieto-taitoon.

Yrjö T. Konttinen, Risto Kontio, Dan C. Nordström, Jarkko Hietanen, Maria Malmström

Urheilijoiden nivusvaivat

Urheilijoiden nivusen kiputilat ovat perinteisesti kuuluneet ns. hankaliin vaivoihin. Niiden syntymekanismi vaihtelee, diagnostiikka on vaikeaa ja hoitotulos ei aina ole loogisesti ennustettavissa. Siksi kroonisia kiputiloja jää usein urheilua haittaamaan. Nivusen kiputilojen taustalla on varsin suuri joukko vaivoja ja diagnooseja, mitkä vaihtelevat eri urheilulajeissa ja vammamekanismeissa. Oireiden paikantuminen ja luonne voivat vaihdella ja muuttua ajan mukana. Diagnoosi on pääosin kliininen, ja kuvantamistutkimuksista on apua siihen. Nivusvammojen hoitokeinoja on runsaasti: lepo, lihaksia vahvistavat venytykset ja harjoitukset, asteittain lisääntyvä kuormitus, fysioterapia, lääkehoito ja leikkaushoito.

Sakari Orava, Jussi Rantanen, Urho Kujala, Markku Järvinen

Suupolte - diagnostinen ja hoidollinen ongelma

Suupoltteella tarkoitetaan suun limakalvojen polttavaa kirvelyä, johon ei liity limakalvomuutoksia tai muuta poikkeavaa. Suupoltteen etiologia on edelleen avoin, mutta viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että kyseessä saattaa olla kipuaistimusjärjestelmän häiriö. Toistaiseksi ei tiedetä, liittyykö oireiden alkamiseen jokin paikallinen tai systeeminen muutos, joka herkistää limakalvon oireilulle. Suupoltteen hoito on edelleen ongelmallista, vaikka tietoa onkin saatu lisää. Hoidossa keskitytään potilaan informoimiseen ja oireita lievittäviin kotihoitomenetelmiin. Vaikeissa tapauksissa käytetään kroonisen kivun lääkehoitoa.

Heli Forssell, Satu Jääskeläinen, Merja Laine, Tuulikki Tammiala-Salonen

Kohdunrungon syövän vaaratekijät

Kohdunrungon syöpä on suomalaisten naisten kolmanneksi yleisin syöpä. Vuosittain Suomessa todetaan yli 600 uutta kohdunrungon syöpätapausta. Kohdunrungon syöpä liittyy pitkäaikaiseen estrogeenialtistukseen, joka voi olla joko endogeenista tai eksogeenista. Naisen omat estrogeenit ovat pääasiassa peräisin munasarjoista, mutta myös rasvakudos on hormonaalisesti aktiivista. Tämän vuoksi liikalihavuuteen ja diabetekseen liittyy suurentunut kohdunrungon syövän vaara. Vaihdevuosi-iän hormonikorvaushoito ja rintasyövän liitännäishoitona käytetty tamoksifeeni voivat olla vaaratekijöitä. Vain pieni osa syöpäriskistä voidaan selittää perimällä.

Merja Yliskoski, Marja Komulainen

Retinoidien käyttö iho- ja limakalvosairauksien hoidossa

Retinoidit ovat monikäyttöisyytensä vuoksi yksi tärkeimmistä lääkeaineryhmistä ihotautien hoidossa. Ne ovat ratkaisevasti vähentäneet monien kroonisten ihotautien oireita, ne saavat aikaan väliaikaisia elpymiä ja parantavat pysyvästi eräitä, kuten aknen. Erityisesti retinoidit ovat vakiinnuttaneet asemansa psoriaasin ja muiden keratoottisten sairauksien sekä aknen ja aknen kaltaisten sairauksien hoidossa.

Inkeri Helander

Minkälaisia apuvälineitä näkövammaiselle?

Näkövammaisten toimintakykyä voidaan merkitsevästi parantaa kuntoutuksen ja apuvälineiden avulla. Näkövamman takia välttämättömät apuvälineet korvataan lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta koskevien lakien perusteella. Uusi apuvälineteknologia ja tietotekniikka ovat viime vuosina ratkaisevasti parantaneet näkövammaisten selviytymis- ja toimintamahdollisuuksia. Nykyinen apuvälinevalikoima mahdollistaa jo varsin suuren omatoimisuuden sokeillekin. Väestön ikääntymisen myötä näön ongelmat tulevat lisääntymään, minkä takia tehokkaasti toimiva näkövammaisten kuntoutusjärjestelmä apuvälinepalveluineen on yhteiskunnalle taloudellisestikin tärkeä.

