Ketkä Suomessa käyttävät erityisvalmisteita?

Entistä useampi suomalainen täydentää ruokavaliotaan tottuneesti erityisvalmisteilla, joilla tarkoitetaan mm. erilaisia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita sekä rohdosvalmisteita. Vielä vuonna 1980 naisista 22 % ja miehistä 11 % ilmoitti käyttäneensä rauta- ja vitamiinivalmisteita (1), vuonna 1995 vastaavat luvut ovat naisilla 36 % ja miehillä 21 % (2). Valmisteisiin käytetyt rahasummat ovat suuria: pelkästään suosituimpien monivitamiinivalmisteiden yhteenlaskettu vähittäismyynti vuonna 1992 oli 54 miljoonaa markkaa (3). Useat tutkimukset ovat kuvailleet valmisteiden tyypillisiksi käyttäjiksi naiset, korkeasti koulutetut ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat (4,5,6, 7,8,9). Valmisteiden käyttäjien on todettu kiinnittävän erityistä huomiota terveysasioihin ja noudattavan terveellisiä elämäntapoja (4,5,9). Heillä on havaittu olevan tavanomaista terveellisempi ruokavalio (10,11,12,13), he tupakoivat vähemmän kuin muut (4,6,9,12,14,15) ja erityisesti valmisteita käyttävät miehet harrastavat enemmän säännöllistä liikuntaa kuin muut (4,5).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yleisesti vuoden 1992 Finravinto-tutkimuksen kohteena oleva suomalainen aikuisväestö käyttää erityisvalmisteita ja käytön jakautumista erilaisten valmistetyyppien kesken. Lisäksi tarkasteltiin valmisteiden käytön ravitsemuksellista merkitystä ruokavalion lisänä. Tutkimuksessa verrattiin myös valmisteiden käyttäjiä ja niitä, jotka eivät käyttäneet valmisteita, heidän sosioekonomisen asemansa ja terveystottumustensa avulla.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Aineistona olivat FINRAVINTO-tutkimukseen tammi-maaliskuussa vuonna 1992 osallistuneet henkilöt (16). Tässä analyysissä oli mukana 1 833 suomalaista 25-64-vuotiasta miestä (n = 870) ja naista (n = 963). Raskaana olleet naiset (n = 28) on poistettu aineistosta. Tutkimusalueita oli neljä: Pohjois-Karjalan lääni, Kuopion lääni, Turku ja Loimaa sekä Helsinki ja Vantaa. Tutkitut pitivät ruokapäiväkirjaa kaikista nauttimistaan ruoista ja juomista kolmen peräkkäisen vuorokauden ajan. He merkitsivät ruokapäiväkirjaan myös käyttämänsä vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet sekä luontaistuotekaupasta ostetut tiivisteet, puristeet ym. tuotteet. Valmisteiden käyttötiedot tallennettiin Kansanterveyslaitoksen valmistetietokantaa varten luodulla ohjelmalla. Erityisvalmistetietokanta sisältää kaikkiaan 778 valmistetta, joista lähes kolmen neljäsosan koostumustiedot tunnetaan. Mm. yleisimmin käytettyjen valmisteiden koostumukset olivat tiedossa.

Tutkimuksessa luokiteltiin erityisvalmisteiksi tavanomaiset vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet, kuten myös kuitu-, lesitiini-, siitepöly-, levä-, proteiini- ja rasvahappovalmisteet sekä erilaiset kasvirohdokset ja homeopaattiset sekä antroposofiset valmisteet. Erityisvalmisteiden käyttäjäksi määriteltiin henkilö, joka ilmoitti syöneensä vähintään yhtä valmistetta ainakin yhtenä tutkimuspäivänä. Valmisteista saadut päivittäiset vitamiini- ja kivennäisainemäärät laskettiin kolmen päivän keskiarvona 16 ravintoaineesta, jotka olivat A-vitamiini, tiamiini, riboflaviini, niasiini, pyridoksiini, foolihappo, C-vitamiini, D-vitamiini, E-vitamiini, kalsium, kupari, sinkki, rauta, magnesium, mangaani ja seleeni.

Sosioekonomisten taustatekijöiden yhteyttä erityisvalmisteiden käyttöön tutkittiin khi2-testillä ristiintaulukoimalla. Keskiarvojen erojen tilastollista merkitystä testattiin parittomalla t-testillä sekä Wilcoxon Rank Sum -testillä.

