Munasarjasyövän vaaratekijät

Epiteeliperäiseen munasarjasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain lähes 500 naista. Sairastumisvaaraa vähentävät selvästi synnytykseen päättyvät raskaudet, lyhytaikainenkin ehkäisypillerien käyttö, kohdunpoisto ja sterilisaatio. Ensimmäisen asteen sukulaisella todettu munasarjasyöpä lisää tilastollisen sairastumisvaaran kolminkertaiseksi; tämä selittynee ainakin osittain geneettisillä tekijöillä. Kolminkertainenkin sairastumisvaara tarkoittaa kuitenkin vain 5 %:n elinikäistä sairastumistodennäköisyyttä. Poikkeus tästä ovat sellaiset naiset, joiden perimässä todetaan munasarjasyövälle altistava BRCA1- tai BRCA2-geenin mutaatio: heillä elinikäinen sairastumisvaara voi olla jopa 85 %.

Annika Auranen

Poliovirus - uhanalainen laji

Määrätietoinen polionhävitysohjelma on kymmenessä vuodessa vähentänyt uusien poliotapausten esiintymistä yli 85 % ja yhä suurempi osa maailman maista näyttää vapautuneen endeemisestä poliotaudista. Vaikka hävityskampanjan määrävuosi 2000 päättynee ennen tavoitteen saavuttamista, on polion lopullinen hävittäminen jo muutaman seuraavan vuoden kuluessa realistinen tavoite. Rokotuksia on kuitenkin jatkettava kaikissa maissa niin kauan kuin poliota jossakin päin maailmaa esiintyy ja usean vuoden ajan sen jälkeenkin. Viimeinen ponnistus tavoitteeseen pääsemiseksi ei rajoitu vain maihin, jossa virusta vielä esiintyy vaan koskee kaikkia maailman maita. Erityisen tärkeää on inventoida ja tuhota tai luotettavasti tallentaa laboratorioissa säilytetyt polioviruskannat.

Tapani Hovi

Elintavat ja luusto

Elintapatekijöiden kuten liikunnan, kahvin, tupakan ja alkoholin on arveltu vaikuttavan suotuisasti tai epäsuotuisasti luuston hyvinvointiin. Vakuuttavin näyttö on saatu liikunnasta, jonka toisessa ääripäässä immobilisaatio on selvästi haitallinen ja toisessa päässä voidaan murtumariskiä vähentää harjoituksella. Tosin aikuisiällä liikunnan vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset luuntiheyden kannalta. Nautintoaineista on viime vuosinakin julkaistu runsaasti ristiriitaisia tutkimustuloksia, mutta näyttää siltä, että luuston kannalta runsas tupakointi ja alkoholinkäyttö on haitallista.

Kalevi Laitinen

Astman ja astmalääkityksen vaikutus autonomisen hermoston toimintaan

Autonominen hermosto vaikuttaa astman patogeneesiin monin tavoin. Erityisesti parasympaattisen tonuksen voimistumisen on katsottu liittyvän astman pahenemisvaiheisiin. Hyvässä hoitotasapainossa olevassa lasten astmassa ei kuitenkaan ole todettu lisääntynyttä parasympaattisen hermoston reaktiivisuutta. Sen sijaan aikuisilla todettu lisääntynyt parasympaattinen reaktiivisuus saattaa liittyä pidemmälle edenneeseen tautiin. Pitkäaikaisenkaan beeta2-agonistilääkityksen aikana lääkkeen hengitysteitä laajentavalle vaikutukselle ei kehity toleranssia, mutta jo lyhytaikaisen hoidon on todettu lisäävän hengitysteiden reaktiivisuutta monille ärsykkeille. Käsitykset beeta2-agonistihoidon yhteydestä astmakuolemiin ovat ristiriitaisia. Parempi hoitotasapaino saavutetaan astmassa, kun tarvittaessa otettavaan beeta2-agonistilääkitykseen yhdistetään pitkäaikainen inhaloitu glukokortikoidihoito. Tässä katsauksessa käsitellään autonomisen hermoston osuutta astman patogeneesissä. Lisäksi pohditaan beeta2-agonisti-, antikolinergi- ja glukokortikoidilääkityksien sekä hengitysteissä kytevän tulehduksen vaikutuksia autonomisen hermoston säätelyyn.