Sirkka-Liisa Rudanko

Mesoteliooman ja muiden asbestisairauksien epidemiologia

Asbestin käyttö on Suomessa loppunut, mutta asbestin aiheuttamia sairauksia ilmenee vielä 2000-luvulla. Mesoteliooman ilmaantuvuuden kasvu on 1990-luvulla jo hidastunut ja todetut asbestoosit ovat olleet aiempaa lievempiä ja ilmenneet aiempaa vanhemmalla iällä. Seulontakampanjojen vaikutus ja diagnostisten tekniikoiden kehitys vaikeuttavat kuitenkin todellisten ilmaantuvuustrendien tarkastelua. Asbestoosipotilaiden keuhkosyöpävaara on moninkertainen verrattuna pleuraplakkipotilaiden keuhkosyöpävaaraan, ja erityisen suuri se on asbestoosipotilailla, joilla keuhkofibroosi etenee nopeasti. Keuhkosyövän ja mesoteliooman lisäksi suomalaisilla asbestoosipotilailla ilmenee myös kurkunpään syöpää enemmän kuin muussa väestössä. Aiemmin asbestille altistuneen potilaan sairastuessa tulee muistaa selvittää ammattitaudin mahdollisuus.

Antti Karjalainen

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1999

Pian on taas aika järjestää lääketieteellisten riskiryhmien vuotuiset influenssarokotukset. Kansanterveyslaitos on lähettänyt oheisen lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksia koskevan suosituksen terveyskeskuksiin ja lähettää näille syyskuussa viimevuotista käyttöä vastaavan määrän maksuttomiin rokotuksiin käytettävää rokotetta ilman eri pyyntöä. Rokotteen koostumus on periaatteessa sama kuin viime vuonna, mutta rokotuksissa tulee käyttää tänä vuonna tuotettuja valmisteita. Rokotuksen käyttöaiheet ovat ennallaan.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Kohdunkaulan syövän vaaratekijät

Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus pieneni tehokkaiden joukkotarkastusten ansiosta Suomessa aina vuoteen 1991 asti, mutta sen jälkeen kohdunkaulan levyepiteelisyövän ilmaantuvuus on kasvanut. Syitä kohdunkaulan syövän uuteen tulemiseen voivat olla muutokset terveyskäyttäytymisessä, vaaratekijöiden yleistyminen ja terveydenhuollossa laman aikana tapahtuneet muutokset. Nuorena aloitetut yhdynnät ja seksipartnerien suuri määrä ovat levyepiteelisyövän ja sen esiasteiden tärkeimmät vaaratekijät. Myös miehen lukuisat seksipartnerit lisäävät riskiä. Yhteinen nimittäjä näille vaaratekijöille on ihmisen papilloomavirus- eli HPV-tulehdus. Kohdunkaulan syövän yleistyminen erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä on herättänyt kysymyksen ehkäisypillerien yhteydestä syövän syntyyn. Todellisena vaaratekijänä voidaan pitää myös sitä, ettei Papa-kokeissa käydä. Papa-kokeen tärkeyttä tulisikin korostaa entistä enemmän halpana henkivakuutuksena, jotta kohdunkaulan syöpä pystyttäisiin löytämään jo esiastevaiheessa.

Merja Yliskoski, Marjo Tuppurainen

Virtsakivikohtauksen diagnosointi ja hoito

Virtsakivikohtaus on varsin tavallinen ongelma päivystysvastaanotolla. Diagnoosiin on useimmiten helppo päästä yksinkertaisillakin välineillä. Osa potilaista voidaan mainiosti hoitaa avoterveydenhuollossa, sillä pienet kivet poistuvat yleensä itsestäänkin. Jos kuitenkin kivi on kookas tai niitä on molemmilla puolilla tai jos oireet ovat erityisen voimakkaat, potilaat on syytä toimittaa nopeasti erikoissairaanhoitoon. Myös raskaana olevat kivipotilaat ja potilaat, joilla on vain yksi munuainen, kuuluvat erikoissairaanhoitoon.

