Lehti 7: Alkuperäis­tutkimus 7/2010 vsk 65 s. 579 - 585

Iäkkäiden suhtautuminen alkoholin käytöstä kysymiseen
"Niitten kuuluu kysyä myös siitä viinasta, jos on aihetta"

Lähtökohdat

Iäkkäiden alkoholinkäyttö lisääntyy jatkuvasti. Motivoiva haastattelu on todettu tehokkaaksi menetelmäksi vaikuttaa alkoholinkäytön vähentämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin, miten iäkkäät kokevat alkoholin vaikutukset terveyteensä ja miten alkoholin käyttö tulisi ottaa puheeksi iäkkäiden potilaiden kanssa.

Menetelmät

Tutkimusaineistona oli eteläsuomalaisessa kaupunkiympäristössä asuvan 31 iäkkään 61-75-vuotiaan alkoholia käyttävän henkilön puolistrukturoitu laadullinen teemahaastattelu. Haastatteluista tehtiin sanatarkka tekstitiedosto, jota analysoitiin sisältölähtöisesti motivoivan haastattelun näkökulmasta.

Tulokset

Alkoholinkäyttö oli otettu vain harvoin puheeksi haastateltavien kanssa terveydenhuollossa, vaikka puheeksioton katsottiin kuuluvan lääkärin toimenkuvaan. Käyttöön liittyvän häpeän ja leimautumisen pelon takia käyttöä saatettiin kaunistella. Haastateltavilla oli haittojen lisäksi myös runsaasti myönteisiä kokemuksia alkoholinkäytöstä. He kokivat, että alkoholin lääkekäytölle oli terveydenhuollon hyväksyntä.

Päätelmät

Koska alkoholinkäyttöön saattaa tässä ikäluokassa liittyä häpeää, on aiheesta pyrittävä motivoivan haastattelun periaatteiden mukaisesti keskustelemaan asiallisesti ja turhaan moralisoimatta. Alkoholin käytöstä kysyminen rutiinimaisesti muiden terveystottumusten tai lääkkeiden käytön yhteydessä voisi olla neutraali tapa lähestyä asiaa.

Marja AiraIlka Haarni

Alkoholi on vanhimpia lääkeaineita ihmiskunnan historiassa. Sitä on käytetty lääkkeenä vielä viime vuosisadan loppupuolella mm. apteekista saatavan lääkekonjakin muodossa. Sillä on myös juhlistettu häitä ja hautajaisia. Joissakin kulttuureissa olut tai viini on kuulunut itsestään selvänä osana ateriakokonaisuuteen. 1900-luvun alkupuolella alettiin korostaa enemmän alkoholin moraalisia ja terveydellisiä haittavaikutuksia. Raittiusliikkeet painottivat raittiuskasvatuksen tärkeyttä ja kieltolaki teki alkoholista Suomessakin lainsuojattoman (1). Aivan viime vuosina alkoholin terveysvaikutukset on uudelleen nostettu keskusteluun epidemiologisten tutkimusten osoitettua alkoholin suojaavan kohtuullisesti käytettynä jossain määrin sydän- ja verisuonisairauksilta sekä tyypin 2 diabetekselta (2,3).

Yhteiskunnan suhtautuminen alkoholinkäyttöön on nykyisen eläkeläisväestön elinaikana muodostunut yhä liberaalimmaksi terveyshaitoista tai -hyödyistä riippumatta. Elämänkulun aikana kohdatut ristiriitaiset alkoholinormit ovat osaltaan vaikuttaneet iäkkäiden alkoholisuhteeseen. Siihen saattaa joillakin edelleen liittyä peittelyä, kaunistelua tai häpeän tunteita (4). Työikäisten potilaiden alkoholinkäytön ottaminen puheeksi terveydenhuollossa on edelleen puutteellista (5). Iäkkäiden osalta se lienee vieläkin niukempaa, mutta tästä ei ole vielä tutkimustietoa. Tilastot osoittavat ikääntyneiden alkoholinkäytön lisääntyneen jatkuvasti tämän vuosituhannen puolella (6,7). Iäkkäiden tapaturmilla ja alkoholilla on osoitettu olevan voimistuva yhteys (8).

Miten iäkkäiden haitalliseen alkoholinkäyttöön voitaisiin vaikuttaa? Elämäntapojen muuttamisessa motivoivan haastattelun on osoitettu olevan hyödyllinen lähestymistapa (9,10,11). Motivoivassa haastattelussa potilasta pidetään oman elämänsä ja elämäntapojensa asiantuntijana, joka tekee itse päätökset alkoholinkäytön mahdollisesta muuttamistarpeesta. Tämän takia on tärkeää ottaa keskustelussa huomioon koko potilaan elämäntilanne ja hänen kokemansa alkoholinkäytön hyödyt ja haitat (12).