Tuomas Jartti

Lapset lääkkeiden käyttäjinä

Lasten lääkkeiden käyttö on yleistynyt Suomessa nopeasti. Joka päivä noin 170 000 alle 15-vuotiasta suomalaislasta ottaa jotain lääkärin määräämää lääkettä. Yleisimmin lapsille määrätään mikrobi-, astma- ja allergialääkkeitä. Lisäksi vanhemmat lääkitsevät itse lapsiaan vitamiineilla, kipu- ja kuume- ja yskänlääkkeillä sekä paikallisesti käytettävillä allergialääkkeillä. Suomalaisissa lapsiperheissä lääkkeet eivät ole niin merkittävässä asemassa lasten pienten ja tilapäisten vaivojen hoidossa kuin amerikkalaisissa ja eteläeurooppalaisissa perheissä. Käytännön ongelmat lasten lääkityksessä kotona ovat yleisiä ja liittyvät usein lääkkeen makuun, lääkemuotoon, annosteluaikatauluun, mahdollisiin haittavaikutuksiin sekä vanhempien asenteisiin lääkehoitoa kohtaan.

Riitta Ahonen, Kati Sepponen

Leikkauksen aikana annettujen tulehduskipulääkkeiden haitat lapsilla

Tulehduskipulääkkeitä käytetään lapsilla leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa alkuun ennakoivasti ja säännöllisesti. Ensimmäinen annos kipulääkettä annetaan jo ennen leikkausta. Terveille lapsille tulehduskipulääkkeet eivät lyhytaikaisessa käytössä aiheuta haittavaikutuksia tai muita ongelmia. Niiden vuotoaikaa pidentävä vaikutus on kuitenkin muistettava. Mikäli lapsella on viitettä veren hyytymisjärjestelmän häiriöstä tai mikäli leikkauksen luonteen vuoksi on odotettavissa runsasta vuotoa, on parasta olla antamatta tulehduskipulääkkeitä ennakoivasti. Koska tulehduskipulääkkeet vähentävät munuaisten verenkiertoa esimerkiksi hypovolemiassa, leikatun, ripuloivan tai kuumeilevan lapsen riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava ennen lääkkeen antoa.

Elina Nikanne, Hannu Kokki

Osteoporoosin diagnostiikka

Osteoporoosin diagnostiikka perustuu luuntiheysmittauksiin, joille WHO:n asiantuntijaryhmä on määritellyt raja-arvot. Mittaukseen on syytä ryhtyä kliinisen epäilyn tai erityisten riskitekijöiden perusteella. Sen sijaan suuntaamattomia seulontatutkimuksia ei pidetä järkevinä. Uudet luun ultraäänitutkimusmenetelmät eivät toistaiseksi sovellu diagnoosin pohjaksi, mutta joissain tapauksissa ultraäänitutkimustulos voi antaa aiheen luuntiheysmittauksiin. Hoitopäätösten tulee aina perustua tiheysmittauksin varmistettuun diagnoosiin. On kuitenkin punnittava myös potilaan ikä, sairaudet ja muut riskitekijät, ennen kuin kalliiseen lääkehoitoon ryhdytään.

Heikki Kröger

Alaraajan luiden rasitusvammat

Luun rasitusvamma alaraajassa on pitkäaikainen ja liikkumista rajoittava vaiva, joka esiintyy enimmäkseen varusmiehillä, urheilijoilla ja kuntoilijoilla. Luun rasitusvamma paikantuu usein lajista ja rasituksen asteesta riippuen samaan kohtaan alaraajassa. Rasitusvamma aiheutuu toistuvasta, liian pitkäkestoisesta ja kovasta mekaanisesta kuormituksesta. Naisilla syömis- ja kuukautishäiriöt altistavat rasitusvammoille. Tämä on todettu erityisesti voimistelijoilla ja balettitanssijoilla. Miesten rasitusvammat ovat useimmiten jalkaterän ja säären alueella. Rasitusvammojen hoidossa on usein ongelmana viivästynyt diagnoosi, koska oireet alkavat usein vähitellen ja ratkaiseviin kuvantamistutkimuksiin ryhdytään monasti vasta kuukausien kuluttua rasituksesta. Alaraajan luiden rasitusvammoja hoidetaan kuormituksen vähentämisellä, vammautuneen alueen immobilisaatiolla ja leikkaushoidolla.

