Huumeita kokeilleet siviilipalvelusmiehet vuonna 1995

Huumausaineet levisivät Pohjoismaihin 1960-luvun lopulla ja niiden käyttö oli yleisimmillään 1970-luvun ensimmäisinä vuosina (1). Huumeiden kokeilua ja käyttöä selvitettiin koulu-, opiskelija- ja varusmieskyselyissä monella paikkakunnalla. Koululaisista oli huumeita, pääasiassa hasista, kokeillut 1970-luvun alussa pääkaupunkiseudulla 17-23 %, rannikkokaupungeissa noin 13 % ja muissa isommissa asutuskeskuksissa 3-10 %. Asutuskeskusten ulkopuolella ei nuorten huumekokeiluja juuri ilmoitettu (2).

Suomi on poikennut muista maista - myös Pohjoismaista - siinä, että täällä on ollut kaksi selkeää nuorten huume-epidemiaa. Toinen oli 1970-75 ja toinen alkoi 1991 ja jatkuu edelleen (3). Varusmiesikäisten suomalaisten miesten huumausaineiden käytön yleisyyttä on tutkittu kyselylomakkein 1968-92 (1,4). Vuosien 1968-71 tutkimusten yhteydessä Etelä-Suomen joukko-osastojen varusmiehistä runsas puolet (51-53 %) tiesi jonkun huumausaineita käyttävän ystävä- tai tuttavapiirissään. Vuoden 1973 kyselyssä osuus oli laskenut 45 %:iin ja vuoden 1980 tutkimuksessa edelleen 32 %:iin (5). Huumeidenkäytön uudelleen lisääntymistä tukee se, että 1981 tunsi 18-vuotiaista pojista 14 % jonkun huumeiden kokeilijan tuttavapiirissään, mutta 1991 osuus oli kasvanut 33 %:iin ja 1993 vajaa puolet 18-vuotiaista ilmoitti tuntevansa huumeiden kokeilijan tuttavapiirissään (1,6).

Huumekokeilijoita tuntevien osuuksien kasvu oli selvää sekä suurissa kaupungeissa että myös maaseudun haja-asutusalueilla, mutta sosiaalinen altistuminen huumeille on pääkaupunkiseudulla lähes viisi kertaa yleisempää kuin maaseudulla (6).

Joka viidennelle 18-vuotiaalle pojalle oli tarjottu huumeita. Huumeiden tarjoaminen oli voimakkaassa yhteydessä huumekokeilijoiden tuntemiseen. Jo yhdenkin huumeita kokeilleen tunteminen tuttavapiirissä lisäsi selvästi tuntemattomien henkilöiden tekemiä huumetarjouksia vastaajille (6).

Nuorilta saatujen vastausten mukaan heidän ystäviensä ja tuttaviensa eniten käyttämiä huumaavia aineita ovat pillerit (lähinnä PKV-valmisteet, esim. diatsepaami, buprenorfiini), kannabisvalmisteet (hasis ja marihuana) sekä impattavat aineet (esim. erilaiset orgaaniset liuottimet). Ns. kovien huumausaineiden (LSD, morfiini, heroiini, kokaiini, amfetamiini) käyttö on tuttavapiirissä vähäistä. Tarjotuista huumeista kannabisvalmisteet ovat selvästi yleisimpiä ja seuraavaksi yleisimpiä ovat pillerit (2). Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö on yleistä päihtymistarkoituksessa.

Sosiaalinen altistuminen huumeille liittyy voimakkaasti nuorten tupakointiin ja alkoholin käyttöön. Jo verrattain pienikin tupakan ja alkoholin käyttö näyttää ilmaisevan elämäntyyliä, jossa tuttavien huumekokeilut ja huumetarjoukset yleistyvät (6).

SIVIILIPALVELUS

Siviilipalvelus on varusmiespalvelusta korvaava palvelusmuoto, joka perustuu hallitusmuodossa säädettyyn maanpuolustusvelvollisuuteen ja toisaalta uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Jos uskonnollisuuteen tai eettiseen vakaumukseen perustuvat vakavat omantunnon syyt estävät suorittamasta asevelvollisuuslain mukaista palvelusta, voi asevelvollinen hakea siviilipalvelukseen. Siviilipalvelus korvaa varusmiespalveluksen rauhan aikana. Siviilipalveluksen kesto on 395 vuorokautta. Siviilipalvelukseen voidaan hakeutua kutsunnoissa, niiden jälkeen tai kesken varusmiespalveluksen. Siviilipalvelusta johtaa työministeriö apunaan siviilipalvelusasiain neuvottelukunta (7,8).

