1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Aikuisväestön ruoankäytön ja ­ ravintoaineiden saannin ­muutokset vuosina 1997–2017:kansallinen FinRavinto-tutkimus
Alkuperäis­tutkimus 5/2021 vsk 76 s. 273 - 280

Aikuisväestön ruoankäytön ja ­ ravintoaineiden saannin ­muutokset vuosina 1997–2017:kansallinen FinRavinto-tutkimus

Lähtökohdat Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 20 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia suomalaisten aikuisten elintarvikkeiden kulutuksessa ja ravintoaineiden saannissa.

Menetelmät Aineisto koostui FinRavinto-tutkimuksista, jotka toteutettiin kansallisten FINRISKI-tutkimusten sekä FinTerveys 2017 -tutkimuksen alaotoksina. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 8 301 miestä ja naista (25–64 v). Ruoankäyttöä mitattiin haastatteluilla, joista laskettiin elintarvikkeiden kulutus ja ravintoaineiden saanti hyödyntäen kansallista elintarvikkeiden koostumustietokantaa. Tutkimusvuosien välisiä eroja testattiin regressiomalleilla käyttäen väestöpainoja.

Tulokset Kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus sekä kuidun saanti lisääntyivät. Miehillä punaisen ja prosessoidun lihan kulutus väheni tutkimusjakson lopulla. Hiilihydraattien osuus energiasta pieneni sekä rasvan ja proteiinin osuudet kasvoivat. Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti säilyi runsaana. Suolan saanti väheni vuoteen 2007 asti.

Päätelmät Aikuisten ravitsemuksessa huomiota vaativat hiilihydraattien ja rasvan laatu sekä suolan saanti. Ravitsemushaasteiden ratkaisu edellyttää monipuolisia ruokaympäristön ohjauskeinoja ja laadukkaan ­ravitsemusohjauksen saavutettavuutta terveydenhuollossa.

Aikuisväestön ruoankäytön ja ­ ravintoaineiden saannin ­muutokset vuosina 1997–2017:kansallinen FinRavinto-tutkimus Kuva 1 / 4
       

Suomessa on seurattu aikuisväestön ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia vuodesta 1982 alkaen FinRavinto-tutkimuksissa. Ne on toteutettu viiden vuoden välein osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallisia väestön terveystarkastustutkimuksia.

Ruoankäyttöä on tutkittu ruokapäiväkirjoilla (vuoteen 1992 asti) tai haastatteluilla (vuodesta 1997 alkaen) sekä keräämällä veri- ja virtsanäytteitä ravitsemuksen biomarkkerianalyyseihin. Tutkimuksissa havaitut ruokavaliomuutokset ovat olleet yhteydessä seerumin kolesterolitasojen sekä verenpaineen laskuun kuluneina vuosikymmeninä (11 Valsta LM, Tapanainen H, Sundvall J ym. Explaining the 25-year decline of serum cholesterol by dietary changes and use of lipid-lowering medication in Finland. Public Health Nutr 2010;13:932–8.,22 Laatikainen T, Nissinen A, Kastarinen M, Jula A, Tuomilehto J. Blood pressure, sodium intake, and hypertension control: lessons from the North Karelia Project. Glob Heart 2016;11:191–9.).

Julkinen keskustelu vaikuttaa elintarvikevalintoihin.

Ruoankäytön seuraaminen on tärkeä osa ruoka- ja ravitsemuspoliittisten toimien vaikutusten arviointia. Esimerkiksi elintarvikkeiden täydentäminen ja jodioidun suolan käytön yleistyminen ovat parantaneet väestön D-vitamiini- ja jodistatusta (33 Raulio S, Erlund I, Männistö S ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health 2017;27:268–73.,44 Erlund I, Tapanainen H, Arohonka P ym. Jodin saanti ja elimistön joditila. Raportissa: Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018; 141–6.). Lisäksi ravitsemusseurannan avulla saadaan esille ravitsemushaasteita eri väestöryhmissä.