Ilkka Tulikoura

Viitearvot eurooppalaisten suositusten mukaisille ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksille

Maksaentsyymit on määritetty suomalaisissa laboratorioissa eurooppalaisten suositusten mukaisilla menetelmillä jo 1990-luvun alusta lähtien. Uusien suositusten myötä muuttuivat myös ALAT-, ASAT- ja GT-entsyymien viitearvot, ja käyttöön otettiin väliaikaisesti norjalaiset suppeasta aineistosta työstetyt viitearvot. Sittemmin pohjoismaisessa laboratorioalan lehdessä on julkaistu suomalaiseen väestöotokseen perustuvat entsyymien viitearvot. Tieto niistä on kuitenkin levinnyt huonosti suomalaisiin laboratorioihin, ja etenkin monissa pienissä laboratorioissa väliaikaisiksi tarkoitetut viitearvot ovat edelleen käytössä. Siksi kliiniseen käyttöön soveltuvat suomalaiset viitearvot, jotka perustuvat terveiden, kohtuullisesti alkoholia käyttävien 27-67-vuotiaiden ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksiin, julkaistaan uudelleen tässä alkuperäisartikkelin lyhennelmässä.

Aila Leino, Kerttu Irjala

Diabeettinen nefropatia - hankinnainen vai perinnöllinen sairaus?

Kolmasosa nuoruustyypin diabetespotilaista sairastuu diabeettiseen nefropatiaan, johon liittyy selvästi lisääntynyt sairastuvuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin. Diabetes on Suomessa nykyisin merkittävin munuaisten kroonisen vajaatoiminnan syy ja uremian aktiivihoidon aihe. Krooninen hyperglykemia on avainasemassa diabeettisen munuaistaudin synnyssä, vaikkakin viime aikoina on saatu yhä enemmän viitteitä taudin perinnöllisestä taustasta. Näyttää vahvasti siltä, että sairastumista määrää perintötekijöiden, metabolisten sekä hemodynaamisten tekijöiden vuorovaikutus.

Kim Pettersson-Fernholm, Johan Fagerudd, Per-Henrik Groop

Diabeteksen kriteerit muuttuvat jälleen - muuttuuko hoito?

Diabeteksen diagnostisia kriteerejä ollaan jälleen muuttamassa. Käyttöön halutaan sellainen paastoglukoosin raja-arvo, jonka jälkeen alkaa ilmaantua diabetekselle spesifisiä komplikaatioita. Taustalla on lisäksi tietoinen pyrkimys välttää oraalisen glukoosirasituskokeen käyttämistä jokapäiväisessä diagnostiikassa. Uudet kriteerit helpottavat ja selkiyttävät käytännön työtä, mutta häiritsevät epidemiologista tutkimustyötä, koska vanhojen ja uusien kriteerien suora vertailu on mahdotonta. Samalla kun suomalaisen lääkärikunnan opittaviksi tulee uudet kriteerit, olisi järkevää viedä loppuun epätäydellisesti toteutunut siirtyminen kokoveren glukoosin mittauksesta plasman tai seerumin glukoosin mittaamiseen. Tälle ei enää ole esteenä sekään, että ei olisi käytettävissä plasman glukoosia mittaavia kotimittauslaitteita. Käytännössä uusien suositusten myötä hoito ilmeisesti muuttuu aktiivisemmaksi ja aiempaa lievempiä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä aletaan hoitaa ainakin lääkkeettömän hoidon keinoin.

Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa

Thorakaalinen prolapsi - harvinaisuus selkärangassa

Rintarangan välilevypullistuman aiheuttamat oireet voivat olla moninaisia, ja ne etenevät usein. Harvinaisuudestaan huolimatta rintarangan välilevypullistumaa tulisi osata epäillä, jos potilaalla on etenevä parapareesi tai jos potilaan vatsanalueen tai rintakehän kipujen syytä ei löydetä. Rintakehän anatomia (stabiliteetti, kapea spinaalikanava ja spinaalikanavassa oleva selkäydin) on syy taudin käyttäytymiseen ja erityispiirteisiin. Epäiltäessä rintarangan välilevytyrää potilas on ohjattava magneettikuvaukseen. Radiologisen löydöksen ja kliinisen oirekuvan sopiminen yhteen otetaan huomioon hoitoa suunnitellessa. Osa rintarangan välilevytyristä hoidetaan leikkauksella. Jos leikkaukseen päädytään, leikkauksen suorittajan tulee ymmärtää hermokudoksen käsittelyyn liittyvät riskit ja ottaa ne huomioon leikkausta suunnitellessa.