Pekka Hellström, Saija Vuolio, Kari Forsman, Valtteri Myllylä

Nivelreumapotilaiden ranneluudutusten ja lonkan tekonivelleikkausten toteutuksissa suuret aluevaihtelut

Katsauksemme perustuu Stakesin poistoilmoitusrekisterin pohjalta tehtyyn selvitykseen, joka kuvaa reumapotilaiden hoidon toteutumista vuonna 1996. Suuria alueellisia vaihteluja esiintyi eri sairaanhoitopiirien välillä, kun tutkittiin reumaleikkausten (ranteen luudutus ja lonkan tekonivelkirurgia) suoritelukuja. Ranteen luudutusten suoriteluvut kuvaavat ilmeisesti paremmin reumakirurgian saatavuutta maassa kuin lonkan tekonivelleikkaukset, joiden suorittajina voi olla myös vähemmän reumakirurgista kokemusta omaava ortopedi.

Eero A. Belt, Markku J. Kauppi, Hannu J. Kautiainen, Matti U.K. Lehto

Munasarjasyövän vaaratekijät

Epiteeliperäiseen munasarjasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain lähes 500 naista. Sairastumisvaaraa vähentävät selvästi synnytykseen päättyvät raskaudet, lyhytaikainenkin ehkäisypillerien käyttö, kohdunpoisto ja sterilisaatio. Ensimmäisen asteen sukulaisella todettu munasarjasyöpä lisää tilastollisen sairastumisvaaran kolminkertaiseksi; tämä selittynee ainakin osittain geneettisillä tekijöillä. Kolminkertainenkin sairastumisvaara tarkoittaa kuitenkin vain 5 %:n elinikäistä sairastumistodennäköisyyttä. Poikkeus tästä ovat sellaiset naiset, joiden perimässä todetaan munasarjasyövälle altistava BRCA1- tai BRCA2-geenin mutaatio: heillä elinikäinen sairastumisvaara voi olla jopa 85 %.

Annika Auranen

Poliovirus - uhanalainen laji

Määrätietoinen polionhävitysohjelma on kymmenessä vuodessa vähentänyt uusien poliotapausten esiintymistä yli 85 % ja yhä suurempi osa maailman maista näyttää vapautuneen endeemisestä poliotaudista. Vaikka hävityskampanjan määrävuosi 2000 päättynee ennen tavoitteen saavuttamista, on polion lopullinen hävittäminen jo muutaman seuraavan vuoden kuluessa realistinen tavoite. Rokotuksia on kuitenkin jatkettava kaikissa maissa niin kauan kuin poliota jossakin päin maailmaa esiintyy ja usean vuoden ajan sen jälkeenkin. Viimeinen ponnistus tavoitteeseen pääsemiseksi ei rajoitu vain maihin, jossa virusta vielä esiintyy vaan koskee kaikkia maailman maita. Erityisen tärkeää on inventoida ja tuhota tai luotettavasti tallentaa laboratorioissa säilytetyt polioviruskannat.

Tapani Hovi

Elintavat ja luusto

Elintapatekijöiden kuten liikunnan, kahvin, tupakan ja alkoholin on arveltu vaikuttavan suotuisasti tai epäsuotuisasti luuston hyvinvointiin. Vakuuttavin näyttö on saatu liikunnasta, jonka toisessa ääripäässä immobilisaatio on selvästi haitallinen ja toisessa päässä voidaan murtumariskiä vähentää harjoituksella. Tosin aikuisiällä liikunnan vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset luuntiheyden kannalta. Nautintoaineista on viime vuosinakin julkaistu runsaasti ristiriitaisia tutkimustuloksia, mutta näyttää siltä, että luuston kannalta runsas tupakointi ja alkoholinkäyttö on haitallista.