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää laadullisen haastatteluaineiston avulla millaisia käsityksiä eläkeikäisillä on alkoholin hyödyistä ja haitoista terveyden kannalta ja miten he kokevat terveydenhuollon alkoholista keskustelemisen areenana. Terveyttä tarkastellaan tässä sen laajassa merkityksessä sekä sosiaaliselta, psyykkiseltä että fyysiseltä kannalta. Tuloksia on mahdollista hyödyntää mietittäessä keinoja siihen, miten alkoholi tulisi ottaa puheeksi ikääntyneiden kanssa ja kuinka riskikäyttöön voisi vaikuttaa.

Aineisto ja menetelmät

Haastateltavat olivat eteläsuomalaisessa kaupunkiympäristössä asuvia 61-75-vuotiaita henkilöitä (n = 31, keski-ikä 66,5 v). Heistä 16 oli naisia ja 15 miehiä. Haastateltavista 14 tavoitettiin erilaisten ikääntyville tai päihdeongelmaisille tarkoitettujen palvelujen kautta. Muut haastateltavat löytyivät toisten haastateltavien nimeäminä, erilaisten messujen yhteydestä sekä internetin viinikeskustelupalstan kautta. Näin huolehdittiin siitä, että haastateltavien joukko olisi alkoholinkäyttötavoiltaan mahdollisimman monipuolinen.

Haastattelut olivat puolistrukturoituja laadullisia teemahaastatteluja. Niiden kesto oli keskimäärin 1,5 t (1- yli 3 t) ja ne tehtiin syksyn 2006 ja talven 2007 kuluessa. Haastattelujen tarkoituksena oli kuvata laajasti sitä, millainen suhde haastateltavilla oli alkoholiin. Terveys tai kokemukset terveydenhuollon toimista eivät olleet haastattelujen ainoa teema. Haastattelijana toimi useita terveyttä koskevia laadullisia haastattelututkimuksia tehnyt senioritutkija (IH). Haastattelut lopetettiin, kun aineisto kyllääntyi, eikä uusia seikkoja noussut enää esiin (13,14). Aineisto on esitelty tarkemmin Ikääntyvät juomatavat -teoksessa (4).

Tätä tutkimusta varten koko haastatteluaineisto analysoitiin uudelleen tarkoituksena löytää keinoja alkoholinkäytöstä keskustelemiseen terveydenhuollossa motivoivan haastattelun keinoin. Nauhoitettujen haastattelujen sanatarkat tekstitiedostot analysoitiin laadullista aineistolähtöistä metodia käyttäen. Aineisto käytiin kokonaisuutena läpi rivi riviltä ja koodattiin NVivo 7 -tietokoneohjelmaa apuna käyttäen ja ryhmiteltiin sekä tiivistettiin kuvaamaan alkoholin käytön myönteisiä ja kielteisiä puolia käyttäjän kokemana sekä kohtaamisia terveydenhuollon kanssa (13). Yksi tutkija (MA) teki terveyteen liittyvät koodaukset ja molemmat kirjoittajat osallistuivat analyysin muodostamiseen. Analyysissa etsittiin sekä haastateltavien lausumien samankaltaisuuksia että eroja (15).

Tulokset

Puheeksi ottaminen

Alkoholista keskusteltaessa ensimmäisenä askeleena on ottaa asia puheeksi. Iäkkäiltä henkilöiltä alkoholinkäyttöä oli kysytty lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla harvakseltaan: alle puolella haastateltavista oli kokemusta tästä. Poikkeuksena olivat työikäisenä tehdyt terveystarkastukset, joissa alkoholikysymyksiä oli joillekin esitetty säännöllisesti. Alkoholista kysymisen katsottiin kyllä sopivan lääkärin toimenkuvaan.

IH: Onks muuten lääkäri koskaan ottanut sun kanssa puheeks alkoholia, kun olet käynyt tai omalääkäri tai sairaanhoitaja?

- Ei oo.

IH: Joo. Miten sä suhtautuisit siihen, jos ottais?

- No, mä olen sitä mieltä, että niitten kuuluu, niitten kuuluu myös valvoa sitä ihan samalla tavalla, kun ne kysyy tupakasta. Niin sitten kuuluu kysyä myös siitä viinasta, jos on aihetta. Jos esimerkiks on joku semmonen sairaus tai lääkitys, niin kyllä siihen kuuluu. Se on ihan välttämätöntä.