Lähes kaikki siviilipalvelusmiehet suorittavat viiden viikon peruskoulutusjakson Vaasan Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen Siviilipalveluskeskuksessa, minkä jälkeen palvelusta jatketaan siviilipalveluslaitoksissa, joita voivat olla esimerkiksi valtionhallinnon virastot ja liikelaitokset, kunnat tai kuntainliitot, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä asetuksessa luetellut yleishyödylliset yksityisoikeudelliset yhteisöt. Palveluspaikalta edellytetään sopimusta työministeriön kanssa.

Siviilipalveluksen suorittaneiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Siviilipalveluksensa aloitti 1995 yhteensä 1 720 miestä, joista määrättiin ilman koulutusjaksoa suoraan työpalveluun 204 miestä, jotka olivat palvelleet armeijassa yli 56 vuorokautta. Vuonna 1995 siviilipalveluksen peruskoulutusjakson aloitti Vaasassa 1 516 miestä, joista 169 (11,1 % aloittaneista) keskeytti palveluksensa peruskoulutusjakson aikana. Valtaosa keskeyttäneistä sai lykkäystä tai vapautuksen palvelusta terveydellisten syiden perusteella. Vuonna 1995 peruskoulutusjaksolta siirtyi siviilipalveluspaikkoihin 1 347 miestä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Siviilipalvelusmiesten huumekokeilujen kartoittamiseksi tehtiin otantatutkimus, jonka tuloksia nyt verrataan varusmiehille vuonna 1992 tehdyn kyselytutkimuksen tuloksiin. Kyselylomake pyrittiin tekemään mahdollisimman suurelta osin varusmiesten kyselylomaketta vastaavaksi. Kyselylomakkeet lähetettiin Vaasan Ammatilliseen Aikuiskoulutuskeskukseen, jossa kaikki siviilipalvelusmiehet saavat viiden viikon peruskoulutuksen ennen varsinaisiin siviilipalveluspaikkoihinsa siirtymistä. Palvelukseen astutaan erissä noin kolmen viikon välein. Kyselytutkimus järjestettiin kolmen eri palvelukseen astumiserän miehille ja ajoitettiin kulloinkin siten, että kaikki otantajoukkoon kuuluneet olivat olleet peruskoulutusjaksolla vähintään kaksi viikkoa. Tämän tarkoituksena oli karsia vastaajien joukosta ne, jotka keskeyttivät siviilipalveluksensa heti alkuvaiheessa.

Yhteensä peruskoulutusjaksolla olleita siviilipalvelusmiehiä oli kyselyhetkellä kaikkiaan 231, joista 204 palautti lomakkeen. Vastausprosentiksi tuli 82,9 %. Lomaketiedot tallennettiin ja analysoitiin SPSS/PC+-ohjelmalla. Aineisto analysoitiin osit- taen mahdollisten, mitattujen sekoittavien tekijöiden suhteen. Tulokset esitetään soveltuen absoluuttisina lukumäärinä ja suhteellisina osuuksina (%). Muuttujien keskinäistä riippuvuuden tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khi:n neliötestillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < 0,05. Mahdollisuuksien mukaan myös yhteyksien voimakkuutta arvioitiin laskemalla ristitulosuhde (odds ratio, OR), ja sen 95 %:n luottamusväli.

TULOKSET

Kyselylomakkeeseen vastanneiden keski-ikä oli 21,1 vuotta. Vaihteluväli oli 17-30 vuotta. Huumeita kokeilleiden keski-ikä (21,2 vuotta) vastasi kyselyyn vastanneiden keski-ikää. Vastaajista 60,8 %:lle oli tarjottu tai kaupattu huumausaineita. Huumausaineita joskus kokeilleita vastaajien joukossa oli 38,6 %. Suurin osa huumeita kokeilleista oli ensimmäisellä kerralla käyttänyt kannabistuotteita (hasista tai marihuanaa). Kukaan vastaajista ei ollut ensimmäisellä kerralla kokeillut ns. kovia huumeita.

Ensimmäisen kerran jälkeen pääasiassa käytetyt huumausaineet olivat myös hasis ja marihuana. Kovien huumausaineiden kokeilu oli siviilipalvelusmiehillä harvinaista, vaikka samanaikaisesti tulli takavarikoi näitä aineita yhä lisääntyvästi. Heroiinia ja kokaiinia oli kokeillut yksi henkilö, LSD:tä 6 (2,9 %) ja amfetamiinia 10 (4,9 %). Huumaus- tai päihtymistarkoituksessa oli kokeillut lääkeaineita 22 (10,7 %). Muita yksittäisesti kokeiltuja aineita olivat ecstasy (MD(M)A, 3,4-metyleenidioksi (N-metyyli-) metamfetamiini), jotkut hallusinogeeniset sienet sekä orgaaniset liuottimet kuten esim. tolueeni tai bensiini. Muutama huumausaineita kokeillut ei tiennyt aineen laatua tai nimeä.

