Lehti 30: Alkuperäis­tutkimus 30/1994 vsk 49 s. 3017

Kohonneen verenpaineen hoidon kehitys Suomessa vuosina 1982-1992

Kohonneen verenpaineen toteaminen ja hoito ovat taas kääntyneet parempaan suuntaan 80-luvulla ilmenneen lievän taantumavaiheen jälkeen. Alueelliset erot ovat selvästi tasoittuneet. FINMONICA-tutkimuksen mukaan verenpainetaso kääntyi vuoden 1987 jälkeen selvään laskuun sekä Itä- että Länsi-Suomessa. Miespuolisten verenpainepotilaiden hoitotasapaino pysyi kuitenkin selvästi naisten tasapainoa huonompana. Itä-Suomen korkea kohonneen verenpaineen prevalenssi yhdistettynä alueen runsaaseen verenpainelääkkeiden käyttöön korostaa myös nonfarmakologisten hoitomuotojen kehittämisen tärkeyttä.

Aulikki NissinenVeikko SalomaaMika KastarinenHeli PeltolaHeikki J. KorhonenErkki VartiainenJaakko Tuomilehto

Kohonneen verenpaineen hoito kuuluu edelleen kiistatta kansanterveystyömme tärkeimpien ehkäisytoimien piiriin. Se, että verenpaine on tupakoinnin ja kohonneen kolesterolitason ohella yksi kolmesta tärkeimmästä sepelvaltimotaudin riskitekijästä, on osoitettu monissa tutkimuksissa (1). Vielä selkeämpi syy-seuraussuhde on osoitettu kohonneen verenpaineen ja aivoverenkiertohäiriöiden välillä (2,3). Kohonneen verenpaineen hoidolla on eri tutkimusten perusteella pystytty merkitsevästi vähentämään etenkin aivohalvauksen esiintyvyyttä (4,5). Jonkin verran huonompaan menestykseen sepelvaltimotaudin ehkäisyssä on esitetty useita syitä (6).

Suomalaisten verenpainetaso on ollut kansainväliseen MONICA-tutkimukseen osallistuvien maiden korkeimpia (7). Verenpaineen toteamista ja hoitoa on Suomessa pyritty kehittämään jo vuosia. Tuloksia on toki saavutettu, mutta ne eivät kuitenkaan ole vielä riittäviä (8). Tässä lehdessä on aiemmin julkaistu selvitys verenpaineen hoidon kehityksestä Itä-Suomessa (Pohjois-Karjala-projektin aineisto vuosilta 1972-82) (9). Sen jatkoksi julkaistiin selvitys kohonneen verenpaineen hoidon kehityksestä Suomessa vuosina 1982-87, jolloin aineistona käytettiin FINMONICA-projektin tiedostoa Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien sekä Turun-Loimaan alueilta (10). Jälkimmäisessä artikkelissa todettiin, että kohonneen verenpaineen hoitotilanteessa oli 80-luvulla tapahtunut jonkin verran taantumista verrattuna 70-luvun suotuisaan kehitykseen.

Tässä raportissa selvitetään verenpaineen hoidon kehitystä Suomessa vuosina 1982-92. Aineistona on käytetty FINMONICA-projektin tiedostoa Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien sekä Turun-Loimaan alueilta. Lisäksi vuoden 1992 aineistossa on uutena mukana Helsingin ja Vantaan alue.

AINEISTO JA MENETELMÄT

FINMONICA on Suomen osuus sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyttä ja riskitekijämuutoksia tutkivasta WHO:n MONICA-projektista (11). Tuloksia käytetään samalla myös Pohjois-Karjala-projektin jatkoseurantaan. Väestötutkimuksia on tehty viiden vuoden välein vuodesta 1972 lähtien aluksi Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien alueilla Pohjois-Karjala-projektiin liittyen. Vuodesta 1982 eli FINMONICA-projektin käynnistymisestä lähtien on tutkittu myös Turun-Loimaan aluetta.