(Tuulikki 66 v)

Haastateltavien joukossa oli myös alkoholiongelmien takia hoidossa olleita, joiden alkoholinkäyttö oli tullut puheeksi tavallisilla vastaanotoillakin, mutta puheeksi ottamisen ei kuvattu aina johtaneen mihinkään toimenpiteisiin.

- Ei silloin, vaikka mä menin lonkkaleikkaukseen sillon 2002 ja mä sillon vielä käytin sitä, niin kyllähän siinä oli kysely, että miten alkoholia käyttää ja tietysti mä sen sanoin. Mut ei se päivittäistä oo kuitenkaan. Ja kyllä se ortopedi sitä sano, että hän pelkäs, että mä telon sen jalkani sitten lonkkaleikkauksen jälkeen. Mutta ei ne nyt siihen niin hirveesti sillon tai puuttuneet millään tavalla.

(Aatos 64 v)

Muutama haastateltava kertoi, että lääkäri saattoi huomauttaa alkoholinkäytöstä päivystystilanteessa tai jos tiedettiin henkilön käyttävän alkoholia runsaasti, mutta tällöin puheeksi ottaminen oli lähinnä toteamus eikä sisältänyt tarkempaa keskustelua käytöstä tai vähentämisohjeita.

- Niin ambulanssilla ne vei mut sitten tohon ensiapuasemalle.

IH: Tikattavaks?

- Joo. "Täällä taitaa rouvalla olla niin paljon puudutusta, ettei tarvii puuduttaa". Mä sanoin, että ei mitään.

(Mirja 67 v)

Terveydenhuollon pelättiin saavan alkoholinkäytön selville myös ilman, että potilas sitä itse kertoisi. Jotkut haastatellut olettivat esimerkiksi, että lääkäri näkee verikokeista, jos alkoholia on käytetty runsaammin.

IH: Onks sulla lääkäri ottanut koskaan puheeksi alkoholinkäyttöä ja kysynyt siitä, kun sä oot käynyt?

- Ei. Kyllä se varmaan johonkin peruskysymyksiin kuuluu. Mutta kai se näkyis verikokeissakin sitten.

(Tuulikki 66 v)

Tällainen oletus saattaa johtaa terveydenhuollon välttelyyn. Yksi haastateltavista olikin ollut pidemmän aikaa raittiina, koska tiesi että seuraavalla kerralla otetaan verikokeita.

Omaa alkoholinkäyttöä myös arkailtiin ottaa itse esille. Varsinkin silloin, jos uskottiin että käyttötietoon reagoidaan paheksumalla ja saarnaamalla, alkoholin käytöstä vaiettiin vastaanotolla. Monet arvioivat alkoholinkäyttöön itsessään liittyvän häpeän tunteita, joiden arveltiin johtuvan kotikasvatuksesta. Osa oli epävarmoja siitä, millainen alkoholinkäyttö olisi hyväksyttävää, joten alkoholimääriä saatettiin kaunistella. Esimerkiksi palveluasunnoissa saatettiin pitää omat pullot varmuuden vuoksi poissa näkyvistä.

IH: Minkä takia ihmiset vähättelevät sitä omaa juomistaan?

- Mä luulen et ne ei kehtaa sanoo kuinka paljon ne juo. Mä luulen et ne pelkää et niitä ruvetaan pitämään juoppoina. Pidetään juoppona vaikka sä joisit yhden drinkin päivässä - sehän on kamalaa alkoholinkäyttöö, 365 drinkkii vuodessa. Kamala juoppo!

(Veikko 70 v)

Niillä, joilla oli kokemusta alkoholiongelmien hoidosta, ei sen sijaan yleensä ollut syytä salailla tilannettaan, ja he kertoivat ilmoittavansa käyttötiedot rehellisesti.

Haastateltavat toivoivat puheeksioton olevan neutraalia ja leimaamatonta. Sellaista olisi heidän mukaansa esimerkiksi kysely tupakoinnin ja lääkkeiden käytön yhteydessä tai että alkoholinkäyttöä kysyttäisiin rutiinimaisesti kaikilta.