Kyselyyn vastanneista oli siviilisäädyltään naimattomia 81,4 %, avoliitossa olevia 13,2 % ja naimisissa olevia 5,4 %. Naimattomista vastanneista 34,9 % oli kokeillut huumeita, avoliitossa olevista 55,6 % ja naimisissa olevista 45,5 %. Luokiteltaessa siviilisääty naimattomiin ja parisuhteessa eläviin, oli jälkimmäisillä enemmän huumekokeiluja (OR = 2,03; 95 %:n luottamusväli 1,0-4,1), joskaan ei tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 1).

Tutkittaessa koulutuksen vaikutusta vastanneiden huumekokeiluihin havaittiin, että ammattikoulun (OR = 0,58) ja ylioppilastutkinnon suorittaneilla (OR = 0,50) oli vähemmän huumekokeiluja kuin pelkän peruskoulun suorittaneilla. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Suurin osa vastaajista (80,1 %) oli asunut lapsena molempien vanhempiensa luona. Vain toisen oman vanhemman luona oli lapsena asunut (18,9 %). Yksi vastaajista (0,5 %) oli asunut lastenkodissa tai muussa laitoksessa ja yksi (0,5 %) oli asunut muualla. Vain toisen oman vanhemman luona lapsena asuneet olivat yleisemmin kokeilleet huumeita (OR = 2,1; 95 %:n luottamusväli 1,4-4,3) verrattuna siihen, että hän olisi asunut molempien vanhempiensa kanssa lapsena.

Vastaajista tupakoi 44,6 %. Savukkeita poltti 42,6 % ja nuuskaa käytti 2 %. Piipun polttajia ei vastaajien joukossa ollut. Huumeiden kokeilijoista tupakoi 69,2 %, tupakoimattomia oli 30,8 %. Tutkittaessa tupakointia yksittäisenä huumeiden kokeiluun altistavana tekijänä, osoittautui se voimakkaaksi riski-indikaattoriksi (OR = 5,50; 95 %:n luottamusväli 3,0-10,2).

Alkoholin käyttöä mitattiin alkoholityypeittäin (olut, viini, väkevät) ja vastauksena tallennettiin vain suurinta alkoholipitoisuutta ilmaiseva alkoholityyppi. Alkoholin käyttäjiä oli 82,4 % ja raittiita 17,6 %. Väkevimmäksi säännöllisesti käyttämäkseen alkoholiksi vastaaja ilmoitti oluen 51,9 %, viinin 18,1 % ja väkevät alkoholijuomat 30 %. Alkoholia käyttävistä 60,6 % ilmoitti käyttävänsä alkoholia 0-1 kertaa viikossa ja 36,4 % 2-3 kertaa viikossa. Vähintään neljä kertaa viikossa ilmoitti käyttävänsä 3 % vastaajista. Huumeita kokeilleista 91 % käytti alkoholia. Alkoholin käyttö oli riski-indikaattori huumekokeiluille (OR = 3,01; 95 %:n luottamusväli 1,3-7,5) (taulukko 2).

Huumausaineita kokeilleiden ryhmässä alkoholia käyttävän, tupakoivan henkilön esiintymisen todennäköisyys oli 69,2 %, kun vastaava todennäköisyys oli huumausaineista pidättäytyneiden ryhmässä 27,4 %. Tupakoimattomien alkoholin käyttäjien todennäköisyys vastaavasti kokeilijoiden ryhmässä oli 21,8 % ja huumeista pidättäytyneiden ryhmässä 49,2 %.

Vastaajista 60,6 % ilmoitti olleensa työttömänä ennen siviilipalvelukseen astumista. Työttömyyden kesto oli vaihdellut yhdestä viikosta 48 kuukauteen. Keskimäärin työttömyys oli kestänyt 10,5 kuukautta. Työttömyys ennen siviilipalvelukseen tuloa ei sinänsä näyttäisi olevan riskitekijä huumeiden kokeilulle (OR = 0,56; 95 %:n luottamusväli 0,31-1,0). Sen sijaan työttömyyden kestolla oli merkitystä huumekokeiluille altistavana tekijänä. Huumeita kokeilleet siviilipalvelusmiehet olivat olleet keskimäärin neljä kuukautta pidempään työttöminä kuin huumausaineista pidättäytyneet (taulukko 3).