Seurantojen kattavuus parani olennaisesti vuonna 1992, kun väestötutkimus voitiin tehdä myös Helsingissä ja Vantaalla. Tutkittavat otokset ovat edustaneet alueiden 25-64-vuotiasta väestöä siten, että kuhunkin otokseen on valittu satunnaistamalla yhtä monta (200-250) henkilöä kustakin sukupuoli- ja kymmenvuotis-ikäryhmästä (12). Tutkittujen lukumäärät on esitetty taulukossa 1.

Verenpainemittaukset tehtiin FINMONICA-projektin käytännön mukaisesti. Mittauksista on kunakin vuonna vastannut neljä koulutettua hoitajaa, joista jokainen on tehnyt mittauksia kaikilla alueilla mittaajasta johtuvan harhan välttämiseksi. Mittarin mansetin kumipussin leveys oli 13 cm ja pituus 42 cm. Verenpaine mitattiin viiden minuutin levon jälkeen oikeasta käsivarresta kaksi kertaa kolmen minuutin välein potilaan istuessa. Arvot kirjattiin parillisina lukuina. Tämän artikkelin tilastoanalyyseissä on käytetty näiden kahden mittauksen keskiarvoa.

= 95 mmHg. Kuten aiemminkin, kohonneen verenpaineen ryhmään laskettiin kuuluvaksi myös henkilöt, jotka olivat käyttäneet verenpainelääkitystä edellisen viikon aikana.

Henkilöä pidettiin tietoisena korkeasta verenpaineestaan, jos hän vastasi myöntävästi kysymykseen "Onko teillä koskaan todettu olevan korkea tai kohonnut verenpaine?". Myöntävästi vastanneelta kysyttiin edelleen lääkehoidosta: "Oletteko koskaan käyttänyt verenpainelääkkeitä?" ja "Milloin olette viimeksi käyttänyt verenpainelääkkeitä?". Jos potilas oli vastannut jälkimmäiseen kysymykseen "eilen" tai "2-7 vuorokautta sitten", vastanneen katsottiin olevan säännöllisessä lääkehoidossa.

Iän, alueiden ja vuosien välisen eron tilastollisen merkitsevyyden selvittämiseksi tilastomenetelmänä käytettiin kovarianssianalyysiä. Aineiston analysoinnissa käytettiin SPSS-tilastopakettia (13). Alueiden ja vuosien välinen ikäero oli otantamenetelmästä huolimatta merkitsevä (p < 0,001), tosin suurin poikkeavuus tutkittujen keski-iässä oli vain 0,53 vuotta. Tämän eron merkitys tulosten tulkinnassa lienee käytännössä vähäinen.

TULOKSET

Miesten systolisen verenpaineen keskiarvo laski vuosina 1982-87 selvimmin Lounais-Suomessa. Pohjois-Karjalassa se pysyi täsmälleen samana (taulukko 2). Aikavälillä 1987-92 alueelliset erot tasoittuivat selvästi ja keskiarvo laski etenkin Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä. Alin keskiarvo oli vuonna 1992 Helsingin-Vantaan alueella.

Miesten diastolisen verenpaineen keskiarvo nousi lievästi vuosina 1982-87 sekä Pohjois-Karjalan että Kuopion lääneissä ja laski hieman Lounais-Suomessa. Vuosina 1987-92 keskiarvo taas laski huomattavasti enemmän Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä kuin Lounais-Suomen alueella; lounaassa arvo oli vuonna 1992 samaa tasoa kuin Helsingin-Vantaan alueella ja jopa korkeampi kuin Itä-Suomessa.

Naisten systolinen verenpaine laski selvästi kaikilla alueilla vuosina 1982-87. Selvintä lasku oli Kuopion läänissä. 1987-92 todettiin kaikilla alueilla edelleen selkeä laskusuunta alueellisten erojen samalla tasoittuessa. Matalin keskiarvo mitattiin vuonna 1992 Helsingin-Vantaan alueella.

Naisten diastolinen verenpaine laski lievästi vuosina 1982-87 Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä, mutta nousi hieman Lounais-Suomessa. Tämän jälkeen vuosina 1987-92 todettiin selvä laskusuunta kaikilla alueilla. Vuonna 1992 keskiarvot olivat Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä matalammat kuin Lounais-Suomessa ja Helsingin-Vantaan alueella.