Alkoholin myönteiset puolet

Alkoholinkäytön haastatteluissa kuvatut myönteiset piirteet liittyivät suureksi osaksi sosiaaliseen terveyteen. Alkoholin nauttiminen koettiin positiiviseksi rituaaliksi, joka esimerkiksi juhlisti aterian tai auttoi luomaan iloisen ja vapautuneen tunnelman. Sosiaaliset tilanteet keventyivät ja ystävien kanssa virisi mielenkiintoisia keskusteluja. Alkoholin tarjoilu tuntui erityiseltä esimerkiksi perinteiseen kahvitarjoiluun verrattuna.

- No, ehkä se jossain mielessä semmonen tilanteen kevennys tai, mut ruoan kanssa. Se monta kertaa tekee tai antaa siihen ruokaan sellasen säväyksen. Ja kun siinä oli tää shampanjabaari, niin mennään siihen eikä niihin tavallisiin kahviloihin, että se loi pikkasen luksusta. Sillä tavalla ajatellen se on hyvän olon ja nautinnon lähde.

(Eva 63 v)

Alkoholin myönteiseksi miellettyjen vaikutusten takia sitä käytettiin myös lääkkeenä. Alkoholi oli hyvän olon ja nautinnon lähde, joka "pani veret kiertämään". Sen koettiin esimerkiksi estävän vilustumista hikisen liikuntasuorituksen jälkeen tai auttavan vilustumisoireiden jo yllättäessä. Sitä käytettiin myös sydänlääkkeenä sekä vatsavaivojen ehkäisynä tai hoitona. Alkoholi koettiin monesti myös rauhoittavana ja rentouttavana aineena, joka laukaisi hermopaineita tai ahdistusta. Rauhoittavaksi koetun vaikutuksen takia jotkut käyttivät alkoholia myös unettomuuteen. Yksi haastatelluista alkoholiongelmaisista koki vain alkoholia nauttineena tuntevansa olonsa normaaliksi ja toinen kuvasi tarvitsevansa Koskenkorvaa matkustaessaan.

Haastatellut vetosivat usein asiantuntijamielipiteeseen alkoholin lääkkeenomaisessa käytössä. He kuvasivat itselleen, sukulaisilleen tai tuttavilleen terveydenhuollossa annettuja ohjeita alkoholin käytöstä lääkkeenä. Jotkut kuvasivat myös tilanteita, jolloin aiemmin täysin raitis henkilö rohkaistui käyttämään alkoholia "lääkärin määräyksestä". Alkoholin koettiin olevan osittain eräänlainen vaihtoehtolääke.

- Silloin, kun mä vielä olin töissä, niin mulle tuli semmosia sydämen rytmihäiriön tapasia muljahduksia, niin se kokeili jotain lääkettä, mutta siitä tuli niin huono olo. Sitten se sano, että ottakaa konjakkia. Ja sitä on sitten naurettu, että kerrankin oli joku kunnollinen tohtori.

(Ulla 66 v)

- Joskus me ollaan - sillon, kun mä esimerkiks ton Primaspan-lääkityksen sain - niin mun homeopaatti sano, että älä semmosii lääkkeitä syö, ota ennemmin punaviinii lasillinen ruoan kanssa. Ja sitä me sit noudatettiin.

(Tuulikki 66 v)

- Parempi se on kuin popsia niitä unilääkkeitä.

(Vieno 70 v)

Kohtuulliseksi - ja siis myönteiseksi - alkoholinkäytöksi kuvautui tilanne, jossa alkoholista ei tullut sosiaalisia haittoja. Käyttöä pidettiin kohtuullisena kun käyttäjä kykeni hallitsemaan juomistaan niin, että ei toiminut jälkikäteen katsoen typerästi tai haitallisesti. Myös krapulan puuttuminen seuraavana aamuna osoitti käytön pysyneen hallinnassa. Humalahakuisuus ei myöskään kuulunut kohtuullisuuteen.

Kohtuulliseen alkoholinkäyttöön kuului myös sopiva konteksti: esimerkiksi alkoholinkäyttö vieraiden kanssa, aterialla tai saunomisen yhteydessä oli sopivaa.

Kohtuukäyttömääriä kysyttäessä jotkut muistelivat alkoholiliikkeistä saatavia suosituksia työikäisille, mutta muuten kohtuuden määritelmät olivat kovin vaihtelevia. Mitään yhtenäistä, jaettua käsitystä kohtuudesta tai liiasta alkoholimäärästä ei iäkkäiden keskuudesta löytynyt.

- Mun mielestä mitään niin tiukkaa ei saa laittaa, että se on vaan se yks lasi. Jos on joku juhlatilaisuus, niin kai siitä voi mennä sen yli, kun pitää sen varan, ettei ole toisten vaivana siellä.

