Lehti 32: Alkuperäis­tutkimus 32/1995 vsk 50 s. 3447

Koristekasvien aiheuttama allerginen kosketusihottuma

Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikassa on 14 viime vuoden aikana diagnosoitu työperäinen koristekasveista johtuva allerginen kosketusihottuma 12 potilaalta. Potilaista yksitoista sai ihottuman joko liljakasveista tai mykerökukkaisista tai molemmista. Eniten ihottumia aiheuttivat liljakasveihin kuuluvat tulppaanit ja alstromeria. Viisi potilasta joutui vaihtamaan työpaikkaa, koska heillä oli useita allergioita tai he olivat voimakkaasti herkistyneitä eivätkä voineet työssään välttää allergeeneja.

Anne LamminpääTuula EstlanderRiitta JolankiLasse Kanerva

Kasvit saattavat aiheuttaa ärsytyskosketusihottumaa, allergista kosketusihottumaa, valokosketusihottumaa ja kosketusurtika- riaa. Ne saattavat myös aiheuttaa työperäisiä hengityselintauteja (1,2).

Kosketusihottuman vaikeusasteeseen vaikuttavat monet seikat, kuten altistumisen voimakkuus, laatu, kesto ja toistuminen, kasvissa olevan allergeenin pitoisuus, työn laatu, ympäristön kosteus, potilaan terveydentila ja ihon ominaisuudet (3,4,5,6). Kasvien aiheuttamat allergiset kosketusihottumat johtuvat useimmiten niiden sisältämistä kemiallisista yhdisteistä, joilla on pieni molekyylipaino (3,5). Kasvien proteiinitkin saattavat aiheuttaa ihottumaa, joko välittömän tai viivästyneen allergisen reaktion seurauksena, mutta useimmiten kasviproteiinien aiheuttama allergia ilmenee nuhana tai astmana.

Kasvien aiheuttamat ärsytysihottumat ovat yleisempiä kuin allergiset ihottumat. Italialaisen kukkaviljelmän 200 työntekijästä 25 %:lla oli iho-oireita, mutta vain 5 %:lla oireet johtuivat herkistymisestä kasveille (6). Amsterdamissa 14 vuoden aikana epikutaanitestillä testatuista henkilöistä 1 %:lla todettiin kasveista johtuva allerginen kosketusihottuma (7). Vuosina 1974-1983 työperäisiä kasvien aiheuttamia allergisia ihottumia diagnosoitiin Työterveyslaitoksen poliklinikassa kahdeksan tapausta eli 1,5 % allergisista kosketusihottumista (8). Vuosittain Työterveyslaitokselle lähetetään noin 200 henkilöä, joilla epäillään ammatti-ihotautia.

Tämän raportin tarkoituksena on osoittaa, että kasviallergiat voidaan todeta ihotestauksella tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin aiemmin. Kasvien aiheuttamaa työperäistä nuhaa, kurkunpäätulehdusta tai astmaa ei tässä käsitellä (1,2).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Aineistona olivat kaikki 12 potilasta, joilta diagnosoitiin työperäinen koristekasveista johtuva allerginen kosketusihottuma Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikassa vuosina 1979-1993.

Epikutaanitestaus suoritettiin käyttämällä kuputestiä (Finn Chamber -menetelmä), jossa testiaineet pidetään selän iholla 24 tai 48 tuntia ja tulokset luetaan 2-3 kertaa (9,10). Testaustulokset arvioidaan ICDRG:n (International Contact Dermatitis Research Group) suositusten mukaan. Potilaat testattiin ICDRG-perussarjalla ja muilla altistumisen perusteella valituilla erityisillä sarjoilla. Potilaan käsittelemiä koristekasveja käytettiin testauksessa sellaisinaan, vedellä kostutettuina. Testauksessa käytettiin useita kasvinosia, kuten vartta, siitepölyä, kukkia ja lehtiä. Vertailutestaus tehtiin samoilla kasvinosilla 5-20 henkilölle, ja tulokset olivat negatiiviset.