Vastaajista 77 % tunsi ystävä- tai tuttavapiirissä huumausaineen käyttäjän. Huumausaineita kokeilleista tunsi käyttäjän 97,4 %, pidättäytyneiden ryhmässä osuus oli 63,7 %. Keskimäärin tunnettiin siviilissä 10 huumeiden käyttäjää. Huumeiden kokeilijat tunsivat siviilissä huomattavasti useampia käyttäjiä kuin huumeista pidättäytyneet. Kokeilijat tunsivat keskimäärin 18 käyttäjää (Md 11 käyttäjää), kun taas kokeilusta pidättäytyneet tunsivat keskimäärin neljä käyttäjää (Md 3 käyttäjää). Siviilissä tuttavapiirissä olevat huumausaineiden käyttäjät lisäsivät selvästi huumausainekokeilun riskiä (OR = 21,61; 95 %:n luottamusväli 5,1-92,4).

60,8 %:lle vastaajista oli joskus tarjottu tai kaupattu huumausaineita. Kokeilleista suurimmalle osalle (93,6 %) oli tarjottu tai kaupattu huumeita, kun huumeista pidättäytyneistä oli saanut tarjouksia 59,7 %. Huumeiden tarjoaminen ja kauppaaminen lisäsivät huomattavasti huumekokeilun riskiä (OR = 21,61; 95 %:n luottamusväli 8,2-57,3).

Huumausaineita kokeilleista siviilipalvelusmiehistä suurin osa (76,6 %) piti marihuanaa täysin vaarattomana tai jokseenkin vaarattomana. Vastaavasti huumeista pidättäytyneistä 36,9 % piti marihuanaa täysin tai jokseenkin vaarattomana. Ns. kovia huumeita pidettiin molemmissa ryhmissä yleisesti melko tai hyvin vaarallisina.

Moodiluokista voidaan todeta huumeita kokeilleen siviilipalvelusmiehen profiili. Tyypillinen huumausaineiden kokeilija on 21-vuotias naimaton, ylioppilastutkinnon suorittanut, kaupungissa asuva, työttömänä ennen siviilipalvelukseen tuloa ollut, omien vanhempiensa luona lapsena asunut, savukkeita polttava ja alkoholia käyttävä mies, jolla on tuttavapiirissä huumeiden käyttäjiä ja jolle on tarjottu huumeita ja joka pitää marihuanaa vaarattomana. Huumeista pidättäytynyt siviilipalvelusmies oli ennen palvelukseen astumistaan työssä käyvä, tupakoimaton, jolla ei ollut huumeita käyttäviä henkilöitä tuttavapiirissään ja jolle ei ole tarjottu tai kaupattu huumausaineita. Naimattomien osuus verrattuna parisuhteessa eläviin on tutkimusjoukossa nelinkertainen, tästä syystä naimattoman käyttäjän esiintymistodennäköisyys on suurempi.

VERTAILUA SIVIILIPALVELUSMIESTEN JA VARUSMIESTEN KESKEn

Nyt tehdyssä siviilipalvelusmiesten huumausaineiden käyttöä selvittävässä tutkimuksessa todettiin huumausaineita kokeilleen 38,6 % siviilipalvelusmiehistä. Vastaava luku varusmiehillä oli vuonna 1992 suoritetun terveyskäyttäytymistiedustelun (1) mukaan 17,2 %, eli siviilipalvelusmiesten huumausainekokeilut ovat yli kaksi kertaa yleisempiä kun samanikäisillä varusmiehillä. Siviilipalvelusmiehet myös tuntevat 1,6 kertaa useammin huumausaineiden käyttäjän ystävä- tai tuttavapiirissään. Yli 60 prosentille siviilipalvelusmiehistä on tarjottu huumausaineita, vastaava luku varusmiespalvelusta suorittaneilla oli 46 % (taulukko 4).

Työttömänä oli ollut lähes yhtä paljon siviilipalvelusmiehiä (61 %) kuin varusmiehiä (59 %), mutta työttömyyden keston keskiarvo oli siviilipalvelusmiehillä huomattavasti pidempi, varusmiehillä 1,4 kuukautta ja siviilipalvelusmiehillä 10,5 kuukautta. Pidemmällä työttömänäoloajalla lienee myös vaikutusta huumausainekokeiluihin, 43 % työttömänä olleista siviilipalvelusmiehistä oli kokeillut huumausaineita, kun taas työttömänä olleista varusmiehistä kokeilijoiden osuus oli puolet pienempi (22 %).