(Hilkka 69 v)

- No, mun mielestä mulle on kohtuus se, jos mä otan sen - jos ravintolassa esimerkiks ollaan - niin otetaan joku aperitiivi tai otetaan punaviini tai valkoviini sen ruoan kans. Ja sitten jos on joku hyvä jälkiruoka, niin siihen otetaan joku hyvä jälkiruokaviini ja jälkiruoaks joku Lumumba tai joku muu lämmin juoma. Mun mielestä se on se sopiva.

(Tuulikki 66 v)

Myös käyttökertojen suhteen mielipiteet jakautuivat. Joidenkin mielestä jokapäiväinen alkoholinkäyttö ei ollut kohtuullista, ja alkoholinkäyttö pitäisi keskittää viikonloppuihin. Joidenkin mielestä päivittäinen lasillinen ruoan kanssa oli sopiva määrä.

Alkoholinkäytön haitat

Myös haittojen osalta haastatteluissa korostui alkoholinkäytön vaikutus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Liiallisen alkoholinkäytön kerrottiin johtavan helposti taloudellisiin vaikeuksiin tai perheongelmiin. Liialliseksi alkoholinkäyttö katsottiin varsinkin silloin, kun humalatilan takia henkilö hölmöili, sammui tai käytti väkivaltaa. Humalainen koettiin epämiellyttävänä seurana, jonka kanssa keskustelu vaikeutui tai joka tarvitsi esimerkiksi apua kotiin pääsemisessä.

- No, musta semmonen on liikaa, että ottaa niin että sammuu pöytään esimerkiks. Ja sitten tosiaan se on liikaa, että rupee lyömään toista. Mun mielestä joku tolkku täytyis olla, että pystyis keskustelemaan normaalisesti, ettei aina vedä niitä vanhoja asioita sinne ja puhuu ja puhuu kymmeneen kertaan samat asiat. Ja sitten kun ollaan juhlimassa ja tanssimassa, niin sitten kun tanssitaan, saa pitää miestä pystyssä.

(Anita 71 v)

Fyysisinä haittoina alkoholin kuvattiin aiheuttavan unihäiröitä, masennusta ja "morkkista". Krapulan oireet ilmenivät ikääntyessä haastateltavien kertoman mukaan pahempina ja pitempikestoisina, ja sen takia monet olivat vähentäneet juomistaan.

- Tulee ihan hirvee morkkis ja sillonhan mä olen täällä kuin karhu pesässäni. En mä liikahda täältä minnekään. Mä voin viikonkin olla, etten mä vastaa edes puhelimeenkaan... Ja sit se kestää paljon pitempään se krapula.

(Mirja 67 v)

Muina oireina kuvattiin vatsavaivoja, painon nousua tai ruokahalun menetystä. Ongelmia aiheutti erään haastateltavan mukaan myös lisääntynyt virtsan eritys, varsinkin silloin, kun vessaan pääsy oli hankalaa. Jotkut uskoivat elimistön lisääntyneen nestemäärän rasittavan sisäelimiä. Atopiaa sairastava haastateltava koki ihottuman pahenevan, jos hän käytti alkoholia enemmän. Kokemuksia oli kertynyt myös tasapainovaikeuksista.

- Mä oon itse kaatunu aivan riittävän monta kertaa, et mä tiedän mistä mä puhun, ja alkoholilla on motoriikkaan tietty vaikutus, se saattaa olla aivan äkillinen, ja mä luulisin että ikä on siinä yks sellanen seikka joka vaikuttaa... Niin kyl kai se vaikuttaa, et askel ei ole enää ripeä ja jalat laahaa ja osuu kaiken maailman käpyihin ja sitten sivusuuntanen liike kyllä sä huomaat sen että sä menet tällä tavalla jos sä katot jotain kiintopistettä (kallistelee). Ja niinä kertoina kun on ollu semmonen vaihe että on tällanen etuviisto, kumarassa kävelee hirveen nopeesti eteenpäin mutta siin on se vaara että menee niin lujaa et menee turvalleen. Olen kerran kokenut senkin, tuli hammas läpi tosta (leuasta).

(Veikko 70 v)

Alkoholin tiedettiin olevan maksalle ja haimalle haitallista. Muutama haastateltava kertoi tuntevansa ihmisiä jotka olivat "kuolleet viinaan". Ani harva silti tunsi itse olevansa vaarassa tämän suhteen.