Väestön hyvään ravitsemustilanteeseen tähtäävä ravitsemuspolitiikka ja terveydenhuollon toimijoiden tarjoama ravitsemusohjaus edellyttävät luotettavaa tietoa ravitsemuksen nykytilasta sekä pidemmän aikavälin muutoksista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata valikoitujen elintarvikeryhmien kulutusta sekä energiaravintoaineiden, kuidun sekä eräiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin muutoksia aikuisväestössä vuodesta 1997 vuoteen 2017.

Aineisto ja menetelmät

Aineiston muodostivat FinRavinto-tutkimukset vuosilta 1997, 2002, 2007, 2012 ja 2017 (55 Anttolainen M, Javanainen J, Kaartinen P ym, toim. Finravinto 1997 -tutkimus – The 1997 Dietary Survey of Finnish Adults. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 8/1998.,66 Männistö S, Ovaskainen M-L, Valsta L, toim. Finravinto 2002 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Study. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 3/2003.,77 Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P, toim. FinRavinto 2007 -tutkimus – The National FINDIET 2007 Survey. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 23/2008.,88 Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S, toim. Finravinto 2012 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2013.,99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.). Tutkimukset toteutettiin vuosina 1997–2012 osana kansallisia FINRISKI-tutkimuksia, joissa selvitettiin keskeisten kansansairauksien riskitekijöitä 25–74-vuotiailla viidellä tutkimusalueella: Pohjois-Karjalan maakunta, Pohjois-Savon maakunta, Turun ja Loimaan alueet, pääkaupunkiseutu (Helsinki ja Vantaa) sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat (1010 Borodulin K, Tolonen H, Jousilahti P ym. Cohort profile: the national FINRISK study. Int J Epidemiol 2018;47:696–696i. DOI: 10.1093/ije/dyx239).

Jokaista FINRISKI-tutkimusta varten poimittiin väestörekisteristä sukupuolen, kymmenvuotisikäryhmän ja alueen mukaan ositettu noin 10 000 henkilön satunnaisotos. Vuonna 2017 FinRavinto-tutkimus oli osa Manner-Suomea edustavaa FinTerveys-tutkimusta (1111 Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTer­veys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 4/2018.). FinRavinto-otokseen kuului kunakin tutkimusvuonna noin 30 % koko väestöotoksesta.

Tutkittavat saivat kutsukirjeen terveystarkastukseen, joka sisälsi kyselylomakkeita, mittauksia (muun muassa pituus, paino ja verenpaine) sekä veri- ja virtsanäytteitä. Terveystarkastukseen osallistuneille FinRavinto-otokseen kuuluneille tehtiin ruoankäyttöhaastattelut, joissa kysyttiin kaikki ruoat, juomat ja ravintolisät, joita tutkittava oli nauttinut edellisen vuorokauden aikana (24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu, vuosi 1997) tai kahden edellisen vuorokauden aikana (48 tunnin ruoankäyttöhaastattelu, vuodet 2002, 2007, 2012).

Vuonna 2017 toteutettiin yksi 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu tutkimuskentällä ja toinen puhelimitse. Annoskokojen arviointi perustui validoituun annoskuvakirjaan (1212 Paturi M, Nieminen R, Reinivuo H, Ovaskainen M-L, toim. Ruokien annoskuvakirja. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 11/2006.,1313 Ovaskainen ML, Paturi M, Reinivuo H ym. Accuracy in the estimation of food servings against the portions in food photographs. Eur J Clin Nutr 2008;62:674–81.), tunnettuihin tuotepainoihin ja astiamalleihin. Ruoankäyttöhaastattelut tallennettiin ja laskettiin THL:n Finessi-ohjelmistolla hyödyntäen elintarvikkeiden koostumustietokantaa (Fineli) (1414 Reinivuo H, Hirvonen T, Ovaskainen ML, Korhonen T, Valsta LM. Dietary survey methodology of FINDIET 2007 with a risk assessment perspective. Public Health Nutr 2010;13:915–9.).

Tämä tutkimus perustuu raaka-ainetason elintarvikeryhmittelyyn sekä ruoasta saatavien ravintoaineiden laskentatuloksiin. Raaka-ainetason tarkastelussa ruokalajit on hajotettu raaka-aineiksi, esimerkiksi liha-kasvispata naudanlihaksi, juureksiksi, suolaksi ja vedeksi. Tutkimukseen valikoitiin elintarvikeryhmiä ravitsemuksen nykyhaasteiden ja kestävyyden perusteella (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.).