Kohonneen verenpaineen prevalenssi oli WHO:n kriteereiden mukaan miehillä vuosina 1982-87 Pohjois-Karjalassa ja Kuopiossa hieman yli 35 % ja pysyi tänä ajanjaksona jokseenkin muuttumattomana. Pohjois-Karjalassa se jopa hieman nousi (taulukko 3). Lounais-Suomessa prevalenssi oli vuonna 1982 32 % ja laski vuoteen 1987 mennessä 3,5 prosenttiyksikköä. Vuosina 1987-92 todettiin prevalenssin selvä lasku kaikilla alueilla - rajuin se oli Pohjois-Karjalassa ja Kuopiossa. Alin esiintyvyys todettiin vuonna 1992 Helsingin-Vantaan alueen miehillä.

Naisilla kohonneen verenpaineen esiintyvyys on koko ajanjakson pysynyt selvästi miehiä matalampana. Vuosina 1982-87 todettiin selvin lasku Kuopion läänissä (5,7 prosenttiyksikköä). 1987-92 prevalenssi laski selkeästi kaikilla alueilla ja oli vuonna 1992 matalin Lounais-Suomessa.

Verenpainelääkitystä käytti tarkastelujaksolla keskimäärin noin kymmenen prosenttia tutkituista (taulukko 4). Vuosina 1982-87 todettiin verenpainelääkkeiden käytössä kaikki alueet ja molemmat sukupuolet huomioon ottaen lievää lisääntymistä, kun taas vuosina 1987-92 käyttö pysyi muuttumattomana. Samalla miesten ja naisten ero lääkkeiden käytössä muuttui ratkaisevasti: vuonna 1982 oli verenpainelääkkeitä käyttävien naisten osuus suurempi kuin miesten, mutta tilanne oli päinvastainen vuonna 1992. Kun verenpainelääkkeiden käyttöä tarkasteltiin alueittain, selvisi, että vuonna 1992 verenpainelääkkeitä käyttävien miesten osuus oli pienin Helsingin-Vantaan seudulla ja naisten Lounais-Suomessa.

Kun korkeasta verenpaineesta kärsivien hoidon tasoa ja kehitystä tarkasteltiin alueittain, todettiin, että niiden lääkehoidon piirissä olevien miesten osuus, joiden verenpaine oli hoidolla saatu normaaliksi, kasvoi etenkin Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä (taulukko 5). Kuopion läänissä em. potilaiden osuus kolminkertaistui kymmenvuotisjakson aikana 5,3 %:sta 18,3 %:iin. Lounais-Suomen alueella näiden potilaiden osuus taas on jälkimmäisen viisivuotiskauden ajan pysynyt suurin piirtein ennallaan. Niiden lääkehoitoa saavien naisten määrä, joiden verenpaine oli normaali, kasvoi tasaisesti kaikilla alueilla koko tarkasteltavan ajanjakson.

Kohonneesta verenpaineesta lääkehoidosta huolimatta kärsivien miesten osuus on Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä kasvanut. Kuopion läänissä nousu oli vuosina 1982-92 peräti 5,8 prosenttiyksikköä (15,2 %:sta 21 %:iin). Lounais-Suomen miehillä ei vastaavaa trendiä havaittu. Edellä kuvatun tyyppisten naispotilaiden osuus on pääsääntöisesti ollut vähenemässä. Vuosina 1982-87 Kuopion läänissä ja Lounais-Suomessa ei tosin todettu selvää muutosta.

Lue myös

Tarkastelujakson aikana myös kohonneesta verenpaineestaan tietämättömien osuus on laskenut selvästi kaikkien alueiden miesten ja naisten joukossa. Ainoastaan vuosina 1982-87 tietämättömien potilaiden osuudet kasvoivat lievästi Lounais-Suomen miesten ja Pohjois-Karjalan naisten joukossa. Vuonna 1992 vähiten vaivastaan tietämättömiä naispotilaita oli Kuopion läänissä (15 %) ja tietämättömiä miespotilaita taas Pohjois-Karjalassa (27,4 %). Eniten heitä oli Lounais-Suomessa (miehistä 37,6 %, naisista 29,7 %).

