Koliikkilapsi ja psykososiaalinen ympäristö

Osana laajaa suomalaista sosiaalilääketieteellistä tutkimusta on Turussa kerätty prospektiivisesti tietoja varsinaissuomalaisten perheiden ns. koliikkivauvoista ja heidän vanhemmistaan. 1 443 äidiltä ja 1 279 isältä kysyttiin raskauden 10. ja 28. viikolla sekä viikko ja kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen erilaisia parisuhteeseen, raskauden hyväksymiseen, terveyteen ja raskaudenaikaisiin oireisiin, itsekuvaan ja sosiodemografisiin muuttujiin liittyviä asioita. Kaikki naiset olivat ensisynnyttäjiä. Tavoitteena oli selvittää, missä määrin erilaiset psykososiaaliset muuttujat assosioituvat koliikkilasten ilmaantuvuuteen - ei näet ole lainkaan varmaa, että huutavat, rauhattomat pikkulapset häiriköivät juuri gastrointestinaalivian takia, vaan huutamisen syy voi olla muuallakin.

Bruselloosi - maailman yleisin zoonoosi

Bruselloosin diagnostiikka on ollut ongelmallista pitkään, sillä Brucella-bakteerien viljely on varsin hankalaa. Uudet molekyylibiologiset ja immunologiset menetelmät tarjoavat kuitenkin ratkaisun tähänkin pulmaan. Diagnostiikan kehittyessä on myös taudin torjunnassa aktivoiduttu. WHO on käynnistänyt bruselloosin torjunta-ohjelman YK:n maatalousorganisaation FAO:n kanssa. Tavoitteena on hävittää bruselloosi maailmasta 15-20 vuodessa.

Sklerohoito vai kuminauhaligeeraus ruokatorvikohjuihin?

Vuotavat ruokatorvikohjut voidaan tehokkaasti hoitaa skleroterapialla gastroskoopin kautta. Vaikka hoito lopettaakin vuodon ja vähentää mortaliteettia, noin puolet potilaista saa sivuvaikutuksia (striktuura, perforaatio, keuhkotoiminnan huononeminen) ja puolella hoito on toistettava uusintavuodon takia. Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen satunnaistettu tutkimus, jossa verrattiin sklerohoitoa ja suonikohjujen kuminauhaligeerausta. Silloin todettiin hoidot ainakin yhtä hyviksi, ja kuminauhahoidolla oli vähemmän sivuvaikutuksia.

Tekoläppäpotilaan antikoagulaatio

Antikoagulaatiohoidon virittämisessä on eräänä perusperiaatteena pidetty sitä, että läppäproteesipotilaan antikoagulaation tulee olla kireä. Muutoin läpän ympärille syntyy helposti trombeja, jotka ponkaisevat aivoihin ja aiheuttavat potilaalle lopunikäistä haittaa. Silti läppäpotilailla esiintyy luvattoman paljon tromboembolioita: 2-3 %:lla potilaista ilmenee jokin vaikea tromboembolia asianmukaisesta liuotushoidosta huolimatta. Asia on haluttu korjata lisäämällä hoitoon dipyridamolia tai asetyylisalisyylihappoa.

Parkinson-lääkkeet ja vaikea hyponatremia

68-vuotias mies sairastui Parkinsonin tautiin ja hänelle aloitettiin amantadiinihoito 100 mg kahdesti päivässä. Ennen hoitoa seerumin natriumpitoisuus oli 140 mmol/l. Kahden viikon kuluttua potilas tuli sairaalaan kollapsitaipumuksen ja huimauksen takia. Natrium mitattiin ja se oli 124. Amantadiini lopetettiin ja tilalle laitettiin L-dopa/karbidopa-lääkitys. Seuraavana päivänä potilas pyörtyi ja natriumpitoisuus oli 123 mmol/l. Osasyynä tähän oli sepelvaltimotauti. Kuitenkin haluttiin selvittää vielä amantadiinin vaikutus ja potilas altistettiin suostumuksensa mukaisesti amantadiinille muutaman päivän ajan. Natriumarvo laski 116 mmol:iin/l ja natriumin eritys virtsaan kasvoi. Samoin kävi, kun L-dopa/karbidopa-lääkitys aloitettiin.

Ruokatorven tukoksen uusi hoito

Syövän aiheuttamaa dysfagiaa on hoidettu toistuvilla laserkäsittelyillä, ulkoisella ja ruokatorven sisäisellä sädehoidolla, sekä ruokatorven sisään asetettavilla muoviproteeseilla. Viime aikoina käyttöön on tullut metalliverkosta tehtyjä proteeseja perinteisten muoviproteesien rinnalle. Ennen paikalleen asetusta verkkoproteesi on kiedottu vain 3 mm:n läpimittaiseksi kääröksi kalvon sisään, mutta kalvon poiston jälkeen metalliverkko laajenee ruokatorvessa huomattavasti laajentaen ahtaumakohdan.

Kuviensärkijä iskee jälleen

Vanha "ikonoklasti" A. Bernard Ackerman käy nyt melanooman paksuusmittauksen kimppuun. Jo parikymmentä vuotta on ns. Breslow'n luokitusta eli malignin melanooman paksuutta pidetty parhaana yksittäisenä ennustetekijänä. Se on kuitenkin altis useille virhetekijöille. Näitä ovat mm. orvaskeden paksuusvaihtelu eri ihoalueilla, melanooman pinnan haavautuminen, hyvänlaatuisen nevussolukon ottaminen mukaan mittaukseen, leikkeen mahdollinen vinous (tangentiaalinen leikkautuminen), ihon apuelimiin liittyvien melanoomasolujen mukaanotto ja mahdollisten satelliittipesäkkeiden olemassaolo. Ehkä tärkein virhelähde on kuitenkin se, että paksuin kohta ei ole mitattavassa leikkeessä. Tämän välttämiseksi tarvitaan sarjaleikkeitä tai ainakin taajaa läpileikkausta poistetusta ihopalasta.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030