Tarkasteltaessa vuosien 1997–2017 FinRavinto-tutkimuksia kokonaisuutena, hyväksytty 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu saatiin 72 %:lta otokseen kuuluvista vuonna 1997 ja 57 %:lta vuonna 2017 (liitetaulukko 1). Osallistumattomuus terveystarkastukseen oli pääasiallinen syy FinRavinto-tutkimusten osallistumisprosentin pienenemiselle.

Tässä tutkimuksessa aineisto rajattiin FINRISKI-tutkimuksen alueisiin sekä 25–64-vuotiaisiin. Tarkasteluun otettiin vain edellistä vuorokautta koskevia ruoankäyttötietoja kasvokkain toteutetuista haastatteluista. Aineistossa naiset sekä vanhemmat ikäryhmät korostuvat suhteessa miehiin ja nuorempiin ikäryhmiin, koska he osallistuivat ahkerammin terveystarkastuksiin (liitetaulukko 2).

Tilastollisissa analyyseissä huomioitiin painokertoimet ja ositus käyttäen SAS-ohjelmiston Survey-ohjelmaa (SAS, proc survey; ei koske ei-parametrisia testejä). Väestöpainot kalibroitiin jakamalla väkiluku tutkimukseen osallistuneiden lukumäärällä tutkimusvuoden, alueen, ikäluokan ja sukupuolen mukaisissa ositteissa (1515 Lumley T. Analysis of complex survey samples. J Stat Softw 2004;9:1–19.). Estimaatit kuvaavat väestön keskimääräistä ravinnonsaantia sukupuolittain eri tutkimusvuosina.

Tilastolliset merkitsevyydet arvioitiin lineaarisilla regressiomalleilla sekä ei-parametrisilla Mann–Whitneyn U-testeillä (harvemmin käytettävät elintarvikeryhmät). Lineaaristen regressiomallien muuttujille, jotka eivät olleet normaalisti jakautuneita, tehtiin logaritmi- tai kuutiojuurimuunnos normaalisuuden saavuttamiseksi.

Ravitsemussuositusten toteutumiseen on vielä matkaa.

Lineaarisissa regressiomalleissa vakioitiin ikä ja alue. Muutokset testattiin kahden peräkkäisen tutkimusvuoden välillä sekä lineaarisena trendinä yli tutkimusjakson. Harvemmin käytettäville elintarvikeryhmille pidemmän ajan trendi arvioitiin vertaamalla vuosia 1997 ja 2017. Muutosten merkitsevyyksien p-arvot elintarvikeryhmille löytyvät liitetaulukosta 3 ja ravintoaineille liitetaulukosta 4.

Tulokset

Elintarvikkeiden päivittäinen kulutus

Kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä palkokasvien, pähkinöiden ja siementen kulutus lisääntyi tutkimusjakson aikana (kuvio 1, liitetaulukko 3). Viljoista sekä vehnän että rukiin kulutus väheni, mutta muun viljan (esim. kaura, ohra, riisi) kulutus lisääntyi. Kalan ja kalavalmisteiden kulutuksessa ei havaittu muutosta. Miehillä punaisen ja prosessoidun lihan kulutus pysyi samalla tasolla vuosina 1997–2012, mutta väheni viimeisten viiden vuoden aikana. Naisilla punaisen ja prosessoidun lihan kulutus ei muuttunut tutkimusjakson aikana. Miehillä sokeroitujen juomien (virvoitusjuomat ja mehut) kulutus ei eronnut vuosien 1997 ja 2017 vertailussa. Miehillä sokerin ja makeisten kulutus väheni vuodesta 2012 vuoteen 2017. Naisilla sokeroitujen juomien sekä sokerin ja makeisten kulutus pysyi samalla tasolla yli tutkimusjakson.

Ravintoaineiden päivittäinen saanti

Ravintoaineiden absoluuttisen ja energiaan suhteutetun saannin muutokset tutkimusjakson aikana olivat pääosin yhteneviä (liitetaulukko 4). Lisäksi ravintoaineiden saannin muutokset olivat miehillä ja naisilla samansuuntaisia.

