Rintaontelon alipaineen hemodynaamiset vaikutukset

Rintakehän sisäisen paineen vaihteluilla on monia fysiologisesti merkittäviä verenkierrollisia vaikutuksia, joiden laatua ja syntymekanismeja ei ole perusteellisesti selvitetty. Tässä työssä tutkittiin tavallista negatiivisemman rintaontelon paineen hemodynaamisia vaikutuksia Müllerin manööverin avulla. Müllerin koe on voimakas sisäänhengitys ilmatiet suljettuna, jolloin rintaontelopaine laskee 30-40 mmHg. Viidessä osatyössä tutkittiin sekä invasiivisesti että noninvasiivisesti suurten laskimoiden, sydämen oikean puolen, vasemman kammion ja aortan paineenvaihteluita ja toimintaa. Aineistona oli 75 sydänvikaista potilasta ja 39 tervettä koehenkilöä.

Juha Virolainen

Elävä ravinto - turvallinen ruokavaliovaihtoehto

Tutkimuksissa selvitettiin runsaasti eläviä maitohappobakteereja sisältävän kasvisravinnon, ns. "elävän ravinnon" vaikutuksia.

Mikko Nenonen

Vastasyntyneen aivoverenkierron häiriöalttius

Tutkimuksessa todettiin ensimmäisen elinvuorokauden aikaisen heikentyneen aivoverenkierron altistavan poikkeavalle kehitykselle yhden vuoden iässä.

Juhani Grönlund

Metformiinin vaikutusmekanismit

Metformiini on biguanideihin kuuluva suun kautta otettava sokeritautilääke, joka on ollut kliinisessä käytössä jo 1950-luvulta asti. Sitä on suositeltu erityisesti lihaville aikuistyypin diabeetikoille, koska se ei lisää potilaiden painoa, vaan saattaa jopa vähentää sitä. Huolimatta pitkään jatkuneesta käytöstä metformiinin vaikusmekanismi on kuitenkin edelleen tuntematon. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tuoda lisäselvitystä metformiinin vaikutusmekanismiin.

Juha Rouru

ASA ei auta oireettomaan kaulavaltimoahtaumaan

Kaulavaltimon suhina on merkki kaulavaltimon ahtaumasta, ja tämä voidaan varmentaa kaikututkimuksella. Toisaalta tiedetään, että vaikka potilas on oireeton, hänen riskinsä sairastua oireiseen aivoverenkiertosairauteen on suurentunut, jos hänellä on kaulavaltimon ahtauma. Lääkäri haluaa tietenkin estää tämän tapahtuman, ja usein tällaiselle potilaalle määrätään asetyylisalisyylihappoa. Mutta onko siitä apua?

Robert Paul

A-vitamiini ja sikiön epämuodostumat

Vaikka A-vitamiini on välttämätön embryogeneesille, suurten A-vitamiiniannosten tiedetään aiheuttavan sikiöepämuodostumia. Esimerkiksi isotretinoiini on synteettinen A-vitamiinijohdos (retinoidi), jota käytetään vaikean aknen hoitoon, ja tämän yhdisteen teratogeenisuus on hyvin tunnettu. A-vitamiinin aiheuttama embryopatia käsittää ensisijaisesti neuraalirakenteita ("retinoic acid embryo-pathy"), ja näyttää siltä, että vaikutus välittyy Hoxb-1-geenin kautta, joka säätelee sikiön pitkittäismuodon kehittymistä.

Robert Paul

Aminoglykosideja kerran päivässä

Kun uusia antibiootteja saadaan nähtävästi pitkään odotella, täytyy tyytyä vanhojen annostelun tai farmakologisten ominaisuuksien hienosäätöön. Säästöt painavat myös päälle ja ovat vaikuttamassa mikrobilääkkeittenkin käyttötapoihin.

Heikki Arvilommi

Helikobakteerien klaritromysiiniresistenssi

Helikobakteerin häätöhoidossa klaritromysiini kuuluu toissijaisesti käytettyyn yhdistelmähoitoon. Ensisijaishoidossa käytetään metronidatsolia, mutta huolena on ollut helikobakteerien sille kehittämä resistenssi: tutkituista kannoista on parhaimmillaan useita kymmeniä prosentteja ollut metronidatsolille resistenttejä. Tosin resistenssin kehittyminen ei aina ole merkinnyt häätöhoidon tehottomuutta.

