Lehti 47: Alkuperäis­tutkimus 47/2000 vsk 55 s. 4827 - 4832

Lapsena syöpää sairastaneiden poikien varusmiespalveluksen toteutuminen

Lapsena sairastettu syöpä heikentää palveluskelpoisuutta. Hylättyjen osuus on kymmenkertainen ja luokkaan B asetettujen osuus kaksinkertainen keskimääräiseen kutsunta-aineistoon verrattuna. Merkitsevin itsenäinen palvelukelpoisuutta heikentävä riskitekijä on pään alueelle annettu sädehoito. Varusmiespalveluksen keskeyttämisen syyt ovat yleensä selkeitä eivätkä suoranaisesti liity aiempaan syöpäsairauteen. Lapsena syövän sairastaneet miehet menestyvät yleisesti ottaen hyvin varusmiespalveluksessa, jos heidän suorituskykyään mahdollisesti haittaavat syövänhoidon myöhäisvaikutukset tunnistetaan kutsuntavaiheessa.

Päivi LähteenmäkiHeikki A. SalmiToivo T. SalmiHans HeleniusAnne MäkipernaaMarjatta LanningMikko PerkkiöMartti A. Siimes

Lapsuusiän syöpätautien ennuste on parantunut siinä määrin, että esimerkiksi akuutin lymfaattisen leukemian sairastaneista yli 70 % on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta (1,2). Onkin tullut ajankohtaiseksi tutkia syövästä parantuneiden henkilöiden elämänlaatuun liittyviä kysymyksiä. Syöpätauteihin ja niiden hoitoon tiedetään liittyvän jonkin verran fyysisiä ja myös psykososiaalisia myöhäishaittoja (3,4,5,6,7). Fyysisiä pitkäaikaisvaikutuksia on kuvattu murrosiän kehityksessä (8), hedelmällisyydessä (9,10,11,12), kasvussa (13,14,15), luuston kehityksessä (16,17), sydämen ja hengityselinten toiminnassa (18,19,20,21) sekä ääreis- ja keskushermoston toiminnassa (22,23,24). Näiden lisäksi myös toisen syövän (25) kehittymisen riski on yhden syövän sairastaneilla jonkin verran suurempi kuin väestössä keskimäärin. Uhkakuvista huolimatta yksilöllinen hoitojen sietokyky on varsin erilainen ja suuri osa lapsuusiän syövästä parantuneista on aivan terveitä ja toimintakykyisiä nuoria ja aikuisia.

Varusmiespalveluksen suorittamista on Suomessa toisinaan kuvattu yhtä tärkeäksi tapahtumaksi kuin ajokortin saamista. Palveluksen suorittamisella saattaa olla merkitystä miehen itsetunnon kehityksen kannalta ja myös joissakin ammatinvalinta- ja urakehitystilanteissa. Kirjallisuudessa on joitakin raportteja siitä, että miehiä on hylätty palkka-armeijoista pelkästään aikaisemman syöpädiagnoosin takia (26,27,28,29, 30). Suomessa on syövän sairastaneita miehiä alettu virallisesti kelpuuttaa varusmiespalvelukseen vuonna 1991 annetun lääkärintarkastusohjeiston perusteella. 1980-luvulla kuitenkin jo tehtiin hyväksymispäätöksiä, mikäli hoitava lääkäri antoi puoltavan lausunnon.

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat syövän sairastaneen miehen palveluskelpoisuuden määräytymiseen ja millä tavoin varusmieskoulutusaika sujuu palvelukseen kelpuutetuilta.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Lasten syöpätautien diagnostiikka ja pääosin myös hoito on maassamme keskitetty yliopistollisiin keskussairaaloihin. Näiden sairaaloiden rekistereistä kerättiin sosiaali- ja terveysministeriön luvalla mahdollisimman kattavasti kaikki vuoden 1995 lopussa elossa olevat, ennen vuotta 1978 syntyneet syöpää sairastaneet pojat, joiden diagnoosi oli tehty 15 ikävuoteen mennessä ja joiden terveydentilaa oli seurattu ko. klinikassa vähintään 18 vuoden ikään asti. Aineistoon saatiin yhteensä 207 potilasta, joista 99 oli hoidettu Helsingissä, 37 Oulussa, 29 Turussa, 22 Kuopiossa ja 20 Tampereella. Sairaushistoriaa koskevat tiedot kerättiin kussakin klinikassa tutkimuslomakkeelle ja samaan lomakkeeseen kirjattiin jatkossa myös kutsunta- ja varusmiesajan tiedot miesten kantakorteista, jotka oli keskitetysti tilattu Keskussotilassairaalaan (Tilkan sairaala). Kutsuntatiedot saatiin 206 miehestä; yksi henkilö oli menehtynyt materiaalin keräämisen aikana. Vuoden 1996 loppuun mennessä oli 102 miestä aloittanut varusmiespalveluksensa. Tarkempi aineiston kuvaus on esitettynä taulukossa 1.

