Alkoholin ongelmakäyttäjä psykiatrisen sairaalan päivystysvastaanotolla

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on pitkään keskusteltu alkoholin ongelmakäyttäjien hoitotavoista ja -paikoista. Hoidon valintaan vaikuttavat ainakin alkoholiongelmaisen somaattinen tila ja samanaikaiset psykiatriset sairaudet, mutta myös potilaan oma motivaatio ja sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit (1). Tutkimustieto eri hoitomuotojen tehosta ja soveltuvuudesta erilaisille potilaille on riittämätöntä.

Psykiatrisen sairaalan päivystysvastaanotolle hakeutuvilla potilailla on usein alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Yhdysvalloissa on arvioitu, että noin kolmasosa psykiatrisen sairaalan päivystysvastaanoton potilaista on alkoholin suurkuluttajia. Samanaikaisesti alkoholiongelman kanssa heillä esiintyy usein ahdistuneisuus- ja unihäiriöitä sekä depressiota. Alkoholiongelma voi jäädä huomaamatta, ja potilaan käyntidiagnoosiksi merkitään se primaarioireisto, jota potilas valittaa (2,3,4).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset alkoholiongelmasta kärsivät potilaat hakeutuvat psykiatrisen sairaalan päivystysvas-taanotolle ja miten heidän välitön hoitonsa toteutuu.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Vuoden 1993 alussa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä asui noin 350 000 ihmistä, joista noin 100 000 oli oululaisia. OYS:n psykiatrian klinikan päivystyspoliklinikka sijaitsee Oulussa.

Tutkimusaineisto koostui OYS:n psykiatrian klinikan päivystyspoliklinikassa 1.1.1993-31.5.1995 asioineista potilaista, joiden käynnin syyksi oli merkitty DSM III R -tautiluokituksen (5) mukaan jokin alkoholinkäyttöön liittyvä diagnoosi: alkoholin aiheuttama elimellinen aivo-oireyhtymä (2910A-2914A), alkoholin vieroitusoireet (2918A), alkoholiriippuvuus (3039X) tai alkoholipäihtymys (3050A). Päivystävä lääkäri teki diagnoosin vastaanottokäynnillä.

Tiedot näistä potilaista etsittiin POTI-järjestelmällä, johon kerätään potilaan sairaalassa käyntiin ja osastohoitoon liittyviä sairautta koskevia sekä hallinnollisia tietoja. Tutkittavista etsittiin tiedot iästä, sukupuolesta, käyntipäivämäärästä, ilmoittautumisajasta, kotikunnasta ja diagnoosista.

Järjestelmään kirjattiin tutkimusaikana 3 653 päivystysvastaanotolla kävijää ja 7 496 käyntiä. Kävijöistä oli naisia 1 690 (46 %). Kävijöiden keski-ikä oli 40 vuotta. Naiset kävivät keskimäärin 1,9 ja miehet 2,3 kertaa (p < 0,005). Alkoholiin liittyvä diagnoosi tehtiin 1 118 käynnillä (15 %).

Tässä tutkimusaineistossa 564 potilaan diagnoosi liittyi alkoholiin. Heistä oli miehiä 474 (84 %) ja naisia 90 (16 %). Potilaat olivat iältään 17-79-vuotiaita. Miesten keski-ikä oli 40.0 (SD 9.9) ja naisten 39.4 (SD 10.3) vuotta. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ikäjakauman suhteen. Oululaisia oli 320 (57 %). Vain yhden kerran alkoholidiagnoosin vuoksi tutkimusaikana päivystysvastaanotolla käyneitä potilaita oli 377, kaksi tai useamman kerran käyneitä oli 187. Miehet kävivät keskimäärin 2,1 kertaa ja naiset 1,4 kertaa, ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05). Oululaiset kävivät keskimäärin 2,3 ja ympäristökuntien asukkaat 1,6 kertaa (p < 0,001). Sukupuolijakaumassa asuinpaikan suhteen ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Aineiston tilastollisten merkitsevyyksien testauksessa käytettiin khiin neliötestiä kategorisiin epäjatkuviin muuttujiin sekä T-testiä jatkuviin muuttujiin. Lisäksi viikonpäivämuuttujan kohdalla tilastollista merkitsevyyttä testattiin khiin neliön yhteensopivuustestillä. Testitulosta pidettiin tilastollisesti merkitsevänä, mikäli p-arvo oli alle 0,05.

TULOKSET

Kaikista 1 118 käynnistä 40-49-vuotiaiden käyntejä oli 431. Kävijöistä 35 % oli 30-39-vuotiaita (394 käyntiä), 17 % alle 30-vuotiaita (196 käyntiä) ja 9 % yli 50-vuotiaita (97 käyntiä). Miesten ja naisten käyntimäärien suhteellisissa osuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja eri ikäluokissa (kuvio 1).

Kaksi kolmasosaa käynneistä johtui alkoholiriippuvuudesta ja yksi viidesosa elimellisestä aivo-oireyhtymästä. Miesten ja naisten diagnoosien jakaumat olivat erilaiset (p < 0,001): noin viidesosa naisten käynneistä johtui alkoholipäihtymyksestä, miehet taas kävivät suhteessa harvemmin alkoholipäihtymyksen vuoksi (taulukko 1).

Diagnoosiryhmien jakauma vaihteli eri ikäryhmissä: alle 30-vuotiaat kävivät suhteessa useammin päivystyksessä alkoholin vieroitusoireiden vuoksi, yli 49-vuotiailla taas elimelliset aivo-oireyhtymät olivat yleisempiä (p < 0,0001) (kuvio 2).