Proteiinin osuus kokonaisenergiasta (E-%) kasvoi tasaisesti tutkimusjakson aikana 16 E-%:sta 19 E-%:iin miehillä ja 18 E-%:iin naisilla (kuvio 2Rasvahappojen keskimääräinen osuus energiasta (E-%) miehillä ja naisilla vuosina 1997–2017

. ). Absoluuttinen keskimääräinen proteiinin saanti kasvoi miehillä 85 grammasta 99 grammaan ja naisilla 61 grammasta 79 grammaan vuorokaudessa. Myös rasvan osuus kokonaisenergiasta kasvoi ja oli korkeimmillaan vuosien 2012 ja 2017 mittauksissa (noin 37 E-%).

Hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta pieneni tutkimusjaksolla ja oli pienimmillään vuosien 2012 ja 2017 mittauksissa (noin 43 E-%). Sakkaroosin osuus kokonaisenergiasta pieneni vuodesta 2012 vuoteen 2017. Kuidun sekä absoluuttinen että energiaan suhteutettu saanti lisääntyivät tutkimusjakson aikana (kuvio 3, liitetaulukko 4).

Kuidun absoluuttisen (naisilla myös energiaan suhteutetun) saannin kasvu painottui vuosien 1997 ja 2007 välille, jonka jälkeen se ei muuttunut. Miehillä kuidun energiaan suhteutettu saanti väheni vuosien 2007 (2,6 g/MJ) ja 2012 (2,4 g/MJ) välillä ja kasvoi jälleen vuonna 2017 (2,7 g/MJ), kun taas naisilla saanti säilyi noin 3,1 g:ssa/MJ vuosina 2007–2017.

Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus kokonaisenergiasta oli pienimmillään vuoden 2007 mittauksessa (noin 12 E-%), jonka jälkeen saanti on palannut 1990-luvun lopun tasolle (noin 13–14 E-%) (kuvio 4Valikoitujen elintarvikeryhmien keskimääräinen kulutus (g/vrk) miehillä ja naisilla vuosina 1997–2017. ). Kertatyydyttymättömien rasvahappojen osuus kokonaisenergiasta sen sijaan kasvoi tutkimusjakson aikana miehillä 11 E-%:sta 13 E-%:iin ja naisilla 10 E-%:sta 14 E-%:iin. Monityydyttymättömien rasvahappojen osuus kasvoi vastaavasti 5–6 E-%:sta 7 E-%:iin. Transrasvahappojen osuus kokonaisenergiasta laski vuodesta 1997 (0,8–0,9 E-%) vuoteen 2017 (0,4 E-%).

C-vitamiinin energiaan suhteutettu saanti ei muuttunut tutkimusjakson aikana (liitetaulukko 4). Folaatin energiaan suhteutettu saanti pieneni sekä miehillä että naisilla. Naisilla tiamiinin energiaan suhteutettu saanti pieneni ja riboflaviinin saanti kasvoi vuodesta 1997 vuoteen 2017. Miehillä raudan energiaan suhteutettu saanti pieneni vuodesta 2012 vuoteen 2017.

Tarkasteltaessa koko tutkimusjaksoa natriumin sekä absoluuttinen että energiaan suhteutettu saanti vähenivät. Siirtymä matalammalle saantitasolle havaittiin vuoden 2007 mittauksessa, jonka jälkeen saanti ei muuttunut. Vuosina 2007–2017 suolan (NaCl) saanti oli miehillä keskimäärin 8,8 g ja naisilla 6,5 g vuorokaudessa.

Pohdinta

Ravitsemusohjauksen tulee perustua tieteelliseen näyttöön.

