Liikunnan harrastajan ylähengitystietulehdukset

Kohtuullinen liikunnanharrastus pienentää ylähengitystieinfektioiden riskiä, kun taas raskas harjoittelu suurentaa sitä. Liikunnan ja levon suhteen tulisi olla sopiva, jotta vastustuskyky ei heikkene liikarasituksen vuoksi. Toistuvien ja huonosti paranevien ylähengitystietulehdusten yhteydessä lääkärin on selvitettävä ylirasituksen ja ylikunnon osuus sairastamisessa. Paraneminen tulee varmistaa ennen harjoittelun uudelleen aloittamista, ja liikunnan määrää lisätään vasteen mukaan. Kyse on pikemminkin sairastumisriskien kartoittamisesta ja fyysisen, psyykkisen ja immunologisen toimintakyvyn palauttamisesta kuin perinteisestä taudin määrittämisestä ja hoidosta.

Seppo Kuttila

Masennuslääkettä masentuneelle?

Masennusoireyhtymien tunnistamiseen ja hoitoon on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota, ja masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti uusien antidepressiivojen tultua markkinoille. Kliinikko joutuu usein miettimään, ketkä masennuspotilaat hyötyvät antidepressiivisesta lääkehoidosta ja kenelle taas lääkehoidon aloittaminen on turhaa. Tässä katsauksessa esitellään tutkimustietoa lääkehoidosta erityyppisissä masennusoireyhtymissä, erityisesti depression syvyyden ja kroonisuuden vaikutuksesta lääkehoidon hyödyllisyyteen. Masennuslääkkeiden hyödystä on vakuuttavaa näyttöä vakavien mielialahäiriöiden kriteerit täyttävien potilaiden akuuttivaiheen hoidossa. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet pitkäaikaisen estohoidon hyödylliseksi toistuvien masennustilojen uusiutumisen ehkäisyssä. Antidepressiivisestä lääkehoidosta on useiden tutkimusten mukaan hyötyä noin puolelle potilaista, jotka kärsivät oirekuvaltaan lievästä pitkäaikaisesta masennuksesta eli dystymiasta. Lähes kaikki kliiniset kokeet ovat kuitenkin olleet verraten lyhytkestoisia, joten lääkehoidon tehon säilyminen dystymian pitkäaikaishoidossa tulisi varmentaa. Kovin lievissä ja lyhytkestoisissa masennustiloissa ei masennuslääkkeestä yleensä ole hyötyä.

Erkki Isometsä

Fibromyalgian hoitoja koskeva tutkimustieto

Fibromyalgian hoitotuloksia koskeva kirjallisuushaku antoi laihahkon tuloksen. Lukuisia menetelmiä on tutkittu, osaa kontrolloiduilla kaksoissokkokokeillakin. Mutta kokeet ovat olleet lyhytkestoisia, tutkimusmenetelmät epäyhtenäisiä ja potilaiden myöhempi seuranta on puuttunut. Tutkijoita on yllättänyt myös lumehoitojen hyvä teho. Uusissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia käyttäytymishoidoilla. Kirjoittaja suosittelee, että niistä etsitään ratkaisua kipu-uupumuspotilaiden ongelmaan.

Markku T. Hyyppä

Uutta tietoa virushepatiiteista

Hepatiittia aiheuttavista viruksista on viime aikoina saatu huomattavasti lisää tietoa. Viime vuoden alussa tunnettiin viisi hepatiittivirusta: veriteitse tarttuvat hepatiittivirukset B, C ja D sekä fekaali-oraaliteitse tarttuvat A ja E. Vuoden kuluessa löytyi kuitenkin yllättäen peräti kolme uutta hepatiittivirusta. Myös ennestään tunnetuista hepatiittiviruksista on kertynyt uutta tietoa.

Pirkko Pohjanpelto

Akantamebakeratiittia Suomessakin

Akantameba on vesissä ja maaperässä elävä alkueläin, joka voi aiheuttaa vaikeahoitoisen, pahimmassa tapauksessa sokeuttavan keratiitin. Suurin osa tautiin sairastuneista on ollut piilolasien käyttäjiä, jotka ovat hoitaneet puutteellisesti linssien puhdistuksen ja desinfektion. Taudin lääkehoito on vaikea, ja ennuste on ratkaisevasti riippuvainen diagnosoinnin nopeudesta. Akantamebainfektion mahdollisuus on syytä muistaa hoidettaessa piilolasien käyttöön tai silmätraumoihin liittyviä keratiitteja.