Allergiaa aiheuttavien kasvien uutteista (29 testiainetta) ja niiden sisältämistä yksittäisistä allergeeneista (17 testiainetta) valmistetut testiaineet on ostettu professori Hausenilta (Hampuri, Saksa). Nämä testiaineet otettiin käyttöön vuoden 1992 alussa (11). Seskviterpeenilaktoniseos (Chemotechnique Diagnostics Ab, Malmö, Ruotsi) on kuulunut epikutaanitestien perussarjaan lokakuusta 1993 lähtien. Viisi tutkituista 12 potilaasta testattiin kasviallergeeneilla ja -uutteilla (11).

TULOKSET

Potilaiden keskeiset taustatiedot ja ihotestien tulokset on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Potilaista oli naisia 11. Potilaiden keskimääräinen ikä oli 46,6 vuotta (vaihteluväli 35-59 vuotta). Herkistymisiä aiheutti neljä eri kasviheimoa: Liliaceae eli liljakasvit (tulppaani, alstromeria, hyasintti; potilaat numero 3, 4, 5, 6, 7, 9, 11, 12), Compositae eli mykerökukkaiset (krysanteemi, hirvenjuuri, gerbera; potilaat numero 2, 3, 8, 10, 11), Amaryllidaceae eli narsissikasvit (narsissi; potilaat 1, 4) ja Caryophyllaceae eli neilikkakasvit (neilikka; potilaat 2 ja 9).

Kaikkien muiden paitsi kahden potilaan ammatit liittyivät kukkien kasvattamiseen tai myymiseen. Potilas numero 10 oli siivooja, joka puhdisti linja-autoja. Hänen herkistymisensä johtui todennäköisesti altistumisesta ilmassa leijuvalle siitepölylle ja kasvinosille. Potilas numero 3 oli tarkastusteknikko, joka työskenteli kasvientarkastuslaitoksella ja tutki torjunta-aineita ja kasvitauteja.

Potilaiden keskimääräinen altistumisaika ennen herkistymistä oli 12,8 vuotta (vaihteluväli 1-30 v). Heillä oli ollut ihottumaa ennen työperäisen taudin toteamista 3,5 vuotta (vaihteluväli 0,2-13 v). Kymmenellä potilaalla oli ihottumaa käsissään, viidellä potilaalla oli ihottumaa käsien lisäksi kasvoissa, kahdella pelkästään kasvoissa (taulukko 1). Alstromeria ja tulppaani aiheuttivat vakavan käsi-ihottuman (kuva 1).

Kasvien aiheuttaman allergisen kosketusihottuman diagnoosi perustuu positiiviseen epikutaanitestiin ja esitietoihin. Seitsemän potilasta reagoi epikutaanitestissä vain yhdelle ja viisi kahdelle kasviheimolle.

POHDINTA

Liliaceae-heimon allergeeni aiheutti tässä selvityksessä kahdeksan kosketusihottumatapausta. Neljä ihottuman saanutta ei kyennyt jatkamaan aiemmassa työssään. Vuosikymmeniä on tiedetty, että tulppaaneja ja niiden sipuleja käsittelevät työntekijät voivat sairastua allergiseen kosketusihottumaan, jota tyypillisen ulkonäön ja sijainnin perusteella kutsutaan tulppaanisormeksi (kuva 1) (12). Ihottuman aiheuttava allergeeni on tuliposide A (13,14).

Tulppaanin sukulaisesta alstromeriasta (perunlilja, inkalilja) tuli suosittu leikkokukka 1970-luvulla. Se on voimakas herkistäjä, ja kirjallisuudessa on raportoitu useita sen aiheuttamia ihottumatapauksia (15,16,17,18). Jopa hyvin lyhytaikainen (sekunteja) ja vähäinen altistuminen alstromerialle esimerkiksi ihopistokokeen aikana voi aiheuttaa viivästyneen allergisen reaktion (19). Alstromeria voi myös aiheuttaa välittömän allergisen reaktion. Välittömän allergisen reaktion aiheuttaa yleensä proteiini, joten alstromeria-allergian voi aiheuttaa joko kemikaali (tuliposide A) tai toistaiseksi tunnistamaton proteiini.

Mykerökukkaiset on toiseksi suurin kasviheimo heinien jälkeen. Mykerökukkaisiin kuuluvia kasveja on viljelty yli 2 000 vuotta. Heimoon kuuluu kasveja tavallisista rikkakasveista suosittuihin puutarha- ja sisäkasveihin. Mykerökukkaisihottuma tunnetaan ympäri maailman. Viidellä potilaalla (2, 3, 8, 10, 11) oli eri mykerökukkaiskasvien aiheuttama kosketusihottuma (taulukko 2).