POHDINTA

Verenpainetaudin diagnostiset kriteerit ovat muuttuneet viime vuosina ja raja-arvoista annettuja suosituksia on riskilaskelmien perusteella laskettu alemmaksi (14,15). Verenpainetaudin prevalenssi eri valtioissa onkin luonnollisesti riippuvainen siitä, mitä kriteerejä käytetään. Yhdysvalloissa kohonneen verenpaineen diagnostinen raja-arvo on tällä hetkellä 140/90 mmHg, minkä perusteella miltei 40 %:a amerikkalaisista voidaan pitää hypertensiivisinä (16).

Tässä artikkelissa käytetyt kohonneen verenpaineen kriteerit ovat WHO:n asettamien suositusten mukaiset ja alemmat kuin aikaisemmassa, vuosia 1982-1987 tarkastelleessa artikkelissa (10). Siten taulukoissa esiintyvät arvot ja prosenttiosuudet eivät ole suoraan vertailukelpoisia aiemman artikkelin kanssa. Verenpaineen hoidon kehityssuunnat ovat toki molemmissa vuosien 1982-87 osalta samansuuntaiset.

Tämän artikkelin tulosten valossa kohonneen verenpaineen hoitotilanne on maassamme vuoden 1987 jälkeen selkeästi parantunut ja aiemmin todetut alueelliset erot ovat samalla tasoittuneet. Sekä miesten että naisten systolisen ja diastolisen verenpaineen keskiarvojen lasku vuosina 1987-92 on ollut varsin merkittävä etenkin Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä. Diastolisen verenpaineen osalta alue-erot Itä- ja Länsi-Suomen välillä ovat hävinneet.

Korkeaverenpaineisten osuus väestöstä on edelleen suurin Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä, vaikkakin itä-länsi-ero on tässäkin suhteessa selvästi kaventunut.

Verenpainelääkkeitä käyttävien osuus väestöstä on pysynyt keskimäärin samana koko tarkasteltavan ajanjakson. Silmiinpistävä muutos tosin on, että miesten verenpainelääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja naisten vähentynyt. Eniten verenpainelääkkeitä käyttäviä on edelleenkin Itä-Suomessa. Kun tämä yhdistetään tietoon siitä, että korkeaverenpaineisten prevalenssi on alueella edelleen korkea, korostuu myös nonfarmakologisten hoitomuotojen tehostamisen tärkeys.

Lääkehoidossa olevien verenpainepotilaiden hoitotasapaino on naisilla parantunut selvästi vuosina 1982-92 etenkin Itä-Suomessa. Miesten hoitotasapainon kehitys on ollut samansuuntaista, vaikka lääkehoidossa olevien normaaliverenpaineisten miesten osuus on edelleen selvästi pienempi kuin naisten.

Yhteenvetona voidaan todeta, että huolimatta selvästä edistymisestä on verenpaineen hoidossa maassamme vielä huomattavasti parantamisen varaa. Monissa artikkeleissa on korostettu, että myös muut sepelvaltimotaudin riskitekijät olisi otettava nykyistä paremmin huomioon verenpainepotilaiden hoidossa (17,18). Tässä onkin maamme terveydenhuollolle selkeä haaste: on pyrittävä yhä kokonaisvaltaisempaan verenpainetaudin hoitoon.