Elintarvikevalikoiman laajeneminen muovaa väestön elintarvikevalintoja (1616 Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345–52.). Niihin vaikuttavat myös julkinen keskustelu terveydestä ja kestävästä kehityksestä (1717 Jallinoja P, Jauho M, Pöyry E. Miten Suomi söi 2008–2016? Erityisruokavaliot ja niiden taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 2019;84:135–51.). Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden medianäkyvyys on vaikuttanut koko väestön ruoankulutukseen Suomessa (1818 Jallinoja P, Niva M, Helakorpi S, Kahma N. Food choices, perceptions of healthiness, and eating motives of self-identified followers of a low-carbohydrate diet. Food Nutr Res 2014;58:23552. DOI: 10.3402/fnr.v58.23552,1919 Prättälä R, Levälahti E, Lallukka T ym. From margarine to butter: predictors of changing bread spread in an 11-year population follow-up. Public Health Nutr 2016;19:1707–17.), muissa Pohjoismaissa (2020 Johansson I, Nilsson LM, Stegmayr B, Boman K, Hallmans G, Winkvist A. Associations among 25-year trends in diet, cholesterol and BMI from 140,000 observations in men and women in Northern Sweden. Nutr J 2012;11:40. DOI: 10.1186/1475-2891-11-40) ja Yhdysvalloissa (2121 Shan Z, Rehm CD, Rogers G ym. Trends in dietary carbohydrate, protein, and fat intake and diet quality among US adults, 1999–2016. JAMA 2019;322:1178–87.). Suomessa ruokavaliomuutokset ovat heijastuneet myös kroonisten tautien riskitekijätasoihin (22 Laatikainen T, Nissinen A, Kastarinen M, Jula A, Tuomilehto J. Blood pressure, sodium intake, and hypertension control: lessons from the North Karelia Project. Glob Heart 2016;11:191–9.,2222 Vartiainen E, Laatikainen T, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Raulio S, Virtanen S. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja veren kolesteroli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 1/2014.,2323 Laatikainen T, Härkänen T, Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.).

Tutkimuksessa havaittuja myönteisiä kehityssuuntia olivat kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä palkokasvien, pähkinöiden ja siementen kulutuksen lisääntyminen. Lisäksi havaittiin miehillä punaisen ja prosessoidun lihan kulutuksen vähentyminen viimeisten viiden vuoden aikana. Tästä huolimatta ravitsemussuositusten saavuttamiseen on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä punaisen ja prosessoidun lihan kohdalla vielä matkaa suurella osalla aikuisväestöä (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.,2424 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 5. korjattu painos. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018.,2525 Willett W, Rockström J, Loken B ym. Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet 2019;393:447–92.).

Lue myös

Hiilihydraattien saannin vähenemisen taustalla on vehnän ja rukiin kulutuksen väheneminen. Vaikka kuidun saanti on 20 vuoden aikana kasvanut, noin 70 prosenttia aikuisista saa kuitua suositeltua vähemmän (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.). Tämä viittaa tarpeeseen lisätä täysjyväviljan sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutusta.

Viljaa koskevat tulokset heijastuivat naisilla vähäisempään tiamiinin saantiin, sillä viljat ovat keskeinen tiamiinin lähde. Kuitupitoisen viljan kulutuksen väheneminen vaikuttaa lisäksi folaatin saannin vähenemiseen. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan vähintään 25 % aikuisväestöstä saa keskimääräiseen tarpeeseen verrattuna liian vähän tiamiinia ja folaattia ruoastaan (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ruoasta saatavien ravintoaineiden saannissa tapahtuneita muutoksia. Aikuisväestöstä yli 50 % käyttää ravintolisiä, vaikka vitamiinien ja hivenaineiden saanti ruoasta on pääosin riittävää (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.).

Sokerin ja makeisten sekä sokerilla makeutettujen juomien kulutuksessa tapahtui vain vähän muutosta 20 vuoden aikavälillä. Sakkaroosin saannin väheneminen vuosien 2012 ja 2017 välillä voi olla seurausta arkiruokailussa tärkeiden elintarvikeryhmien sakkaroosipitoisuuksien pienentymisestä (esimerkiksi jogurtit) tai sokeripitoisiin elintarvikkeisiin kohdistuvasta aliraportoinnista (2626 Poppitt SD, Swann D, Black AE, Prentice AM. Assessment of selective under-reporting of food intake by both obese and non-obese women in a metabolic facility. Int J Obes Relat Metab Disord 1998;22:303–11.).