TULOKSET

Erityisvalmisteiden käyttäjät

Tutkituista 25,5 % ilmoitti käyttäneensä jotakin erityisvalmistetta ainakin yhtenä tutkimuspäivänä (taulukko 1). Naiset käyttivät valmisteita selvästi yleisemmin kuin miehet (35,8 % vs. 14,0 %). Erityisvalmisteiden käyttö liittyi sekä miehillä että naisilla merkitsevästi asuinalueeseen, asuinpaikkaan ja koulutustasoon, mutta ei ikään, siviilisäätyyn tai ammattiin. Yleisimmin valmisteita käyttivät pääkaupunkiseudulla asuvat korkeasti koulutetut miehet ja naiset, vähäisintä niiden käyttö oli Pohjois-Karjalan alueella.

Valmisteita käyttäneissä miehissä oli merkitsevästi enemmän liikuntaa säännöllisesti harrastavia kuin niiden joukossa, jotka eivät käyttäneet valmisteita. Erityisvalmisteita käyttäneistä miehistä oli lisäksi merkitsevästi suurempi osa normaalipainoisia ja pienempi osa lievästi tai vaikeasti lihavia kuin niistä tutkituista, jotka eivät käyttäneet valmisteita. Valmisteiden käyttö ei ollut naisilla yhteydessä liikuntaan tai painoindeksiin. Valmisteiden käyttäjät ja ne, jotka eivät niitä käyttäneet, eivät poikenneet toisistaan myöskään muiden muuttujien, kuten lääkärin toteamien pitkäaikaissairauksien, itse koetun terveydentilan ja fyysisen kunnon, alkoholin käytön, tupakoinnin, itse koettujen fyysisten oireiden, stressin tai psykosomaattisten oireiden tuntemisen suhteen.

Käytön säännöllisyys ja valmistevalinnat

Erityisvalmisteita käyttäneistä miehistä 55 % ja naisista 68 % ilmoitti käyttäneensä valmisteita kaikkina kolmena tutkimuspäivänä. Naiset käyttivät samanaikaisesti kahta tai useampaa valmistetta yleisemmin kuin miehet. Sekalaiset vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet olivat suosituin valmistetyyppi sekä miehillä (43 %) että naisilla (34 %) (kuvio 1). Kivennäisainevalmisteiden käyttöosuus oli kaikkein pienin, ja naiset käyttivät niitä huomattavasti yleisemmin kuin miehet.

Erilaisten valmistetyyppien käyttäjät eivät merkitsevästi poikenneet toisistaan iän, asuinalueen tai koulutuksen suhteen. Sekä miesten että naisten ylivoimaisesti suosituin valmiste oli monivitamiini- ja kivennäisvalmiste. Miesten ja naisten kymmenen suosituinta valmistetta poikkesivat toisistaan siten, että miesten suosimat valmisteet olivat joko pelkästään C-vitamiinivalmisteita tai sekalaisia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita, mutta naisten yleisimmin käyttämiin valmisteisiin mahtui myös muuntyyppisiä tuotteita.

Ravintoaineiden saanti valmisteista

Valmisteista saadut ravintoaineiden määrät vaihtelivat suuresti. Joidenkin ravintoaineiden saanti valmisteista oli vain muutama prosentti yhdysvaltalaisesta ravinnonsaantisuosituksesta (17), mutta enimmillään ravintoainetta saatettiin saada jopa monikymmenkertaisesti suosituksiin nähden. Valmisteista saatiin yleisimmin C-vitamiinia (miehistä 85 %, naisista 75 % sai C-vitamiinia). Miehillä C-vitamiinin keskimääräinen saanti oli 188 mg (mediaani 75 mg), naisilla 182 mg (mediaani 75 mg). Naiset saivat valmisteista toiseksi yleisemmin kalsiumia, miehet puolestaan B-ryhmän vitamiineja. Kaiken kaikkiaan valmisteista saatiin RDA-suosituksiin nähden suhteellisesti eniten vesiliukoisia vitamiineja, seuraavaksi rasvaliukoisia vitamiineja ja vähiten kivennäisaineita. RDA-suosituksiin verrattuna suurimmat ravintoaineiden saannit olivat B-vitamiineilla. Kymmenesosa kaikista tiamiinia saaneista sai jopa mega-annoksia, eli RDA-suosituksiin nähden 60-70-kertaisia määriä.

Valmisteiden merkitys ruokavalion lisänä

Valmisteita käyttäneet miehet söivät enemmän vihanneksia, hedelmiä ja marjoja kuin muut miehet ja joivat tuoremehuja. Lisäksi he käyttivät merkitsevästi enemmän sokeria ja makeisia mutta myös juustoa ja siipikarjatuotteita.