Pentti Huovinen

Halpa testi helikobakteerin häätöhoitoon: oireiden seuranta

Englantilaiskollegat väittävät, että dyspeptisten oireiden loppuminen osoittaa peräti 97,5 %:n herkkyydellä helikobakteerin häätöhoidon onnistumisen. Tutkimuksessa hoidettiin kaikkiaan 112 potilasta, joista 80:lta helikobakteeri saatiin häädetyksi hengitysilman ureatestin perusteella. Näistä potilaista vain kahdella oli oireita kuuden kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta. Lähes kaikki potilaat, joilla bakteeri säilyi (29/32), saivat oireita vielä puolen vuoden kuluttua.

Matti Viljanen

Sepelvaltimotaudin ehkäisy käytännön lääkärintyössä European Society of Cardiologyn, European Atherosclerosis Societyn ja European Society of Hypertensionin Task Forcen suosituksen pohjalta laadittu suomalainen sovellus

Lokakuussa 1994 julkaistiin sepelvaltimotaudin ehkäisystä käytännön lääkärintyössä eurooppalaisen asiantuntijaryhmän suositus. Siitä julkaistaan tässä suomalainen sovellus, jossa on otettu huomioon maassamme aiemmin julkaistut, osin yksityiskohtaisemmat suositukset hyperlipidemioiden ja kohonneen verenpaineen toteamisesta ja hoidosta. Suosituksessa esitetään mm. sepelvaltimotaudin ehkäisyn ensisijaisuusjärjestys.

Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen, Suomen Kardiologisen Seuran, Suomen Verenpaineyhdistyksen, Kunnallislääkärit-Yhdistyksen, Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksen Ja Suomen Sydäntautiliiton Työryhmä

Tavallisimmat sairaudet kuntien laitos- ja kotihoidossa sekä terveyskeskussairaaloiden ja vanhainkotien lääkärityövoima

Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä selvitettiin yhden päivän ajalta vuosina 1994 ja 1995 terveyskeskussairaalapotilaiden, vanhainkotiasukkaiden sekä valvotun kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakkaiden tärkeimmät sairaudet. Samassa kyselyssä tiedusteltiin lääkärien tekemiä työaikoja terveyskeskussairaaloissa ja vanhainkodeissa. Noin puolet laitoshoidossa olevista sairasti dementiaa tai aivoverenkiertohäiriöitä. Valvotun kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakkaiden yleisin sairaus olivat sydäntaudit. Lääkärit työskentelivät terveyskeskussairaaloissa hoidettavaa kohti noin kymmenen kertaa pitempään kuin vanhainkodeissa.

Pertti Karppi, Tapio Tervo, Marja-Leena Kärkkäinen

Aikuisten hammashuolto terveyskeskusten näkökulmasta

Lama on nostanut kunnissa esille kysymyksen ns. lakisääteisesti hoidettavista hammashuollon potilaista. Monet kunnat ovat vähentäneet tai suunnittelevat vähentävänsä hammashoidon palveluja. Suun terveydenhuoltoon vaikuttavia ratkaisuja tehtäessä tulee muistaa, että suun ja hampaiden yleisimmät sairaudet ovat ehkäistävissä ja että alttius hammassairauksiin riippuu monista tekijöistä, kuten muusta terveydestä ja sosiaalisista oloista. Aikuinen, jolla oli lapsena ja nuorena terveet hampaat, tarvitsee huomattavasti vähemmän hoitoa kuin potilas, jolle on jo varhain jouduttu tekemään korjaavia toimenpiteitä.