Kyselyyn vastanneet siviilipalvelusmiehet olivat hiukan vanhempia kuin varusmiestutkimukseen osallistuneet, siviilipalvelusmiesten keski-ikä oli 21,1 vuotta ja varusmiesten 19,9 vuotta. Koulutusasteessa ei ollut siviilipalvelusmiesten ja varusmiesten välillä mainittavaa eroa. Siviilipalvelusmiehistä suurempi osa asui parisuhteessa (18,6 %) kuin varusmiehistä (8,6 %). Siviilipalvelusmiehet olivat asuneet lapsena useammin muualla kuin molempien vanhempien luona (20,0 %), varusmiehet (10,1 %). Siviilipalvelusmiehistä hieman suurempi osa tupakoi (44,6 %) kuin varusmiehistä (42,6 %). Alkoholinkäytön suhteen raittiita oli siviilipalvelusmiehissä enemmän (17,6 %) kuin varusmiehissä (11,5 %).

POHDINTA

Nuorten huumausaineiden käyttö on lisääntynyt, syynä tähän saattaa olla aineiden helpottunut saatavuus sekä tarjonnan lisääntyminen. Tullin takavarikointitilastojen mukaan huumausaineiden salakuljetusyritykset ja salakuljetettujen huumausaineiden määrä on lisääntynyt vuosittain. Tullilaitos arvioi takavarikoitujen huumausaineiden määrän olevan noin 10 prosentin luokkaa kaikista Suomeen salakuljetetuista huumausaineista. Viime vuosina Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton maista salakuljetettujen huumausaineiden määrä on myös kasvanut ja lisääntyneen tarjonnan myötä huumausaineiden hinnat ovat laskeneet. Eniten tulliin jää kiinni kannabisvalmisteita, lähinnä hasista ja marihuanaa. Tullin ja suurten kaupunkien poliisi- ja terveysviranomaisten mukaan myös ns. kovien huumeiden määrä on lisääntynyt huomattavasti.

Yhtenä syynä huumausaineiden käytön lisääntymiseen saattaa olla viime vuosina yleisen mielipiteen muuttuminen vapaamielisemmäksi mietoja huumausaineita kohtaan. Kannabisvalmisteita ei pidetä vaarallisina, eikä niiden kohtuullista käyttämistä moralisoida tai arvostella ystävä- tai tuttavapiirissä, ellei niiden käytöstä aiheudu käyttäjälle itselleen tai muille merkittävää haittaa. Huumausaineiden käyttöä ja siihen liittyviä rituaaleja (huumausaineen hankkiminen, salassa tapahtuva käyttö) voidaan myös ihannoida. Huumeidenkäytöllä voidaan myös osoittaa yhteenkuuluvuutta jengin sisällä sekä kapinahenkeä vallitsevia moraali- ja lakinormeja vastaan. Yhtenä huumeiden käytön selvänä idealisoijana ja asennemuokkaajana on toiminut rock- ja heavymusiikki, joiden soittajien huumeiden käyttöä on kuvailtu lähinnä joko neutraalisti tai ihannoiden nuorten lukemissa musiikkilehdissä. Asenteiden muokkaajana on toiminut myös Suomen Kannabisyhdistys, joka on ajanut julkisuudessa kannabisvalmisteiden käytön kriminalisoinnin poistamista ja kannabiksen (Cannabis Sativa) kasvatuksen laillistamista huumausainekäyttöön, sekä levittänyt huumausaineinformaatiota esim. musiikkifestivaaleilla.

Tämän tutkimuksen ulkopuolelle jäi siviilipalvelusmiesten ja varusmiesten välinen tarkempi sosiologisten ja muiden erottavien tekijöiden tarkastelu, jotka saattaisivat selittää huumeita kokeilleiden siviilipalvelusmiesten suurempaa osuutta verrattuna kutsuntaikäisiin varusmiehiin. Siviilipalvelusmiesten arvomaailma saattaa olla erilainen - huumeiden käyttöä ihannoiva - kuin varusmiesten, samoin heidän tuttavapiirissään näyttäisi liikkuvan enemmän huumausaineita kuin samanikäisten varusmiesten.

Hoidettaessa kutsuntaikäisiä miehiä on otettava yhä useammin huomioon oireiden selittävänä tekijänä mahdollinen huumausaineiden käyttö, ja sitä on myös uskallettava avoimesti ja suoraan kysyä potilailta, samalla tähdentäen terveydenhuoltohenkilöstön vaitiolovelvollisuutta.

Kirjallisuutta