KIRJALLISUUTTA


Kirjallisuutta
1
1 Collins R, Peto R, MacMahon S, ym. Blood pressure,stroke and coronary heart disease. Part 2, short-term reductions in blood pressure; Overview of randomized drug trials in their epidemiological context. Lancet 1990;335:827-838.
2
1= 95 mmHg tai joka käyttää
3
1= 95 mmHg tai joka käyttää
4
10 Salomaa V, Tuomilehto J, Nissinen A ym. Kohonneen verenpaineen hoidon kehitys Suomessa vuosina 1982-1987. Suom Lääkäril 1989;44:1916-1921.
5
11 WHO MONICA Project Principal Investigators. The World Health Organization MONICA Project (Monitoring trends and determinants in cardiovascular disease): A major international collaboration. J Clin Epidemiol 1988;41:105-114.
6
12 Puska P, Vartiainen E, Tuomilehto J ym. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden muutokset Suomessa. Suom Lääkäril 1993;48:3017-3022.
7
13 SPSS Base System User's Guide. SPSS Inc 1990.
8
14 Joint National Committee on Detection, Evaluation and Treatment of High Blood Pressure (JNVC). Arch Intern Med 1993;153:154-183.
9
15 Memorandum from a World Health Organization/International Society of Hypertension Meeting. Guidelines Subcommittee of the WHO/ISH Mild Hypertension Liason Committee. J Hypertension 1993;22(3):392-403.
10
16 Vallbona C, Pavlik V. Advances in the Community Control of Hypertension: from epidemiology to primary care practice. J Hypertension 1992;10:51-57.
11
17 Jackson R, Barham P, Bills J ym. Management of raised blood pressure in New Zealand; a discussion document. Br Med J 1993;307:107-110.
12
18 Löchen ML. The Tromsso Heart Study: Coronary Risk Factor Levels in Treated and Untreated Hypertensives. Acta Med Scand 1988;224:515-521.
13
2 Tuomilehto J, Nissinen A, Wolf E, Geboers J, Piha T, Puska P. Effectiviness of treatment with antihypertensive drugs and trends in mortality from stroke in the community. Br Med J 1985;291:857-861.
14
3 SHEP Co-operative Research Group. Prevention of stroke by anti-hypertensive treatment in older persons with isolated systolic hypertension in the elderly program (SHEP). JAMA 1991;265:3255-3264.
15
4 Dahlöf B, Lindholm LH, Hansson L, Schersk B, Ekbom T, Wester B. Morbidity and mortality in the swedish trial in old patients with hypertension (STOP-hypertension). Lancet 1991;338:1281-1285.
16
5 MRC Working Party. Medical Research Council trial for treatment of hypertension in older adults: principal results. Br Med J 1992;304:405-412.
17
6 MacMahon S, Cutler JA, Stamler J. Antihypertensive drug treatment. Potential, expected and observed affects on stroke and coronary heart disease. Hypertension 1989;13(5):145-150.
18
7 Geographical variation in the major risk factors of coronary heart disease in men and women aged 35-64 years. World Health Stat Q 1988;41:115-140.
19
8 Puska P, Vartiainen E, Korhonen HJ ym. Sydän-ja verisuonitautien riskitekijöiden muutokset Suomessa 1972-1987. Suom Lääkäril 1989;44:8-14.
20
9 Nissinen A, Tuomilehto J, Piha T, Puska P. Verenpaineen hoidon kehitys ja teho Itä-Suomessa - Pohjois-Karjala-projektin tuloksia. Suom Lääkäril 1986;41:350-354.
21
alue p < 0,001 alue p < 0,001
22
alue p < 0,001 alue p < 0,001
23
ikä p < 0,001 ikä p < 0,001
24
ikä p < 0,001 ikä p < 0,001
25
Kovarianssianalyysi:
26
Miehet, diastolinen verenpaine Naiset, diastolinen verenpaine
27
Miehet, systolinen verenpaine Naiset, systolinen verenpaine
28
Ryhmä 1 = tietämätön korkeasta verenpaineesta
29
Ryhmä 2 = tietoinen korkeasta verenpaineesta, ei lääkehoidossa
30
Ryhmä 3 = lääkehoidossa, RR koholla
31
Ryhmä 4 = lääkehoidossa, RR normaali
32
verenpainelääkitystä.
33
verenpainelääkitystä.
34
vuosi p < 0,001 vuosi p < 0,001
35
vuosi p < 0,001 vuosi p < 0,001
36
vuosi-alue-interaktio p < 0,001 vuosi-alue-interaktio p < 0,001
37
vuosi-alue-interaktio p = 0,003 vuosi-alue-interaktio p = 0,002

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
3 Taulukko 3
4 Taulukko 4
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030