Lue myös

Ensimmäisen raportin krysanteemin aiheuttamista ihoreaktioista julkaisi Howe jo vuonna 1887 (20). Sittemmin eri julkaisuissa on kuvattu useita ihottumatapauksia (21). Merkittävimpiä herkistäjiä mykerökukkaisissa ovat seskviterpeenilaktonit, joita on noin 1 350 erilaista (22,23,24,25). Niiden aktiivisuuden on epäilty johtuvan alfa-metyleeni-gamma-butyrolaktoni-ryhmästä. Ristiallergia eri seskviterpeenilaktonien välillä on hyvin tunnettua (22). Aktiivista herkistymistä on aiheuttanut alantolaktoni ja seskviterpeenien testiaineet (11,26,27,28).

Neilikan aiheuttamat ihottumat ovat harvinaisia (29,30). Neilikka aiheutti potilaalle numero 2 ihottumaa silmäluomiin ja kasvoihin, potilaalle numero 9 vain käsi-ihottumaa.

Amaryllidaceae-heimon kasvit (narsissi) aiheuttivat kahdelle potilaalle (1, 4) työperäisen allergisen kosketusihottuman. Narsissi on aiheuttanut sekä ärsytysihottumaa että allergista ihottumaa parfyymiteollisuuden ja leikkokukkia käsittelevän teollisuuden työntekijöille (3,4,31,32). Narsissin, samoin kuin muiden sipulikukkien sipulit sisältävät ihoa ärsyttävää kalsiumoksalaattia. Kiteiden aiheuttama ärsytys edistää allergeenien pääsyä ihon läpi. Narsissikasvien herkistävät alkaloidit voivat aiheuttaa allergista kosketusihottumaa (32). Ihotestauksen perusteella narsissi ja lumimarja (Symphoricarpos albus) ristiinreagoivat (3).

Viime vuosina käytössä ollut professori Hausenin valmistama kasviuute- ja kasviallergeenisarja on parantanut koristekasvien aiheuttamien allergisten kosketusihottumien toteamista. Kasvinosilla sellaisenaan testattaessa saadaan helposti ärsytysreaktioita, jotka saattavat olla samannäköisiä kuin allergiset reaktiot. Mikäli kasvinosilla testattaessa on saatu positiivinen testireaktio, vertailutestaus on suoritettava 20 henkilölle. Vasta negatiivinen tulos vertailutesteissä varmistaa, että kasvin aiheuttama reaktio on todennäköisesti ollut allerginen.

Kaupallisia testiaineita käytettäessä tulos on luotettavampi. Koska kaikista kasveista ei ole kuitenkaan kaupallisia testiaineita saatavana, tarvitaan edelleen testausta myös kasvinosilla. Testituloksen luotettavuus paranisi, mikäli olisi mahdollista suorittaa testaus epäillystä kasvista valmistetulla eetteriuutoksella ärsytysreaktioiden poissulkemiseksi. Tällöinkin vertailutestaus on tarpeen ärsytysreaktioiden poissulkemiseksi.