Olli-Pekka Lehtonen, Minna Vesaluoma, Marja-Liisa Vuori, Tuuli Linna, Liisa Jokipii, Timo Tervo

Embolektomia akuutin alaraajaiskemian hoidossa - aikansa elänyt vai käypä vaihtoehto?

Embolektomia on melko yksinkertainen toimenpide, jonka tulokset alaraajan veritulppien hoidossa ovat hyvät. Pian oireiden alettua päivystysluonteisesti tehtynä se yleensä poistaa kuolion vaaran. Ehtona on kuitenkin oikea diagnoosi; aina ei ole helppo erottaa emboliaa kroonisen verenkierronvajauksen äkillisestä pahenemisesta.

Hannu Savolainen

Kognitiivinen lyhytpsykoterapia masennuksen hoidossa

Kognitiivinen lyhytpsykoterapia on aktiivinen ja ajallisesti rajattu, hyvin organisoitu ja oivallusta edistävä ongelmanratkaisukeskeinen terapiamuoto. Terapia käsittää yleensä 15-20 istuntoa 3-4 kuukauden aikana. Kognitiivinen psykoterapia sopii potilaille, jotka kärsivät masennusoireista. Myös pitkäaikaisesti masentuneet voivat hyötyä kognitiivisen terapian yhdistämisestä lääkehoitoon. Kognitiivisen terapian vaikutus kestää pitempään kuin lääkehoidon, ja näin se voi siirtää masennuksen uusiutumista myöhemmäksi. Potilasta kannustetaan kehittämään itsenäisiä selviytymistaitoja. Hän oppii itsehavainnointimenetelmiä ja alkaa sisäistää terapeutin käyttämiä tekniikoita. Yleislääkäri voi hyvin soveltaa vastaanotollaan kognitiivisen terapian menetelmiä hoitaessaan masentuneita potilaita.

Maria Häkkänen, Simo Saarijärvi

Tuberkuloosi on maailman hätä, mutta ei Suomen

Vielä 1980-luvulla tuberkuloosin luultiin pian häviävän teollisuusmaista ja jäävän köyhän maailman vitsaukseksi. Niinpä poliittiset päättäjät jättivät monessa teollisuusmaassa huolehtimatta tuberkuloosin hoito-ohjelmien riittävästä valmiudesta. Samaan aikaan ilmaantui uusia uhkatekijöitä: siirtolaisuus lisääntyi, HI-virus alkoi levitä, sodat eivät loppuneet, slummiutuminen jatkui ja päihteiden käyttö lisääntyi. Tuberkuloosi alkoi uudelleen yleistyä teollisuusmaissa, eivätkä tuberkuloosiohjelmat pystyneet vastaamaan haasteisiin vaan alkoivat vuotaa. Suomessa tuberkuloosin vastustamistyö on ollut tuloksellista, ja edullinen kehitys jatkuu, ellei virheitä tehdä. Maailman tuberkuloosiongelma ratkeaa kuitenkin vasta sitten, kun kehitysmaihin saadaan rikkaiden maiden tuella tehokkaat hoito-ohjelmat - ja niitä tarvitaan jo Suomen lähialueillakin.

Eero Tala

Mini-interventiohoidon teho alkoholihaittojen ehkäisyssä Katsaus terveydenhuollossa tehtyihin tutkimuksiin

Alkoholin suurkulutuksen varhaisen hoidon, mini-intervention, tehoa on selvitetty terveydenhuollossa 15 kontrolloidussa tutkimuksessa 12 maassa. Mukana tutkimuksissa on ollut yli 5 000 suurkuluttajaa, sekä miehiä että naisia. Tulokset niin perusterveydenhuollosta kuin erikoissairaanhoidostakin ovat yhdensuuntaisia: hoidon myötä alkoholin kulutus ja suurkuluttajien määrä vähenevät merkitsevästi. Mini-interventiohoito on kustannuksiltaan edullinen ja muodoltaan hyvin terveydenhuollon nykytoimintoihin soveltuva. Sen laaja-alaisen käyttöön ottamisen perus- ja työterveyshuollossa sekä erikoissairaanhoidossa voidaan odottaa johtavan huomattavaan alkoholihaittojen vähenemiseen.

Kaija Seppä

Somatisoivan potilaan tutkimuskierre Pettävä ruumis ja katetun pöydän mysteeri

Psykosomaattisen potilaan tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen hoidossa on vaikeaa. Oireilun taustalla usein vaikuttavan varhaisen tyydyttämättömyyden ymmärtäminen auttaa näiden potilaiden kohtaamisessa ja mahdollistaa tutkimuskierteen katkeamisen. Nykyisellään tärkein hoitotulos onkin usein potilaan sitoutuminen yhteen hoitopaikkaan. Valtaosa on psykiatriseen tutkimukseen tullessaan voimansa loppuun käyttäneitä, eikä heidän työkykyään voida enää palauttaa. Psykiatrista konsultaatiota tarvittaisiin oireilun varhaisessa vaiheessa. Tällöin voidaan saada kokonaisnäkemys potilaasta ja mahdollistetaan hänen jäljellä olevien voimiensa palautuminen rakentavaan käyttöön.