Tilastoluvut vertailuja varten saatiin puolustusvoimien omista tilastoista, Tilastokeskuksen ylläpitämistä väestötilastoista sekä kansallisista kasvukäyrätiedoista. Kutsuntaikäisiä syöpäpotilaita verrattiin vuonna 1972 syntyneeseen väestöön ja potilaiden varusmiespalvelukseen liittyviä tunnuslukuja verrattiin vuonna 1993 palvelleen ikäluokan tietoihin. Kyseiset vuosiluvut olivat mediaaniluvut tutkimusaineiston miesten syntymävuosille ja varusmiespalveluksen suorittamisvuosille.

Selittävinä tekijöinä käytettiin: 1) diagnoosia ja diagnosointi-ikää; 2) hoitoon liittyviä yksityiskohtia sekä hoidon pitkäaikaisvaikutuksia (leikkaukset, solunsalpaajahoito, sädehoito, luuytimensiirto, taudin uusiutuminen, diagnosoitu kasvuhäiriö, sukuelinvaurio, testosteronikorvaushoidon tarve, kilpirauhasen vajaatoiminta, luuston kasvuhäiriöt, raajan kasvuhäiriöt, ja muut haitat); 3) mitat (paino, pituus, painoindeksi); 4) peruskoulutus 18-vuotiaana; 5) miehen oma käsitys palveluskelpoisuudestaan; ja 6) kutsuntalautakunnan käytössä oleva kirjallinen tieto miehen sairaudesta. Helsingissä seuratuilta potilailta oli käytettävissä myös lihaskuntotestin tuloksia (n = 74). Kivesten koko (0,52 x pituus x leveys2) oli kirjattuna 134 tutkittavalta.

Tilastollisia analyyseja varten tietyt muuttujat ryhmiteltiin seuraavasti: 1) diagnoosi: a) leukemiat (n = 81), b) lymfoomat (n = 47), c) keskushermoston kasvaimet (n = 24), ja d) muut pahanlaatuiset kiinteät kasvaimet (n = 55); 2) leikkaushoito: a) ei leikkausta tai pelkkä biopsia (n = 106), b) elimen poisto tai mutiloivan tyyppinen toimenpide (n = 57), c) muu pienempi toimenpide (n = 44); 3) muut haittavaikutukset: a) ei muita haittoja (n = 156), b) raajavauriot (n = 18), ja c) muut yksittäiset haittavaikutukset (n = 33).

Vastemuuttujiksi valittiin: 1) palveluskelpoisuusluokka: palvelukseen kelpuutetut (A + B), hylätyt (C + D); 2) palveluksen kesto ( < 240 päivää eli keskeytys, 240-329 ja (>= 330 päivää); 3) sotilaskoulutus (miehistö, reservin aliupseeri, reservin upseeri); 4) käynnit varuskunnan lääkärillä palvelusaikana (< 5, 5-9, >= 10); 5) vapautuspäivät ja päivät sairaalassa (< 5, 5-9, >= 10); 6) vastaanottokäynnin syy (infektio, tuki- ja liikuntaelimistön vaiva, tapaturma); ja 7) Cooperin testin tulos palveluksen alkaessa. Cooperin testin tulos oli käytettävissä 34 varusmieheltä. Vastaanottokäyntien, vapautuspäivien ja sairaalapäivien lukumäärä otettiin tilastollisiin analyyseihin vain niiden miesten osalta, jotka suorittivat palvelusaikansa loppuun.

Yksittäisten muuttujien tilastollisia yhteyksiä varusmieskelpoisuuteen ja palveluksen keskeytykseen analysoitiin ristiintaulukointia ja Pearsonin Khi2 -testiä käyttäen. Kuvailevina lukuina on ilmoitettu prosentteja. Yhteyksien monimuuttuja-analyysit tehtiin askeltavaa logistista regressioanalyysia käyttäen (31). Yhteyksien voimakkuuksia kuvaavina lukuina on ilmoitettu ristitulosuhdetta (OR, Odds Ratio) ja 95 %:n luottamusväliä (LV). Tutkimussuunnitelma oli Turun yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan yhteisen eettisen toimikunnan hyväksymä ja tutkimus toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön luvalla.

TULOKSET

Syövästä selviytyneet olivat lyhyempiä kuin samanikäinen väestö. Kutsuntaiässä näiden miesten pituuden keskiarvo (SD) oli 174,8 (SD 7,5) cm ja samanikäisen väestön 178,6 (SD 6,0) cm (p > 0,001; 95 % LV, 173,7-175,9 cm). Tutkittavien painon keskiarvo 66,4 (SD 11) kg, oli kutsuntaiässä merkitsevästi suurempi (p = 0,004; 95 % LV, 64,8-68,0 kg) kuin vertailuväestön paino 64,0 (SD 6) kg. Peruskoulutustasossa ei ollut eroa tutkittavien ja väestön välillä. Kutsuntaiässä 40 % syöpää sairastaneista ja 37 % väestön miehistä oli lukiolaisia (p = 0,38).