Miehillä, jotka eivät käyttäneet erityisvalmisteita, oli perinteisempi ruokavalio: he söivät enemmän ruisvalmisteita, perunaa, sianlihaa ja joivat paljon kahvia. Myös erityisvalmisteita käyttäneet naiset söivät merkitsevästi enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin muut naiset. Naiset, jotka eivät käyttäneet valmisteita, söivät kuten saman ryhmän miehetkin enemmän ruisvalmisteita, perunaa ja sianlihaa.

Erityisvalmisteita käyttäneet ja ne, jotka eivät niitä käyttäneet, poikkesivat ruokavalioidensa vuoksi toisistaan tilastollisesti merkitsevästi myös ruoasta saatujen ravintoaineiden absoluuttisten ja energiavakioitujen (/1 000 kcal) määrien suhteen. Taulukosta 2 näkyy, että valmisteita käyttäneet saivat useammin kuin muut myös ruoastaan monia vitamiineja. Poikkeuksena oli tiamiini, jota valmisteita käyttämättömät miehet saivat enemmän kuin muut. Erityisvalmisteita käyttäneet saivat yleensä ruoastaan suosituksiin nähden keskimäärin riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita (kuvio 2) lukuun ottamatta sinkkiä, jonka keskimääräinen saanti jäi alle RDA-suosituksen. Lisäksi naisten D-vitamiinin, raudan ja kuparin saanti ruoasta jäi niukaksi.

Kaiken kaikkiaan ravintoainelisät enensivät vitamiinien ja kivennäisaineiden keskimääräisen saannin suosituksiin nähden noin 1,5-6-kertaiseksi (kuvio 2). B-ryhmän vitamiinien keskimääräiset kokonaissaannit olivat kuitenkin suurempia: pyridoksiinilla kymmenkertaista ja tiamiinilla jopa yli 20-kertaista suosituksiin nähden.

POHDINTA

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan erityisvalmisteiden käyttö oli jokseenkin yhtä runsasta kuin Kansanterveyslaitoksen vuonna 1992 tekemän aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyn mukaan (19). Tutkimusmenetelmien ja määritelmien erilaisuuden vuoksi tuloksia voidaan kuitenkin vertailla vain rajoitetusti.

Valmisteiden tyypillinen käyttäjä oli korkeasti koulutettu nainen, kuten on säännönmukaisesti havaittu muissakin tutkimuksissa sekä Suomessa että ulkomailla (4-10,14,21,22,23,24). Valmisteiden käyttö ei riippunut merkitsevästi iästä, mikä luultavasti johtui siitä, että vanhimmat tutkittavat olivat 64-vuotiaita. Tätä vanhemmissa ikäryhmissä valmisteiden käyttö olisi saattanut olla yleisempää, sillä muissa suomalaisissa tutkimuksissa eläkeikäiset ovat olleet valmisteiden tyypillisiä käyttäjiä (4,5,9,24). Ammatilla ei havaittu olevan yhteyttä valmisteiden käyttöön, mikä johtunee tutkimuksessa käytetyn ammattiluokituksen heikkoudesta. Luokituksessa ei ollut johtavassa asemassa olevien tai ylempien toimihenkilöiden ryhmiä, joiden on todettu käyttävän valmisteita yleisimmin (9,25). Erityisvalmisteiden käyttäjiä oli eniten kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Tämä löydös saa vahvistusta aikaisemmista tutkimuksista (4,5), mutta tuoreempi selvitys antaa päinvastaisen tuloksen (9). Sen mukaan valmisteiden säännöllinen käyttö on yleisintä maaseututaajamissa. On mahdollista, että valmisteiden käytön alueelliset erot Suomessa ovat tasoittuneet.

Valmisteiden käyttö näytti miehillä liittyvän tietynlaiseen terveyshakuisuuteen, naisilla ei ollut havaittavissa vastaavaa käyttäytymismallia. Säännöllisesti liikuntaa harrastavat miehet käyttivät erityisvalmisteita yleisemmin kuin muut miehet. Tämä havainto saa tukea aikaisemmista tutkimuksista (4,5). Useat fyysisesti aktiiviset ihmiset arvelevat tarvitsevansa päivittäisen ruoan lisäksi ylimääräisiä vitamiineja ja kivennäisaineita liikunnan aiheuttaman lisätarpeen vuoksi (26).