Heli-Tuulie Koivumaa-Honkanen, Anneli Heikkinen

Vieläkö BCG-rokotusta tarvitaan?

BCG (Bacille Calmette-Guérin) on yksi vanhimpia ja eniten käytettyjä rokotteita. Sen saavat yhä kaikki vastasyntyneet Suomessa. Tuberkuloositilanne maassa on kuitenkin jatkuvasti parantunut, ja niinpä nyt täyttyvät kansainvälisten asiantuntijoiden esittämät BCG-rokotuksen lopettamisen edellytykset. Jos rokotussuoja poistuu, sairastumisen riski saattaa laskelmien mukaan hieman kasvaa. Vaikka BCG-rokotuksella ei enää ole ratkaisevaa merkitystä lasten tuberkuloosin torjunnassa, on ennen lopettamispäätöstä huolellisesti suunniteltava ne toimet, joilla lasten tuberkuloosin riski pidetään vähäisenä.

Marianna Tala-Heikkilä

Ylipainehappihoito anaerobeissa nekrotisoivissa infektioissa

Anaerobiset nekrotisoivat infektiot ovat usein hengenvaarallisia infektioita, joiden hoitoon kuuluu kirurginen hoito, laajakirjoinen antibioottiterapia ja ylipainehappihoito. Potilaat tulisi hoitaa aina teho-osastolla. Tällaisten infektioiden ylipainehappihoito on keskittynyt TYKS:iin, jossa on maan ainoa teho-osastolla toimiva ylipainehappikammio. TYKS:ssa toimintaa kehitetään analysoimalla kansainvälisestikin katsoen varsin mittavaksi kertynyttä aineistoa.

Kimmo Korhonen, Martti Hirn, Jorma Klossner, Kari Kuttila, Juha Niinikoski

Keskitetty palovammojen hoito HYKS:ssa Kokemukset ensimmäisten kuuden vuoden ajalta

Suomen ensimmäinen palovammaosasto avattiin Töölön sairaalassa marraskuussa 1988. Vuosina 1989-94 osastolla hoidettiin 533 palovammapotilasta. Osastohoitoa tarvitsevia palovammapotilaita on tullut vuosi vuodelta lisää, sen sijaan tehohoitopäivien määrä on pysynyt vakiona vuoden 1991 jälkeen. Yleisimmin vammat ovat olleet käsissä ja kasvoissa, ja tavallisin potilas oli työikäinen mies. 60 % potilaista oli ollut humalassa vamman sattuessa, ja lähes joka kymmenes vamma sattui saunassa. Osaston potilaiden kuolleisuus kuuden ensimmäisen toimintavuoden aineistossa oli alle 5 %. Vaikeita palovammoja saaneet potilaat on lähetetty herkästi asiantuntevaan hoitoon HYKS:n muista klinikoista sekä jäsenkunnista, mutta vain harvoista ulkokunnista. Vaikeiden palovammojen hoito tulisi kuitenkin Suomessa keskittää valtakunnallisesti kahteen yliopistosairaalaan.

Sirpa Asko-Seljavaara, Jyrki Vuola, Markku Härmä, Nils Svartling, Eila Manninen-Kauppinen

Palovammapotilaan kuntoutus

Palovammapotilaan hoito ja kuntoutus on tiivistä moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat myös potilas ja hänen omaisensa. Kuntoutus alkaa jo akuuttivaiheessa ja jatkuu pitkään kotiutumisen jälkeen. Potilasta ohjataan jo sairaalavaiheen aikana omatoimisuuteen päivittäisissä toiminnoissa sekä osallistumaan ja ottamaan vastuuta omasta kuntoutumisestaan. Hoidossa vältetään turhaa immobilisaatiota ja potilas avustetaan jalkeille jo ennen ihonsiirtoleikkausta. Syvän palovamman arpi hypertrofioituu helposti. Arven liikakasvua voidaan ehkäistä varhain aloitetulla painehoidolla ja silikonivalmisteiden käytöllä. Palovammapotilaat toipuvat yleensä hyvin ja motivoituvat kuntoutukseen, kun hankalatkin hoidot tuottavat toivottua tulosta.