Palveluskelpoisuusluokkajakauma ja hylkäysten syyt on esitetty taulukossa 2 diagnoosiryhmittäin. Syövän sairastaneista miehistä 47 % oli sijoitettu luokkaan A, 13 % luokkaan B, 17 % luokkaan C, 20 % luokkaan D ja 3 % luokkaan E. Väestön vastaavat luvut olivat 87 %, 6 %, 2 %, 2 % ja 3 %. Palvelukseen hyväksyttyjen ja hylättyjen osuudet olivat tutkittavilla merkitsevästi erilaiset (p > 0,001) kuin väestössä. Siviilipalveluksen oli valinnut 5 (4 %) henkilöä palvelukseen kelpuutetuista tutkittavista.

Taulukossa 3 on esitettynä ne tekijät, joilla havaittiin merkitsevä yhteys palveluskelpoisuuden määräytymiseen tai palveluksen keskeyttämiseen. Tutkittavat aloittivat palveluksensa saman ikäisinä kuin vertailuväestö (keskiarvo 19 vuotta).

Vuoden 1996 loppuun mennessä 102 miestä 130 varusmiespalvelukseen hyväksytystä oli aloittanut palveluksensa ja 80 oli ehtinyt suorittaa sen loppuun. 20 % tutkittavista (n = 20) keskeytti varusmiespalveluksensa. Vertailuväestössä keskeyttäneiden osuus oli 10 % (p > 0,001). Keskeytyspäätös oli syövän sairastaneiden osalta pysyvä 65 % tapauksista. Keskeyttäneillä palvelusajan mediaani oli 21 päivää. Pienin keskeyttäneiden osuus (noin 5 %) oli leukemiaa sairastaneiden ryhmässä ja suurin (noin 30 %) lymfooman sairastaneiden ryhmässä. Keskeyttämisen syitä olivat: syöpäsairauden myöhäisvaikutus (n = 8), aiempi syöpädiagnoosi (n = 1), toinen somaattinen sairaus (n = 6) ja psyykkiset ongelmat (n = 5). Keskeyttämiseen johtaneita syövän myöhäisvaikutuksia olivat: kaihi tai muu näkökyvyn heikkeneminen (n = 2), alentunut keuhkofunktio (n = 1), verenpainetauti (n = 1), epilepsia (n = 1), päänsärky hydrokefaluspotilaalla (n = 1), hypogonadismi (n = 1) ja suoliston kiinnikkeet (n = 1). Kun tarkastelun ulkopuolelle jätettiin selkeästi aiempaan syöpäsairauteen yhdistettävissä olevat keskeyttämisen syyt, jotka ehkä olisi voitu havaita jo kutsunnoissa, oli palveluksen keskeyttäneiden osuus vertailuväestön tavoin 10 % myös tutkittavien joukossa.

Sotilaskoulutuksen tasoon vaikutti merkitsevästi vain tutkittavan siviilikoulutus (p= 0,005), eikä sotilaskoulutusjakaumassa ollut eroja tutkimusryhmän ja verrokkiväestön välillä. Miehistökoulutuksen sai 69 %, reservin aliupseerikoulutuksen 26 % ja reservin upseerikoulutuksen 5 % tutkittavista. Vastaavat osuudet vertailuväestössä olivat 65 %, 26 % ja 9 %.

Syövän sairastaneet miehet kävivät varuskuntalääkärin vastaanotolla keskimäärin 5,9 (SD 3,9) kertaa. Näistä käynneistä infektioiden vuoksi oli keskimäärin 2,8 (SD 2,7) käyntiä. Vertailuryhmän varusmiehet kävivät vastaanotolla merkitsevästi useammin: keskimäärin 9,5 kertaa (p > 0,001; 95 % LV 5,0-6,8) ja infektioiden vuoksi 3,4 kertaa. Tutkittavat olivat palveluksesta vapautettuina 11,9 (SD 25,5) päivää ja sairaalahoidossa 5,2 (SD 12,3) päivää. Vertailuryhmän varusmiehillä vapautuspäiviä (4,5 päivää) oli merkitsevästi vähemmän (p = 0,012; 95 % LV 6,3-17,5), mutta sairaalapäiviä (6,5 päivää) keskimäärin saman verran kuin tutkittavilla. Käytettävissä olevat Cooperin testin tulokset (n = 34) eivät poikenneet merkitsevästi vertailuryhmien (varusmiehet 1992 ja 1994) tuloksista.