Kaikista 1 118 käynnistä kolmasosa (372 käyntiä) johti välittömään sairaalaanottoon. Näillä käyntikerroilla hoitoontulodiagnoosi oli kolmanneksella (n = 141) elimellinen aivo-oireyhtymä, alkoholin vieroitusoireisto 5 %:lla (n = 19), alkoholismi 50 %:lla (n = 188) ja humalatila 7 %:lla (n = 24). Sairaalahoitoon otetuista 91 % (n = 339) oli miehiä.

Potilaiden kaikki päivystyskäynnit jakautuivat tasaisesti eri viikonpäiville, viikonloppu mukaan lukien. Alkoholipäihtymysdiagnoosilla päivystyksessä käytiin eniten perjantaina (19 % käynneistä), keskiviikkona (18 %) ja lauantaina (18 %). Yöaikaan (klo 21.00-7.00) oli suhteessa enemmän käyntejä humalatilan ja alkoholin aiheuttamien aivo-oireyhtymien vuoksi kuin päivällä (klo 7.00-15.30) (p < 0,001).

Yhteensä 29 potilaalle (5 %) tehtiin päivystysvastaanotolla alkoholinkäyttöön liittyvä diagnoosi useammin kuin viisi kertaa tutkimusaikana. Heillä oli yhteensä 290 (26 %) päivystyskäyntiä. Käynnin syynä oli yleensä muu alkoholidiagnoosi kuin alkoholipäihtymys: vain 2,4 % (n = 7) heidän käynneistään johtui humalatilasta, kun taas muiden potilaiden käynneistä 10 % johtui humalasta (p < 0,001). Yli viisi kertaa käyneistä potilaista vain kaksi oli kotoisin Oulun ympäristöstä, muut 27 olivat oululaisia. Eniten käyntejä oli oululaisella 37-vuotiaalla, työttömällä, eronneella somaattisesti terveellä miehellä, joka kävi 31 kertaa alkoholismin vuoksi.

Sairaalan päivystyspalveluja käyttivät pääasiassa oululaiset. Muista kunnista saapuvien potilaiden käynnit johtivat välittömään osastolleottoon yli puolessa tapauksista, oululaisten käynneistä vain neljäsosa. Muista kunnista saapuvilla potilailla oli kaksinkertainen määrä alkoholin aiheuttamia elimellisiä aivo-oireyhtymiä kuin oululaisilla (taulukko 2).

POHDINTA

Tämän tutkimuksen mukaan psykiatrisessa sairaalassa päivystysvastaanotolla alkoholidiagnoosilla käyvä potilas on tyypillisesti lähellä asuva työikäinen alkoholistimies. Kuitenkin psykiatrisen sairaalan ja sen päivystyksen tulisi ensisijaisesti hoitaa potilaat, joilla on alkoholidelirium tai alkoholihallusinoosi. Tässä aineistossa näitä potilaita oli vain viidesosa. Päivystyksessä tulisi lisäksi tunnistaa ja hoitaa potilaat, joilla on alkoholinkäyttöön liittyvän ongelman lisäksi jokin muu psyykkinen ongelma, kuten depressiivisyys tai suisidaalisuus. Alkoholiongelman esiintulo voi psykiatrisella päivystysvastaanotolla haitata muuta psykiatrista arviointia ja hoidon suunnittelua. Psykiatrisen sairaalan päivystys ei ole tarkoitettu alkoholismin ensiapuun, vaan alkoholistit tulisi nykyistä tehokkaammin ohjata päihdehuollon palvelujen piiriin.

Virka-ajan ulkopuolella sekä Oulun kaupungin että ympäristön kuntien terveyskeskuspäivystys on Oulussa. Kuitenkin oululaiset tulivat psykiatrisen sairaalan päivystykseen suhteessa väkilukuun huomattavasti useammin, ja heidän ongelmansa vaati harvemmin psykiatrista sairaalahoitoa. Tulokset viittavat siihen, että alueen alkoholiongelmaisten hoidossa ei ole toimivaa porrastusta. Alkoholiongelmaiset voivat ajautua erikoissairaanhoidon päivystysvastaanotoille muista kuin hoidollisista syistä. Päivystystilanteessa resurssit asianmukaiseen diagnostiikkaan ja hoitoon ovat niukemmat.

On käyty keskustelua siitä, tulisiko alkoholiongelman hoidon ja ehkäisyn painopiste olla suurkuluttajissa (6) vai satunnaiskäyttäjissä (7,8), jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä tulos. Tässä tutkimuksessa 5 % alkoholipotilaista käytti neljänneksen tutkimusotoksen päivystyspalveluista. Näiden potilaiden tunnistaminen ja asianmukainen hoito voisi vapauttaa voimavaroja muuhun.

Ovaska työtovereineen totesi, että päihdeongelman luonne on muuttunut (9). Potilaita voidaan erotella eri ryhmiin, kuten sekakäyttäjiin ja päihdepalvelujen suurkuluttajiin, joten potilaiden asianmukainen hoito vaatii diagnostista tarkentamista kunkin yksittäisen potilastapauksen kohdalla (9). Jo alkoholiongelman tunnistaminen voi olla vaikeaa. Ainakin tässä aineistossa alkoholiongelma diagnosoitiin harvemmin kuin kansainvälisissä tutkimuksissa (1,3), joissa tunnistamiseen paneuduttiin tarkemmin. Diagnoosiksi voidaan päivystysvastaan-otolla merkitä vain käynnin senhetkinen syy tai perussairauden vakavampi diagnoosi. Ehkä alkoholiongelmaiset käyvät Oulussa suhteellisesti vähemmän psykiatrian päivystysvastaanotolla kuin ulkomailla, missä ei välttämättä ole erillistä alkoholistien hoitojärjestelmää. Alkoholiongelman varhainen tunnistaminen ja hoito oikealla portaalla voisi ennaltaehkäistä myöhempiä ongelmia.

KIRJALLISUUTTA