Marisa Nikkonen, Raija Tuominen

Palovammojen avohoito

Valtaosa Suomessa vuosittain sattuvista yli 20 000 palovammasta hoidetaan avohoidossa. Vammat ovat yleensä pinnallisia toisen asteen kuumavesivammoja, jotka paranevat parissa viikossa konservatiivisella hoidolla. Hoitoperiaatteet ovat yksinkertaisia ja tulokset hyvät. Syviä palovammoja saaneet on kuitenkin tärkeää osata ohjata varhaisessa vaiheessa leikkaushoitoon. Näin lyhennetään palovamman kokonaishoitoaikaa ja saadaan paras mahdollinen toiminnallinen ja esteettinen tulos.

Päivi Salminen-Peltola, Jyrki Vuola

Myyräkuumeen aiheuttamat oireet ja löydökset silmässä

Myyräkuumeen akuutissa vaiheessa todetaan runsaasti silmäoireita ja -löydöksiä. Sairauden tunnetuimmat ilmentymät silmässä ovat ohimenevä myopia (myooppinen siirtymä) ja sitä harvinaisempi silmänpaineen äkillinen nousu (akuutti glaukooma). Näiden muutosten mekanismia on selvitetty A-kaikumittauksin: infektion akuutissa vaiheessa silmän etukammio madaltuu ja mykiö paksuuntuu. Aikaisemmin silmäoireet ja -löydökset luokiteltiin yleensä neurologiseen oireryhmään. Nykytiedon perusteella ne tulisi kuitenkin katsoa tämän yleisinfektion ilmentymiksi silmässä ja luokitella omaksi oftalmologiseksi ryhmäkseen.

Matti Kontkanen

Syöpäpotilaan oireenmukainen hoito

Syöpäpotilaan oireista merkittävimpiä ovat kipu, hengenahdistus, pahoinvointi, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Niihin pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti sädehoidolla, syöpälääkkeillä tai kirurgialla, mutta myös monet muut keinot, kuten portaittainen kivunhoitomalli ja ihonalaiset infuusiot, ovat osoittautuneet tehokkaiksi syöpäpotilaan oireiden hallitsemisessa. Tärkeä osa hoitoa on potilaan ja lääkärin hyvä vuorovaikutus. Aktiivinen oireenmukainen hoito parantaa usein merkittävästi potilaan elämänlaatua.

Markku Viren, Risto Johansson

Anestesiaan ja leikkaukseen liittyvä pelko ja jännitys

Toisin kuin lääkärikunta yleisesti uskoo, potilaan leikkauspelko ei suinkaan rajoitu leikkauspäivään. Psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että monilla potilailla ahdistus onkin suurimmillaan 5-6 päivää ennen leikkausta ja joillakin se jatkuu vielä leikkauksen jälkeenkin. Todennäköisesti anestesia- ja leikkauspelon luonne vaihtelee suuresti potilaittain. Ilmeisesti osa saattaa hyötyä anksiolyyttisestä lääkehoidosta muutamana päivänä ennen toimenpidettä, jotkut jopa sen jälkeenkin. Lääkehoito ei kuitenkaan ole vaihtoehto potilaan vastaanottokyvyn mukaiselle informaatiolle.

Jussi Kanto

Skitsofrenia aivojen sairautena

Moderni aivotutkimus ja etenkin aivojen kuvantamistutkimukset ovat viime vuosina tuoneet uudenlaista tietoa skitsofreniasta. Skitsofreniaa pidetään nykyisin yhä yleisemmin aivojen varhaisen kehityksen häiriönä. Skitsofreniapotilaiden aivokammioiden on toistuvasti todettu olevan laajemmat kuin terveiden verrokkien, joskin kvantitatiivinen ero on varsin pieni. Muitakin aivorakenteiden muutoksia on havaittu, erityisesti vasemmassa aivopuoliskossa. Myös aivojen toiminnallisista poikkeavuuksista kertyy uutta tietoa.

Erkka Syvälahti, Jarmo Hietala

Epilepsialääkkeiden yhteisvaikutukset

Tavanomaisilla epilepsialääkkeillä on useita kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia keskenään ja muiden sairauksien hoitoon käytettävien lääkkeiden kanssa. Seurauksena voi olla sivuvaikutuksia, lääkkeiden tehon heikkeneminen tai plasman lääkepitoisuuksien suurentuessa myrkytys. Erityistä valppautta tarvitaan maksan entsyymituotantoa lisäävien tai estävien lääkkeiden yhdistämisessä. Myös alkoholi muuttaa maksavaikutusten kautta tiettyjen epilepsialääkkeiden aineenvaihduntaa.

Tapani Keränen, Jukka Peltola