- Ainoa kerta, kun mä olin - tai onko se nyt huolissaan oloa - kun me tultiin Italian matkalta. Mä halusin sitten, että otetaan maksa-arvot. Mä halusin nähdä, että vaikuttako se, koska siellähän tuli enemmän otettua, mutta ei heilahtanut. Ei ollenkaan ja sitten ne sano, että lyhytaikanenhan tää onkin. Kuitenkin niin, että enemmän tulee ulkomailla ollessa käytettyä sitä.

(Matti 66 v)

Moni haastateltava toi esiin alkoholilaadun haittoja aiheuttavana tekijänä. Alkoholi jaoteltiin värin tai vahvuuden mukaan. Värilliset alkoholilaadut saatettiin kokea erityisen haitallisina. Vahva viina aiheutti monille vatsavaivoja ja niitä laimennettiinkin tai niistä siirryttiin iän myötä miedompiin juomalaatuihin.

- Mä juon vaan kirkasta. ...Siitä ei tule krapulaa mulle lainkaan, jos kirkasta juo. Ei pienintäkään.

(Antero 69 v)

IH: Entäs väkevät?

- Ei, niitä mä en pysty enää ottamaan. Mä meen ihan sekasin niistä, mä oon niin kipee niistä.

IH: Koska sä oot lopettanut niiden juomisen?

- Kyllähän sitä joskus voi lasillisen tai kaks ottaa. Mutta kun se makukin on tullut niin kamalaks mulle... Mutta tommoset halvemmat viinit, niin mä mielellään blandaan ne vedelläkin. En mä kirkasta viinaa voi sellasenaan juodakaan, se lentää, jos...

(Mirja 67 v)

Pohdinta

Ikääntyneidenkin alkoholinkäytön vähentämiseksi on mini-intervention eli puheeksi ottamisen ja lyhyen neuvonnan osoitettu olevan tehokas (16). Haastattelujen perusteella terveydenhuollossa käsiteltiin kuitenkin vain harvoin oma-aloitteisesti iäkkäiden alkoholinkäyttöä. Ehkäpä lääkärit ovat halunneet välttää arkaluonteista puheenaihetta, tätä pohti osa haastateltavistakin.

Lue myös

Alkoholinkäytön selvittelyn hienotunteisuus ei kuitenkaan näyttänyt aina koskevan päivystystilanteita, jolloin oli koettu myös suoraa huomauttelua alkoholin käytöstä. Tällöin kysyminen tai kommentointi kuvautui joskus jatkotoimenpiteiden pohtimisen sijasta moitteen kaltaisena. Vastaanottotapahtumien laadullisissa tutkimuksissa on todettu, että alkoholinkäytön kysymisen jälkeen ei yleensä anneta selvää kannanottoa määrään tai ohjeita käytön suhteen (17,18). Motivoivan haastattelun periaatteet voisivat kuitenkin niin päivystystilanteissa kuin muutenkin toimia potilasta pelkkää kysymistä tai huomauttamista paremmin palvelevina lähestymistapoina.

Haastateltavat kertoivat sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia alkoholista. Kielteisissä tapauksissa haitta koettiin useimmiten sosiaalisena. Alkoholinkäyttöä pidettiin kohtuullisena, jos kykeni huolehtimaan itsestään ja joi samaan tapaan seurueen kanssa. Mikäli virallisia kohtuukäyttörajoja muisteltiin, niin vastauksissa esitettiin yleensä työikäisille suunnattuja suosituksia, iäkkäille suunnattuja suosituksia ei juuri tunnettu. Tämä kohtuukäytön määritelmän vaikeus on todettu myös Yhdysvalloissa (19), mistä iäkkäiden kohtuukäytön määritelmä on otettu Suomeen (alle 7 annosta viikossa, 2 annosta kerralla) (20).

Omasta alkoholinkäytöstä ei ollut välttämättä luontevaa kertoa rehellisesti, koska ei ollut täyttä varmuutta siitä olisiko se hyväksyttävää. Potilaiden vastauksissa on tutkimuksissa todettu olevan tyypillistä juomatapojen kuvaus sosiaalisen hyväksyttävyyden näkökulmasta (21), ja samaa kuvastavat tämänkin tutkimuksen vastaukset. Iäkkäiden suhde alkoholiin on silti yksilöllinen, sillä jokaisella on alkoholista oma, elämän mittainen kokemus. Onkin selvää, että iäkkäiden alkoholinkäyttöä on syytä lähestyä neutraalisti ja toisaalta monenlaiset arvot, taustat ja kokemukset huomioiden.