Eeva Widström, Ilpo Pietilä, Pekka Utriainen

Ulseratiiviseen koliittiin liittyvät hepatobiliaariset muutokset

Ulseratiivinen koliitti (UC) on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, jonka etiologia on tuntematon. Siihen liittyy melko usein liitännäissairauksia: maksa- ja sappiteiden muutoksia, niveltulehduksia, selkärankareumaa sekä iho- ja silmätulehduksia. Tärkein ulseratiiviseen koliittiin liittyvä maksa- ja sappiteiden sairaus on primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC). Se on sappiteitä fibrotisoiva ja ahtauttava tulehdus, joka edetessään voi johtaa maksasolukon vaurioon ja kirroosiin. Pääosa ulseratiivista koliittia sairastavista potilaista voidaan hoitaa lääkityksellä. Kuitenkin merkittävälle osalle potilaista (20-30 %) lääkehoito on riittämätön ja joudutaan suorittamaan proktokolektomia. Vaikka proktokolektomia parantaa suolitulehduksen, sen vaikutus liitännäissairauksiin, erityisesti maksa- ja sappitiemuutoksiin, on ollut epäselvä.

Petri Aitola

Murhapolttajien erityispiirteet

Murhapolton trendiä Suomessa tutkittiin analysoimalla virallisia tilastoja (STV XXIII A) vuosilta 1965-91 Lisäksi tutkittiin Oulussa psykiatrian klinikassa mielentilatutkimuksessa vuosina 1975-93 olleiden murhapolttajien (n = 98) otosta käyttämällä verrokkiaineistona henkirikoksen tekijöitä (n = 55). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää murhapolttajien mielenterveyshäiriöitä, älykkyyttä ja nuorten murhapolttajien erityispiirteitä kvantitatiivisin menetelmin se- kä aggressiivisuutta ja itsetuhoisuutta kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä.

Pirkko Räsänen

Uusi immunofluorometrinen kokonaisreniinin määritysmenetelmä

Angiotensiini II:lla on verenpaineen, verenkierron ja elektrolyyttitasapainon säätelyn lisäksi toisenlaisia tehtäviä eri kudoksissa, kuten follikkelin kehittyminen munasarjassa, ovulaatio ja munasarjan tuottamien hormonien synteesi sekä neovaskularisaatio. Näitä tapahtumia säätelee kudoksissa syntyvä proreniini. Proreniiniä, joka on munuaisten tuottaman reniinin esiaste, syntyykin munuaisten lisäksi useissa kudoksissa, kuten munasarjoissa, istukassa ja verisuonten seinämillä. Tämän vuoksi proreniiniä on nimitetty kudosreniiniksi. Reniinin eritystä säätelevät tekijät vaikuttavat munuaisista erittyvän proreniinin synteesiin samansuuntaisina. Proreniinin synteesin säätely muissa kudoksissa on erilaista ja irrallaan munuaisissa tapahtuvan reniinin ja proreniinin synteesin säätelystä. Esimerkiksi proreniinin eritys munasarjoista on hormonitasapainosta riippuvainen ja vaihtelee kuukautiskierron mukaan.

Irma Matinlauri

Nivelreumaa sairastavien ylikuolleisuus ja kuolinsyyt Suomessa 1989

Vajaat 2 000 suomalaista sairastuu vuosittain nivelreumaan. Nivelreuma voi aiheuttaa potilaalle kipua ja heikentää toimintakykyä sekä aiheuttaa sosiaalisia että taloudellisia haittoja. Arviot sairauden aiheuttamasta eliniän lyhenemisestä vaihtelevat suuresti - 3 vuodesta jopa 18 vuoteen. Ylikuolleisuus on yleensä ollut suurempi sairaala-aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa, joihin potilaat voivat valikoitua sosiaaliluokan perusteella: niihin rikastuu vaikeita tautitapauksia. Aikaisemmat nivelreuman kuolleisuustutkimukset ovat kaikki olleet kohorttitutkimuksia. Yhtään aikaisempaa nivelreuma-aineistoa ei ole seurattu siihen asti, kunnes kaikki potilaat ovat kuolleet, vaikka kuolinsyyt voivat vaihdella taudin keston mukaan. Aikaisemmin tehtyihin nivelreuman ylikuolleisuutta koskeviin tutkimuksiin potilaat on kerätty kestoltaan vaihtelevan sairastamisajan jälkeen, jolloin enin osa rauhoittuneista tautitapauksista on jäänyt aineistosta pois.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Epiteelisolujen kalvokuorikko