Vaikka suolan saanti on 20 vuoden aikana vähentynyt, taso on edelleen terveyden kannalta liian korkea (2323 Laatikainen T, Härkänen T, Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.). Vain hyvin pieni osa suomalaisista saa suolaa suositusten mukaisesti (99 Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.).

Keskeisiä väestötason keinoja lisätyn sokerin sekä suolan saannin vähentämisessä ovat elintarviketeollisuuden tuotekehitys, tarjonnan ja hinnan säätely sekä joukkoruokailussa tarjottujen aterioiden kehittäminen (2727 Erkkola M; Fogelholm M, Konttinen H ym. Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:51.). Terveydenhuollossa annettavan ravitsemusohjauksen tulee olla tieteelliseen näyttöön perustuvaa (2828 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Painopiste preventioon – Konsensuslausuma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf).

Tutkimuksen vahvuutena on se, että tutkimusvuodet olivat alueellisesti, ikäjakaumaltaan sekä ruoankäytön tutkimusmenetelmiltään vertailukelpoisia. Toisaalta FINRISKI ja FinTerveys-tutkimusten erilaisista otanta-asetelmista juontuvat alue- ja ikäryhmärajaukset (25–64-vuotiaat) johtivat siihen, että tutkittavien määrä vuonna 2017 oli huomattavasti varsinaista FinRavinto 2017 -tutkimusta pienempi.

Analyyseissä käytetyt väestöpainot parantavat tulosten yleistettävyyttä alueiden 25–64-vuotiaaseen väestöön ja korjaavat osallistumiskadon aiheuttamaa harhaa. Tästä huolimatta vertailun luotettavuuteen voi vaikuttaa se, että tutkimukseen osallistuminen erosi vuonna 2017 verrattuna muihin tutkimusvuosiin. Myös elintarvikkeiden koostumustietokannan päivitykset voivat vaikuttaa saatuihin tuloksiin.

Tämä tutkimus tuo uutta tietoa valikoitujen elintarvikeryhmien ja ravintoaineiden saannin trendeistä Suomen aikuisväestössä perustuen yksilötason kulutustietoihin. Haastattelutieto tai ruokakirjanpito sekä ajantasainen elintarvikkeiden koostumustietokanta ovat tarpeen jatkossakin, kun halutaan arvioida ravintoaineiden saantia ja elintarvikelähteitä väestössä ja tehdä vertailua ravitsemussuosituksiin.

Erilaiset ruoankäyttökyselyt, ravintotaseet (2929 Luonnonvarakeskus. Ravintotase (päivitetty 27.6.2019). stat.luke.fi/ravintotase) ja esimerkiksi elintarvikemyymäläketjujen kanta-asiakkaiden elintarvikeostoista kertyvät aineistot (3030 Erkkola M, Fogelholm M, Saarijärvi H, Uusitalo L, Nevalainen J. Kuluttajadatan mahdollisuudet ja haasteet kansanterveystutkimuksessa; case LoCard. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019;56:76–87.) antavat täydentävää tietoa väestön ruoankulutuksen ilmiöistä.

Väestön ravitsemuksen kohentamiseen tarvitaan yhteiskunnan eri sektoreiden laajaa yhteistyötä. Toiminta terveydenhuollossa on osa tätä kokonaisuutta.

Kirjoittajat
Niina E. Kaartinen
erikoistutkija
Heli Tapanainen
tilastoasiantuntija
Satu Männistö
tutkimuspäällikkö
Heli Reinivuo
erityisasiantuntija
Suvi M. Virtanen
tutkimusprofessori
Pekka Jousilahti
tutkimusprofessori
Seppo Koskinen
tutkimusprofessori
Liisa M. Valsta
tutkimuspäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Hyvinvointivaikuttajat
Sidonnaisuudet

Kirjoittajien ilmoittama käsikirjoitukseen liittyvä rahoitus: European Food Safety Authority OC/EFSA/DATA/2015/03 CT1­ Finland (EFSA-THL).