Tutkittavien haastatteluissa elivät myös vahvasti kertomukset lääkärien kehotuksesta käyttää alkoholia terveyden takia. Joukossa oli joitakin omakohtaisia kokemuksia, mutta usein kertomukset näyttivät koskevan sukulaisia ja tuttavia. Kyseessä saattavat tietysti olla yksittäiset tapaukset, mutta näitä tarinoita kerrotaan ilmeisesti mielellään eteenpäin. Omallekin käytölle saadaan näin terveydenhuollon "siunaus". Alkoholin lääkekäytön yleisyys on todettu myös kuopiolaisilla yli 75-vuotiailla, ja osa heistä kertoi alkoholinkäytöstään vasta lääkekäyttöä kysyttäessä (22). Alkoholista kysyminen lääkkeistä keskusteltaessa tai uusia reseptejä kirjoitettaessa olisi neutraali konteksti keskustella asiasta. Yhteisvaikutuksethan ovat mahdollisia (23).

Tämän laadullisen haastattelututkimuksen tavoitteena oli alun perin selvittää ikääntyvien juomatapoja ja suhdetta alkoholiin. Alkoholinkäytön terveyteen sekä terveydenhuoltoon liittyvät piirteet otettiin haastattelun aihepiireiksi tästä laajemmasta näkökulmasta; terveys tai terveydenhuollon suhtautuminen ikääntyvien alkoholinkäyttöön eivät olleet haastattelujen keskiössä (4). Juuri siksi haastateltavien maininnat alkoholinkäytön terveysvaikutuksista ja terveydenhuollosta olivat kiinnostavia: ne heijastavat sitä käsitystä, joka suomalaisilla ikääntyvillä on omasta alkoholinkäytöstään. Nämä käsitykset on hyödyllistä huomioida terveydenhuollossa iäkkäiden kanssa alkoholinkäytöstä keskusteltaessa.

Käytännön syistä tutkittavien joukko koostui eteläsuomalaisista kaupunkilaisista. Siksi havaintoja ei voi suoraan yleistää koskemaan ikääntyvää väestöä koko maassa. Tutkittavien kuvaukset alkoholinkäytöstä puhumisesta sekä alkoholin hyödyistä ja haitoista voivat kuitenkin olla hyödyksi suunniteltaessa puheeksi ottamista ja motivoivaa haastattelua.

Ikääntyneiden alkoholinkäyttöä puheeksi otettaessa on hyvä muistaa motivoivan haastattelun periaatteet sekä ikäeettinen, elämänkokemusta arvostava lähestymistapa (24). Elämäntapojen muuttamista harkittaessa kannattaa selvittää alkoholinkäytöstä saadut yksilölliset, sekä myönteiset että kielteiset kokemukset. Lisäksi on hyödyllistä selvittää elämäntilannetta laajemminkin (4,25).

Arkaluonteisuutta hälventäisi myös se, että käyttöä kysyttäisiin rutiinimaisesti kaikilta, jolloin kukaan ei olisi erityisen "epäilyksenalainen". Vaikka kohtuullisella alkoholinkäytöllä on todettu myös positiivista vaikutusta, ei ketään kannata kehottaa aloittamaan alkoholinkäyttöä terveyssyystä (26).


Sidonnaisuudet
Kirjoittajilla ei ole ilmoitettuja sidonnaisuuksia.