Kalevi Laitinen

Astman ja astmalääkityksen vaikutus autonomisen hermoston toimintaan

Autonominen hermosto vaikuttaa astman patogeneesiin monin tavoin. Erityisesti parasympaattisen tonuksen voimistumisen on katsottu liittyvän astman pahenemisvaiheisiin. Hyvässä hoitotasapainossa olevassa lasten astmassa ei kuitenkaan ole todettu lisääntynyttä parasympaattisen hermoston reaktiivisuutta. Sen sijaan aikuisilla todettu lisääntynyt parasympaattinen reaktiivisuus saattaa liittyä pidemmälle edenneeseen tautiin. Pitkäaikaisenkaan beeta2-agonistilääkityksen aikana lääkkeen hengitysteitä laajentavalle vaikutukselle ei kehity toleranssia, mutta jo lyhytaikaisen hoidon on todettu lisäävän hengitysteiden reaktiivisuutta monille ärsykkeille. Käsitykset beeta2-agonistihoidon yhteydestä astmakuolemiin ovat ristiriitaisia. Parempi hoitotasapaino saavutetaan astmassa, kun tarvittaessa otettavaan beeta2-agonistilääkitykseen yhdistetään pitkäaikainen inhaloitu glukokortikoidihoito. Tässä katsauksessa käsitellään autonomisen hermoston osuutta astman patogeneesissä. Lisäksi pohditaan beeta2-agonisti-, antikolinergi- ja glukokortikoidilääkityksien sekä hengitysteissä kytevän tulehduksen vaikutuksia autonomisen hermoston säätelyyn.

Tuomas Jartti

Lapset lääkkeiden käyttäjinä

Lasten lääkkeiden käyttö on yleistynyt Suomessa nopeasti. Joka päivä noin 170 000 alle 15-vuotiasta suomalaislasta ottaa jotain lääkärin määräämää lääkettä. Yleisimmin lapsille määrätään mikrobi-, astma- ja allergialääkkeitä. Lisäksi vanhemmat lääkitsevät itse lapsiaan vitamiineilla, kipu- ja kuume- ja yskänlääkkeillä sekä paikallisesti käytettävillä allergialääkkeillä. Suomalaisissa lapsiperheissä lääkkeet eivät ole niin merkittävässä asemassa lasten pienten ja tilapäisten vaivojen hoidossa kuin amerikkalaisissa ja eteläeurooppalaisissa perheissä. Käytännön ongelmat lasten lääkityksessä kotona ovat yleisiä ja liittyvät usein lääkkeen makuun, lääkemuotoon, annosteluaikatauluun, mahdollisiin haittavaikutuksiin sekä vanhempien asenteisiin lääkehoitoa kohtaan.

Riitta Ahonen, Kati Sepponen

Leikkauksen aikana annettujen tulehduskipulääkkeiden haitat lapsilla

Tulehduskipulääkkeitä käytetään lapsilla leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa alkuun ennakoivasti ja säännöllisesti. Ensimmäinen annos kipulääkettä annetaan jo ennen leikkausta. Terveille lapsille tulehduskipulääkkeet eivät lyhytaikaisessa käytössä aiheuta haittavaikutuksia tai muita ongelmia. Niiden vuotoaikaa pidentävä vaikutus on kuitenkin muistettava. Mikäli lapsella on viitettä veren hyytymisjärjestelmän häiriöstä tai mikäli leikkauksen luonteen vuoksi on odotettavissa runsasta vuotoa, on parasta olla antamatta tulehduskipulääkkeitä ennakoivasti. Koska tulehduskipulääkkeet vähentävät munuaisten verenkiertoa esimerkiksi hypovolemiassa, leikatun, ripuloivan tai kuumeilevan lapsen riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava ennen lääkkeen antoa.

Elina Nikanne, Hannu Kokki

Osteoporoosin diagnostiikka

Osteoporoosin diagnostiikka perustuu luuntiheysmittauksiin, joille WHO:n asiantuntijaryhmä on määritellyt raja-arvot. Mittaukseen on syytä ryhtyä kliinisen epäilyn tai erityisten riskitekijöiden perusteella. Sen sijaan suuntaamattomia seulontatutkimuksia ei pidetä järkevinä. Uudet luun ultraäänitutkimusmenetelmät eivät toistaiseksi sovellu diagnoosin pohjaksi, mutta joissain tapauksissa ultraäänitutkimustulos voi antaa aiheen luuntiheysmittauksiin. Hoitopäätösten tulee aina perustua tiheysmittauksin varmistettuun diagnoosiin. On kuitenkin punnittava myös potilaan ikä, sairaudet ja muut riskitekijät, ennen kuin kalliiseen lääkehoitoon ryhdytään.

Heikki Kröger