Valmistetyypeistä oli yleisin sekalainen monivitamiini- ja kivennäisainevalmiste, toiseksi yleisin C-vitamiinivalmisteet. Samankaltaisia tuloksia on saatu useista aikaisemmistakin tutkimuksista (7,14, 24,25,27,28,29). Missä sitten piilee yhdistelmävalmisteiden ja juuri C-vitamiinin suosio? Luultavimmin erilaisia monivitamiini- ja kivennäisainevalmisteita käytetään, koska se on helppoa ja taloudellista. Tämäntyyppiset pillerit sisältävät useita ravintoaineita, joten niitä ei tarvitse ottaa kuin yksi tabletti päivässä ja ravintoaineiden saannin uskotaan olevan turvattu. Aikaisemmissa tutkimuksissa käyttäjät ovat uskoneet C-vitamiinin estävän ja parantavan flunssaa, monivitamiinien puolestaan antavan energiaa, auttavan väsymykseen ja paikkaavan ruokavalion puutteita (22,24). Koska tämä tutkimus tehtiin pimeänä talvikautena, saattavat tämäntyyppisten valmisteiden käytön syyt olla samat tässäkin selvityksessä.

Valmisteita käyttäneiden ruokavalio sisälsi suositeltavia ruokavalintoja enemmän kuin muiden tutkittujen. Valmisteita käyttäneet söivät vihanneksia, hedelmiä ja marjoja enemmän kuin muut ja joivat tuoremehuja, mikä selittää suuremman A-vitamiinin, karotenoidien, C-vitamiinin ja sakkaroosin saannin. Vastaavanlaisia eroja ruokavaliossa valmisteita käyttävien ja käyttämättömien välillä on havaittu eräässä aikaisemmassa ruotsalaisessa tutkimuksessa (13). Valmisteita käyttäneet miehet saivat kuitenkin ruoasta vähemmän tiamiinia kuin muut miehet. Tämä johtunee siitä, että ne, jotka eivät käyttäneet valmisteita, söivät enemmän ravintoa, josta saa runsaasti tiamiinia, eli ruisleipää ja sianlihaa.

Lähes kaikkia vitamiineja ja kivennäisaineita saatiin ruoasta suositusten mukaan tai enemmänkin. Useimmille tutkittaville valmisteista saadut ravintoainelisät olivat tarpeettomia ja vesiliukoisten vitamiinien lisät jopa liiallisia. Sinkki poikkesi muista ravintoaineista: sekä miehet että naiset saivat sitä vähemmän kuin suositellaan. Naiset saivat ruoasta myös niukasti D-vitamiinia, rautaa ja kuparia. Näiden ravintoaineiden saanti valmisteista nosti niiden kokonaissaannin suositusten tasolle, toisin sanoen niiden syöntiä voitaneen pitää tarkoituksenmukaisena ruoankäyttöön nähden. On kuitenkin otettava huomioon, että tässä tutkimuksessa käytetyt elintarvikkeiden D-vitamiinipitoisuudet perustuvat vanhoihin analyysituloksiin. D-vitamiinia saatetaan todellisuudessa saada ruoasta enemmän kuin tämä tutkimus osoittaa, sillä uusien analyysien mukaan vähärasvaiset kalat sisältävät enemmän D-vitamiinia kuin aikaisemmin luultiin (30).

Tutkimuksessa ei kysytty valmisteiden käytön syitä. Ne olisi kuitenkin mielenkiintoista selvittää. Miksi korkeasti koulutetut, miksi naiset ja miksi liikuntaa harrastavat miehet käyttävät valmisteita? Miksi niitä käyttävät juuri ne, jotka niitä vähiten tarvitsevat, ja miksi toiset eivät käytä valmisteita?

Saattaisi olla myös tarpeellista selvittää, onko maassamme kohderyhmiä, jotka todella hyötyisivät valmisteista. Entuudestaan tiedetään, että pitkään laitoshoidossa olevilla vanhuksilla voi olla D-vitamiinin puutetta, tiukasti kasvisruokaan pitäytyvien Bl2-vitamiinin saanti on heikkoa ja alkoholisteilla B-ryhmän vitamiinien saanti voi jäädä alle suositusten. Todelliset puutostilat hoidetaan valmisteilla, ja joitakin vitamiineja ja kivennäisaineita käytetään sairauksien hoitoon. Ylimääräisten vitamiinien ja kivennäisaineiden mahdollisia hyötyjä sairauksien ehkäisyssä tutkitaan vilkkaasti, mutta toistaiseksi suosituksille ei ole riittäviä tieteellisiä perusteita.

Suomalaisten suurimmat ravitsemusongelmat ovat yhä tyydyttyneen rasvan ja suolan liiallinen saanti sekä vähäinen kuidun saanti. Vitamiinien ja kivennäisaineiden puutoksesta johtuvat sairaudet ovat Suomessa nykyään harvinaisia. Monipuolisen perusruoan ja terveellisten elämäntapojen uskotaan edelleen riittävän takaamaan hyvän terveyden.

KIRJALLISUUTTA