Faktat

Tästä tiedettiin

Suomessa on seurattu aikuisväestön ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia yli 30 vuoden ajan tietopohjaksi muun muassa ravitsemus- ja terveyspolitiikkaan sekä terveydenhuollon ammattilaisille.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen suositeltua pienempi ja punaisen ja prosessoidun lihan suositeltua suurempi kulutus ovat aikuisväestön keskeisiä ravitsemushaasteita.

Hiilihydraattien ja rasvan laadun parantuminen sekä suolan saannin vähentyminen ovat kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettuja kansanterveyden edistämiseen tähtääviä tavoitteita.

Tutkimus opetti

Kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus on lisääntynyt 20 vuoden aikana, ja tämän kehityssuunnan jatkumista tulee tukea sekä yksilö- että väestötasolla.

Kuidun, erityisesti viljakuidun, saannin lisääminen ja eläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentäminen ovat tarpeen ruokavalion hiilihydraatti-rasvaprofiilin ja suojaravintoaineiden saannin parantamiseksi vieden samalla ruokavaliota kestävän kehityksen edellyttämään kasvikunnan tuotteita painottavaan suuntaan.

Myönteinen kehitys suolan saannin vähenemisessä ei ole enää viime vuosina jatkunut, joten määrätietoinen toiminta asian eteen on tarpeen yhteiskunnan eri sektoreilla.

Kirjallisuutta
1
Valsta LM, Tapanainen H, Sundvall J ym. Explaining the 25-year decline of serum cholesterol by dietary changes and use of lipid-lowering medication in Finland. Public Health Nutr 2010;13:932–8.
2
Laatikainen T, Nissinen A, Kastarinen M, Jula A, Tuomilehto J. Blood pressure, sodium intake, and hypertension control: lessons from the North Karelia Project. Glob Heart 2016;11:191–9.
3
Raulio S, Erlund I, Männistö S ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health 2017;27:268–73.
4
Erlund I, Tapanainen H, Arohonka P ym. Jodin saanti ja elimistön joditila. Raportissa: Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018; 141–6.
5
Anttolainen M, Javanainen J, Kaartinen P ym, toim. Finravinto 1997 -tutkimus – The 1997 Dietary Survey of Finnish Adults. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 8/1998.
6
Männistö S, Ovaskainen M-L, Valsta L, toim. Finravinto 2002 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Study. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 3/2003.
7
Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P, toim. FinRavinto 2007 -tutkimus – The National FINDIET 2007 Survey. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 23/2008.
8
Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S, toim. Finravinto 2012 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2013.
9
Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Nutrition in Finland – The National FinDiet 2017 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018.
10
Borodulin K, Tolonen H, Jousilahti P ym. Cohort profile: the national FINRISK study. Int J Epidemiol 2018;47:696–696i. DOI: 10.1093/ije/dyx239
11
Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTer­veys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 4/2018.
12
Paturi M, Nieminen R, Reinivuo H, Ovaskainen M-L, toim. Ruokien annoskuvakirja. Kansanterveyslaitos, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 11/2006.
13
Ovaskainen ML, Paturi M, Reinivuo H ym. Accuracy in the estimation of food servings against the portions in food photographs. Eur J Clin Nutr 2008;62:674–81.
14
Reinivuo H, Hirvonen T, Ovaskainen ML, Korhonen T, Valsta LM. Dietary survey methodology of FINDIET 2007 with a risk assessment perspective. Public Health Nutr 2010;13:915–9.
15
Lumley T. Analysis of complex survey samples. J Stat Softw 2004;9:1–19.
16
Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345–52.
17
Jallinoja P, Jauho M, Pöyry E. Miten Suomi söi 2008–2016? Erityisruokavaliot ja niiden taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 2019;84:135–51.
18
Jallinoja P, Niva M, Helakorpi S, Kahma N. Food choices, perceptions of healthiness, and eating motives of self-identified followers of a low-carbohydrate diet. Food Nutr Res 2014;58:23552. DOI: 10.3402/fnr.v58.23552
19
Prättälä R, Levälahti E, Lallukka T ym. From margarine to butter: predictors of changing bread spread in an 11-year population follow-up. Public Health Nutr 2016;19:1707–17.
20
Johansson I, Nilsson LM, Stegmayr B, Boman K, Hallmans G, Winkvist A. Associations among 25-year trends in diet, cholesterol and BMI from 140,000 observations in men and women in Northern Sweden. Nutr J 2012;11:40. DOI: 10.1186/1475-2891-11-40
21
Shan Z, Rehm CD, Rogers G ym. Trends in dietary carbohydrate, protein, and fat intake and diet quality among US adults, 1999–2016. JAMA 2019;322:1178–87.
22
Vartiainen E, Laatikainen T, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Raulio S, Virtanen S. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja veren kolesteroli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 1/2014.
23
Laatikainen T, Härkänen T, Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.
24
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 5. korjattu painos. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018.
25
Willett W, Rockström J, Loken B ym. Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet 2019;393:447–92.
26
Poppitt SD, Swann D, Black AE, Prentice AM. Assessment of selective under-reporting of food intake by both obese and non-obese women in a metabolic facility. Int J Obes Relat Metab Disord 1998;22:303–11.
27
Erkkola M; Fogelholm M, Konttinen H ym. Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:51.
28
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Painopiste preventioon – Konsensuslausuma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf
29
Luonnonvarakeskus. Ravintotase (päivitetty 27.6.2019). stat.luke.fi/ravintotase
30
Erkkola M, Fogelholm M, Saarijärvi H, Uusitalo L, Nevalainen J. Kuluttajadatan mahdollisuudet ja haasteet kansanterveystutkimuksessa; case LoCard. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019;56:76–87.
English summary