Ville Vuorinen, Pilvi Kanerva, Johanna Aavasalo

Psykoanalyyttinen näkemys tunteista

Mitä me pyrimme hoitamaan, jos valitsemme somatisaatiosta tai paniikkihäiriöstä kärsivän potilaan hoidoksi pitkän psykoterapian? Terapiassa emme rajoitu johonkin yksittäiseen oireeseen, vaan yritämme ajatella ihmistä kokonaisuutena. Mitä vikaa somatisoivan ja paniikkipotilaan tunteissa on, mikäli tarkoitamme sielun hoitamisella nimenomaan hänen tunteitaan? Potilaille on yhteistä kokemusmaailman suppeus, ja vika on siinä, että koettuja tunteita ei ole tarpeeksi. Jostain syystä tunnekokemukset puuttuvat.

Juhani Mattila

Sydäninfarktipotilaan eteisvärinän hoito

Eteisvärinä on yleinen ongelma infarktipotilailla. Nopea ja epätasainen kammiovaste aiheuttaa usein kiusallisia tykytysoireita ja suorituskyvyn heikkenemistä. Eteisvärinä on lisäksi tärkeä aivohalvauksen vaaratekijä. Altistavien tekijöiden eliminoimisen lisäksi hoidossa on pyrittävä yksilöllisesti punnitsemaan sinusrytmin palauttamiseen ja säilyttämiseen tähtäävän ja kammiovastetta hillitsevän hoitostrategian hyötyjä ja haittoja. Tromboembolisten komplikaatioiden ehkäisy on kaikilla potilailla tärkeää. Estolääkityksen ja kammiovastetta hidastavan lääkityksen eduista ja haitoista on meneillään useita vertailevia tutkimuksia. Niiden tulokset selkiyttävät myös sydäninfarktin sairastaneen eteisvärinäpotilaan hoidon käytännön toteutusta.

Juhani Airaksinen

Koululaisten näöntutkimukset Suomen Silmälääkäriyhdistyksen suositukset

Koululaisten näöntutkimusten järjestämisessä on kohtalaisesti alueellisia eroja. Joissakin kunnissa oppilaiden näkö tutkitaan vuosittain, mutta joissakin vain kolme kertaa koko peruskoulun aikana. Yleisin koululaisten näöntarkkuuden heikentymisen syy on likinäköisyys, jonka ilmaantuvuus on suurimmillaan seitsemäsluokkalaisilla. Seulontojen ajoittamisella oikealle ikäryhmälle voidaan välttää korjaavien toimenpiteiden viivästyminen. Suomen Silmälääkäriyhdistys on laatinut yhtenäiset suositukset seulontatarkastusten suorittamiseksi kouluterveydenhuollossa. Suosituksessa annetaan ohjeet mm. siitä, miten usein ja millä tavalla seulontatutkimus tulisi suorittaa, milloin oppilas on syytä lähettää silmälääkärin tarkastukseen ja miten usein havaittu vika vaatii seurantaa.

Olavi Pärssinen, Heikki Erkkilä, Marja-Leena Latvala

Skitsofrenia ja geenit

Skitsofrenian monitekijäistä taustaa ei edelleenkään tunneta. Perhe-, adoptio- ja kaksostutkimusten avulla on kuitenkin osoitettu, että alttius sairastumiseen periytyy, joskaan spesifisiä skitsofrenialle altistavia geenejä ei vielä tunneta. Molekyyligeneettiset tutkimukset ovat keskittyneet eräisiin perimän alueisiin, joissa on havaittu kytkentälöydöksiä useissa perheaineistoissa. Viime vuosina on myös valmistunut useita koko perimän kattavia geenihakuja perheaineistoista eri väestöistä, myös Suomesta, ja ne viittaavat siihen, että yhtä skitsofreniageeniä ei ole olemassa, vaan alttiuden aiheuttaa useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutus. Yksittäisten alttiusgeenien tunnistamiseen saattaa kulua vielä vuosia, mutta tällaisten geenien löytäminen avaisi uusia näkökulmia skitsofrenian sairausmekanismin ymmärtämiseen.