Epiteelisolut ovat polaroituneita soluja. Niiden solukalvossa voidaan yleensä erottaa kolme sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan toisistaan poikkeavaa aluetta: onteloa (esimerkiksi ruoansulatuskanavaa) vasten oleva apikaalikalvo, toisten solujen kanssa kontaktissa oleva lateraalikalvo sekä basaalikalvo, joka välittää yhteyksiä tyvikalvoon ja sen alaisiin rakenteisiin. Tällä hetkellä tiedetään useita tekijöitä, jotka osallistuvat epiteelisolujen polariteetin muodostamiseen ja sen ylläpitämiseen. Yksi näistä on solun sisäinen tukiranka ja erityisesti aivan solukalvon alla oleva verkkomainen tukiranka, ns. kalvokuorikko. Kalvokuorikko löydettiin ensimmäisenä punasoluista, joissa sen rakenne on tarkasti selvitetty. Punasoluissa tämän verkon säikeet muodostuvat sauvamaisesta proteiinistä, spektriinistä, ja solmukohdat useista muista proteiineistä. Verkko on kiinnittynyt useista kohdista solukalvon ioni-kanaviin ja glykoproteiineihin, ja sen tehtävänä on tukea solukalvoa ja pitää yllä punasolujen kaksoiskoveraa muotoa. Spektriiniä on löydetty myös kaikista muista elimistömme soluista, mutta näissä kalvokuorikon tarkka rakenne ja tehtävät ovat vielä hyvin epäselviä.

Virva Huotari

Vähäinen seerumin E-vitamiinipitoisuus on diabeteksen riski

Diabeteksen syvimpiä syntyjä ei tunneta, mutta etiologisten tekijöiden joukossa näyttävät olevan myös vapaat radikaalit. Tiedetään mm., että saarekesoluissa on vain niukalti entsyymejä, jotka hävittävät vapaita radikaaleja, että eläimissä vapaita radikaaleja muodostavat aineet (mm. alloksaani) aiheuttavat diabeteksen ja että vapaita radikaaleja hävittävät yhdisteet suojaavat koe-eläintä diabeteksen kehittymiseltä. Ihmisestä toisaalta tiedetään, että vapaiden radikaalien aiheuttamaa lipidiperoksidaatiota on diabeetikoilla enemmän kuin terveillä ja että insuliiniresistenssiä voidaan vähentää vapaita radikaaleja eliminoi-valla aineella, E-vitamiinilla.

Robert Paul

Jälleen uusi hepatiittivirus

Kansainvälinen tutkijaryhmä on kloonannut uuden hepatiittia aiheuttavan RNA-viruksen ja nimennyt sen hepatiitti G -virukseksi (HGV). Se on flavivirus ja näin samaa sukua kuin hepatiitti C -virus (HCV) ja äskettäin ihmisseerumista löydetty BGV-C-virus.

Matti Viljanen

Soluttomien hinkuyskärokotteiden hyvä teho varmistettu

Ruotsissa ja Italiassa on Yhdysvaltain allergia- ja infektioinstituutin tuella tutkittu laajasti ja erittäin kontrolloidusti uusien soluttomien hinkuyskärokotteiden haitattomuutta ja tehoa. Tutkimusten tulokset ovat hyvin yhteneväiset ja kiistattomat. Kokosolurokote aiheuttaa selvästi enemmän itkuisuutta, kuumetta ja paikallisia reaktioita kuin soluttomat valmisteet, jotka eivät tässä suhteessa eronneet kontrollina käytetystä DT:stä. Pertussistoksoidia, pertaktiinia ja filamenttihemagglutiniinia sisältävät rokotteet antoivat noin 85 %:n suojan. Muiden komponenttien lisääminen ei parantanut tehoa. Jos sen sijaan pertaktiini jätettiin yhdistelmästä pois, teho heikkeni alle 60 %:iin. Merkittävin havainto kuitenkin oli vanhan kokosolurokotteen huono teho: Ruotsissa 48 % ja Italiassa vain 36 %.

Matti Viljanen