Changes in food consumption and nutrient intake in Finnish adults 1997–2017: The National FinDiet Survey

Background The aim of the study was to investigate 20-year trends in food consumption and nutrient intake in Finnish adults.

Methods The data were drawn from the FinDiet Surveys, comprising 30% subsamples of the national FINRISK Studies (years 1997, 2002, 2007, and 2012), as well as from the FinHealth 2017 Study. The analysis included 8301 subjects aged 25–64 years. Dietary recall interviews were used for dietary assessment. ­
In-house software and the national food composition database Fineli® were used to calculate food and nutrient intakes. Differences between survey years were tested using linear regression models and survey weights.

Results From 1997 to 2017, consumption of vegetables, fruits, and berries as well as intake of fibre increased. In men, the consumption of red and processed meat decreased between 2012 and 2017. During the study period, the estimated energy intake from carbohydrates decreased and that from fat and protein increased. The intake of saturated fatty acids remained at a high level. Salt intake decreased until 2007, but not thereafter.

Conclusions During the past 20 years, the diet of Finnish adults has generally improved. The type of carbohydrates and fat, as well as reducing salt intake remain key challenges. Multiple simultaneous actions targeting the food environment and well-informed counselling in health care are required.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
THL:n Markku Tervahauta: On lääketieteen asiantuntijoiden tehtävä arvioida rokottamista, ei poliitikkojen

Tervahauta pitää hyvin epäasiallisena sitä, että epämääräisistä hallituslähteistä käsin maalitetaan julkisesti yhtä ihmistä.

Ajassa
Suomessa tutkituista näytteistä ei ole löydetty omikron-varianttia

Kaksi näytettä on tutkittu - toinen osoittautui sekvensoinnissa delta-variantiksi, toinen näyte tutkitaan vielä uudestaan, koska näytteen virusmäärä oli vähäinen.

Tieteessä
Neuroborrelioosin oireet, diagnostiikka ja hoito

Tauti oireilee useimmiten perifeeristen hermojen ja aivokalvojen tulehduksena.

Kommentti
Virheistä ei saa enää oppia kuin ennen

Potilasasiakirjojen tarkastusoikeus on elinehto hoitavan lääkärin ammatilliselle kehittymiselle, kirjoittaa Saku Pelttari.

Ajassa
Tämän vuoksi 50 koronapotilasta teho-osastoilla on tärkeä raja

Koronapotilaiden tehohoidon kansallista koordinointia johtava Matti Reinikainen kertoo tehohoidon tilanteesta.

Tieteessä
Sopivassa koronapotilaassa virus muuntuu

Muunnosten kehittymiseen ei tarvita vajaarokotettujen mannerta, vaan yksikin potilas voi riittää.