Iiris Hovatta

Mitä lapselle ruoaksi, kun maito ja vilja eivät sovi?

Pienten lasten ruoka-allergia on yhä tavallisempi ongelma. Maitoallerginen ei siedä maitoproteiineja eikä voi käyttää mitään maitotuotteita, ei edes vähälaktoosisia. Vilja-allergiselle eivät sovi kaikki keliaakikoille tarkoitetut tuotteet, ja ruokavaliosta jäävät pois vehnä, ruis, kaura ja ohra, jotka korvataan mahdollisuuksien mukaan riisillä, maissilla, tattarilla ja hirssillä. Moniallerginen joutuu karsimaan maito- ja viljatuotteiden lisäksi myös useita muita ruoka-aineita, ja suppeimmillaan ruokavalio voi koostua vain noin puolesta tusinasta eri ruoka-aineita. Ruoka-allergisen lapsen syömishäiriöt ovat melko yleisiä, ja perhe tarvitsee tuekseen ravitsemusneuvontaa. Ruoka-allergiadiagnoosin perusta on välttämis-altistuskoe erityisesti silloin, kun hoitona on ravitsemuksellisesti keskeisten maito- ja viljaruokien välttäminen.

Helena Ponkkonen, Riitta Isosomppi, Minna Kaila, Marja Kalavainen, Terttu Peltola

Uusitut eurooppalaiset suositukset sepelvaltimotaudin ehkäisystä käytännön lääkärintyössä

Työ sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi maassamme on ollut tuloksellista. Sepelvaltimotautikuolleisuus työikäisessä väestössämme on pienentynyt alle puoleen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Saavutukset perustuvat laajaan ja monipuoliseen yhteistoimintaan yhteiskunnan eri tahoilla sekä väestön lisääntyneeseen kiinnostukseen oman terveytensä edistämistä kohtaan. Lääkärikunnalla ja muulla terveydenhuoltohenkilöstöllä on myös ollut tärkeä osuus tulosten saavuttamisessa.

Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys, Suomen Kardiologinen Seura, Suomen Verenpaineyhdistys, Kunnallislääkärit, Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistys, Suomen Sydäntautiliitto

Sepelvaltimotaudin ehkäisy käytännön lääkärintyössä Yhteenveto eri yhdistysten yhteisen työryhmän (Second Joint Task Force of European and other Societies)* suosituksesta**

Kolmen eurooppalaisen yhdistyksen - European Society of Cardiology (ESC), European Atherosclerosis Society (EAS) ja European Society of Hypertension (ESH) - ensimmäisen yhteisen työryhmän suositukset sepelvaltimotaudin ehkäisystä käytännön lääkärintyössä julkaistiin vuonna 1994 (1). Uutta tieteellistä tietoa on sen jälkeen kertynyt sekä sekundaari- että primaaripreventiosta ja varsinkin seerumin lipidipitoisuuksien pienentämisen vaikutuksista. Tämän vuoksi nämä kolme yhdistystä kutsuivat suositusten tarkistamiseksi kokoon toisen työryhmän, johon kuului asiantuntijoita myös käyttäytymislääketieteen ja perusterveydenhuollon alalta sekä Euroopan sydäntautiliittojen yhteistyöelimestä (European Heart Network).

David Wood, Guy de Backer, Ole Faergeman, Ian Graham, Giuseppe Mancia, Kalevi Pyörälä Sekä Työryhmän Jäsenet

Verkkokalvon keskeisen alueen reikä - uusi silmäsairaus lasiaiskirurgisen hoidon piiriin

Lasiaiskirurgian kehittyminen on mahdollistanut operatiivisen toiminnan silmän sisällä verkkokalvon pinnassa alueella, jossa toimiminen ennen lasiaiskirurgisten laitteiden kehittämistä johti lähes vääjäämättä silmän sokeutumiseen. Lasiaiskirurgia on aikaisemmin ratkaisevasti muuttanut mm. diabeettisen retinopatian, verkkokalvon irtauman sekä silmävammojen ennustetta. Uutena aluevaltauksena tässä voittokulussa on verkkokalvon keskeisen, tarkasta näöstä vastaavan alueen reikien kirurginen hoito.

Petri Tommila, Ilkka Immonen