KIRJALLISUUTTA


Kirjallisuutta
1
Piirilä P, Keskinen H, Leino T, Tupasela O, Tuppurainen M. Occupational asthma caused by decorative flowers: review and case reports. Int Arch Occup Environ Health 1994;6:131-136.
2
Kanerva L, Mäkinen-Kiljunen S, Kiistala R, Granlund H. Occupational allergy caused by spathe flower (Spathiphyllum wallisii). Allergy 1995;50:174-178.
3
Benezra C, Ducombs G, Sell Y, toim. Plant contact dermatitis. Toronto: BC Dekker Inc, Saint Louis: Mosby Company, 1985.
4
Mitchell J, Rook A. Botanical dermatology. Plants and plant products injurious to the skin. Vancouver: Greengrass, 1979.
5
Schmidt RJ. Plants. Kirjassa: Adams RM, toim. Occupational skin disease. Philadelphia: WB Saunders, 1990;503-524.
6
Santucci B, Picardo M. Occupational contact dermatitis to plants. Clinics in Dermatology 1992;10:157-165.
7
Van Ketel WG, Bruynzeel DP. Contact dermatitis to plants in Amsterdam. Boll Dermatol Allergol Profess 1987;2:54-58.
8
Kanerva L, Estlander T, Jolanki R. Occupational skin disease in Finland. An analysis of 10 years of statistics from an occupational dermatology clinic. Int Arch Occup Environ Health 1988;60:89-94.
9
Estlander T. Occupational skin disease in Finland. Observations made during 1974-1988 at the Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki. Acta Derm-Venereol (Stoch) Suppl 1990;155:1-85.
10
Jolanki R. Occupational skin diseases from epoxy compounds. Epoxy resin compounds, epoxy acrylates and 2,3-epoxypropyl trimethyl ammonium chloride. Acta Derm-Venereol (Stoch) suppl 1991;159:1-80.
11
Kanerva L, Estlander T, Tarvainen K, Jolanki R. Active sensitization caused by elecampane (Inula helenium). Am J Contact Dermatitis 1994;5:30-33.
12
Bertwistle AP. Tulip finger. BMJ 1935;2:255.
13
Tschetsche R, Kämmerer FJ, Wulff G. Uber die antibiotisch wirksamen substanzen der Tulpe. Tetrahedron Letters 1968;6:701-706.
14
Verspcyck Mijnssen GAW. Pathogenesis and causative agent of tulip finger. Br J Dermatol 1969;81:737-745.
15
Adams RM, Daily AD, Brancaccio RR, Dhillon IPS, Gendler E C. Alstromeria. A new and potent allergen in florists. Dermatol Clinics 1990;8:73-76.
16
Rook A. Dermatitis for Alstromeria; altered clinical pattern and probably increasing incidence. Contact Dermatitis 1981;7:355-356.
17
Hausen BM, Prater E, Schulberg H. The sensitizing capacity of alstroemeria cultivars in man and quinea pig. Contact Dermatitis 1983;9:46-54.
18
Marks JG. Allergic contact dermatitis from alstroemeria. Arch Dermat 1988;124:914-916.
19
Kanerva L, Estlander T, Jolanki R. Minimal alstroemeria exposure during skin testing causing an allergic contact dermatitis reaction. Eur J Dermatol 1994;4:616-617.
20
Howe JS. Dermatitis venenata caused by leucanthenum vulgare. Boston, Medical and Surgical Journal 1887;116:227-279.
21
Paulsen E. Compositae dermatitis: a survey. Contact Dermatitis 1992;26:76-86.
22
Mitchell JC, Dupuis G. Allergic contact dermatitis from sesquiterpenoids of the compositae family of plants. Br J Dermat 1971;84:139-150.
23
Oliwiecki S, Beck MH, Hausen BM. Compositae dermatitis aggravated by eating lettuce. Contact Dermatitis 1991;24:318-319.
24
Mitchell JC, Dupuis G, Geissman TA. Allergic contact dermatitis from sesquiterpenoids of plants. Additional allergic sesquiterpene lactones and immunologic specificity of Compositae, liverwort and lichens. Br J Dermatol 1972;87:235-240.
25
Stampf J-L, Schlewer G, Ducombs G, Foussereau J, Benezra C. Allergic contact dermatitis due to sesquiterpene lactones. Br J Dermatol 1978;99:163-169.
26
Hjorth N, Roed-Petersen J, Thomsen K. Airborne contact dermatitis from Compositae oleoresins simulationg photodermatitis. Br J Dermatol 1976;95:613-619.
27
Hjorth N. Active sensitization with alantolactone. Contact Dermatitis Newsletter 1970;8:175.
28
Aberer W, Hausen BM. Active sensitization to elecampane by patch testing with a crude plant extract. Contact Dermatitis 1990;22:53-55.
29
Shelmire B. Contact dermatitis from vegetation. South Med J 1940;33:337-346.
30
van Grutten M. Carnation dermatitis in a flower seller. Contact Dermatitis 1980;6:289.
31
Gude M, Hausen BM, Heitch H. An investigation of the irritant and allergenic properties of daffodils (Narcissus pseudonarcissus L, Amaryllidaceae). A review of daffodils dermatitis. Contact Dermatitis 1988;19:1-10.
32
Munoz D, Urrutia I, Leanizbarrutia I, de Corres LF. Contact dermatitis from plants in a geriatric nurse. Contact Dermatitis 1989;20:227-278.

Taulukot
1 Taulukko 1
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030