Kirjallisuutta
1
Peltonen M. Alkoholi ja suomalaiset 1900-luvulla. Kirjassa: Peltonen M, Kuusi H, Kilpiö K. Alkoholin vuosisata. Suomalaisten alkoholiolojen käänteitä 1900-luvulla. Helsinki: SKS 2006.
2
Poikolainen K. Alkoholin terveysvaikutukset Duodecim 2000;116:1285-91.
3
O'Connell H, Chin AV, Cunningham C, Lawlor B. Alcohol use disorders in elderly people - redefining an age old problem in old age. BMJ 2003;327:664-7.
4
Haarni I, Hautamäki L. Ikääntyvät juomatavat - elämänkokemus ja muuttuva suhde alkoholiin. Helsinki: Gaudeamus 2008.
5
Seppä KL, toim. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 10. Helsinki 2008;5-6.
6
Laitalainen E, Helakorpi S, Uutela A. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2007 ja niiden muutokset 1993-2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 14. Helsinki 2008.
7
Mäkelä P, Mustonen H, Huhtanen P. Suomalaisten alkoholinkäyttötapojen muutokset 2000-luvun alussa. Yhteiskuntapolitiikka 2009;74:268-89.
8
Nurmi-Lüthje I. Alkoholi ja vanhusten tapaturmat - voimistuva yhteys. Suom Lääkäril 2006;61:3433.
9
Dunn C, DeRoo L, Rivara FP. The use of brief interventions adapted from motivational interviewing across behavioural domains: a systematic review. Addiction 2001;96:1725-42.
10
Vasilaki E, Hosier S, Cox W. The efficacy of motivational interviewing as a brief intervention for excessive drinking: a meta-analytic review. Alcohol Alcohol 2006;41:328-35.
11
Aalto M, Holopainen A. Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 2008;124:1492-98.
12
Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing: preparing people for change. 2. painos. New York: The Guilford Press 2002.
13
Strauss A, Corbin J. Basics of qualitative research. Techniques and procedures for developing grounded theory. 2. painos. London: Sage Publications 1998.
14
Kvale S. Interviews: an introduction to qualitative research interviewing. USA: Sage Publications 1996.
15
Britten N. Qualitative interviews in medical research. BMJ 1995;311:251-3.
16
Fleming M, Manwell L, Barry K, Adams W, Stauffacher EA. Brief physician advice for alcohol problems in older adults: a randomized community-based trial. J Fam Pract 1999;48:378-84.
17
Peräkylä A, Sorjonen ML. Miten yleislääkärin vastaanotolla puhutaan alkoholista? Duodecim 1997;113:2161-69.
18
McCormick K, Cochran N, Back A, Merrill J, Williams E, Bradley K. How primary care providers talk to patients about alcohol: a qualitative study. J Gen Intern Med 2006;21:966-72.
19
Green C, Polen M, Janoff S, Castleton D, Perrin N. "Not getting tanked" Definitions of moderate drinking and their health implications. Drug Alcohol Depend 2007;86:265-73.
20
Sosiaali- ja terveysministeriö. Otetaan selvää! Alkoholi, ikääntyminen ja lääkkeet. Sosiaali- ja terveysministeriö. Esitteitä 6. Helsinki 2006.
21
Raevaara L. Potilaan alkoholinkäyttö - ongelmallinen puheenaihe terveyskeskuslääkärin vastaanotolla Duodecim 2003;119:313-20.
22
Aira M, Hartikainen S, Sulkava R. Drinking alcohol for medicinal purposes by people aged over 75: a community-based interview study. Fam Pract 2008;25:445-49.
23
Aira M. Viinaa lääkkeeksi? Alkoholineuvontaa vanhuksille - mutta minkälaista? Suom Lääkäril 2005;60:3137-9.
24
Laapio ML. Osattomuudesta osallisuuteen. Ikäeettisen päihdetyön kehittymisprosessi http://www.tippavaara.info/aineistot_raportit_ja_tuotokset/marja-liis a_laapio_osattomuudesta_osallisuuteen_-_ikaeettisen_paihdetyon_kehitt amisprosessi/?session=42248317 (10.10.2009).
25
Suhonen H. Ikääntyneet päihdeongelmaiset - meikäläisiä vai muukalaisia? Kirjassa: Alanko A, Haarni I, toim. Ikääntyminen ja alkoholi. Helsinki: Sininauhaliitto 2007;73-77.
26
Poikolainen K. Tohtori, ottaisinko alkoholia terveyteni hyväksi? Suom Lääkäril 2001;56:3345-7.

English summary

English summary: VIEWS OF ALCOHOL DRINKING IN ELDERLY PEOPLE - THE CHALLENGE OF BRINGING UP ALCOHOL CONSUMPTION

Background:

Alcohol consumption among the elderly has increased in Finland in recent years. Motivational interviewing is an effective tool for reducing consumption. This study aimed to investigate older people's views of the health consequences of alcohol drinking, how they expect alcohol should be brought up in medical consultations, and how experience of life appears in their attitudes to alcohol.

Methods:

We interviewed 31 urban citizens aged 61-75 years living in southern Finland. The interviews were tape recorded and transcribed verbatim. The data were analyzed by two researchers using the qualitatieve method of thematic constant comparison.

Results:

Asking questions about alcohol was seen to be in the line of doctors' duty. However, alcohol was seldom brought up in medical consultations. Alcohol consumption was sometimes underestimated because of shame and fear of being stigmatized. Besides detrimental effects, the interviewees had many positive experiences of alcohol use. They thought that using alcohol for medicinal purposes was approved by the medical profession.

Conclusion:

Discussion of alcohol consumption with elderly people should take the form of motivational interviewing. Because of the delicacy of the subject, the conversation should be tactful and not criticizing. Asking all patients about their alcohol consumption when inquiring their life style habits or medication could be a good way to initiate discussion of alcohol.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030