POHDINTA

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää lapsena syövän sairastaneiden miesten varusmiespalveluskelpoisuuteen vaikuttavat tekijät ja palvelukseen kelpuutettujen selviytyminen varusmiesajastaan. Puolustusvoimien lääketieteellisen osaston kannalta keskeistä oli arvioida, oliko tehty päätös kelpuuttaa syövän sairastaneita miehiä palvelukseen yksilön kannalta oikeaan osunut ja vaaransiko varusmiespalvelus näiden miesten elämää/terveyttä. Lääkärintarkastusohjeistoa muutettaessa pelättiin, että altistuminen tulehdussairauksille, raskaan ruumiillisen rasituksen tai olosuhteisiin liittyvän psykologisen paineen aiheuttama stressi, vaihtelevat asuinolosuhteet ja kenttäolosuhteissa ajoittain epäsäännölliseksi muodostuvat nukkumis- ja ruokailuajat voisivat liiaksi rasittaa syöpäsairauden läpikäyneitä miehiä. Puolustusvoimien miehistövahvuuden kannalta näiden miesten varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole merkittävä kysymys, mutta yksilön kannalta nousevat esiin tärkeät näkökohdat: nuoren miehen itsetunto, tasavertaiset mahdollisuudet siviilielämässä varusmiespalveluksen suorittamisen myötä sekä ajatus siitä, että syöpäsairauden jälkeen voi elää myös täysin terveenä ja toimintakykyisenä yhteiskunnan jäsenenä.

Aikaisemmissa raporteissa on harvoin käsitelty syövän sairastaneiden miesten varusmiespalveluskelpoisuutta ja pääasiassa on kuvattu vain hylkäyspäätöksiä (32,33,34). Anne Mäkipernaa (35) on tutkinut lapsuusiässä kiinteitä kasvaimia sairastaneiden potilaiden pitkäaikaissel- viytymistä ja hänen raportissaan 13 miestä 34 palvelukseen pyrkineestä (38 %) oli hylätty. Kahdeksalla miehellä hylkäyksen syy oli ollut pelkästään aiempi syöpädiagnoosi.

Syövän hoidon fyysiset haittavaikutukset voivat olla mitä moninaisimpia, mutta varusmiespalveluskelpoisuuden kannalta merkittävimpiä ovat ehkä: 1) antrasykliinihoidon ja rintakehän sädetyksen aiheuttamat sydänvaikutukset (18,19); 2) heikentynyt keuhkofunktio (20) pääasiassa bleomysiinin tai rintakehän sädetyksen aiheuttamana; 3) lähinnä pään sädehoidon seurauksena syntyvä kasvuhäiriö (13,14,15,16,17); 4) sädehoidon aiheuttamat paikalliset luustomuutokset (16); 5) alkyloivien aineiden tai sukurauhasiin kohdistuvan sädehoidon aiheuttamat kivesten toimintahäiriöt (8,10,12) sekä 6) aistinelinten (24) tai kognitiivisten toimintojen (22,23) muutokset, jotka pääasiassa ovat seurausta pään tai koko kehon sädetyksestä ja joissakin tapauksissa myös solunsalpaajahoidosta.

Tässä tutkimuksessa syövän sairastaneiden poikien palveluskelpoisuus todettiin selvästi alentuneeksi ikäverrokkeihin nähden. Hylättyjen osuus oli kymmenkertainen ja luokkaan B asetettujen osuus kaksinkertainen keskimääräiseen kutsunta-aineistoon nähden. Hylättyjen osuus oli saman suuruinen kuin Mäkipernaan (35) aineistossa. Hylkäysten syyt olivat yleensä ilmeisiä ja Puolustusvoimien Lääkärintarkastusohjeiston (LTO) kriteerien mukaisia. Noin 30 % hylkäyksistä oli tehty pelkän syöpädiagnoosin perusteella, mutta yhtä tapausta lukuun ottamatta päätökset oli tehty 1980 -luvulla, ennen uusimman lääkärintarkastusohjeiston virallistamista.

Lue myös

Kutsuntaiässä tutkittavat olivat vertailuväestöä painavampia ja lyhyempiä. Tämä löydös on sopusoinnussa niiden havaintojen kanssa, joita syöpää sairastaneiden lasten kasvutavasta on aikaisemmin tehty (13,14,16,17). Optimaalinen pituus palveluskelpoisuutta ajatellen näytti olevan 170-174,9 cm. Tähän ryhmään kuuluvat miehet kelpuutettiin lähes neljä kertaa useammin palvelukseen kuin muissa pituusryhmissä olevat.

Vuonna 1973 tai myöhemmin syntyneet miehet olivat yli kolme kertaa useammin palvelukseen hyväksyttyjen joukossa kuin tätä vanhemmat miehet. Tämä havainto heijastelee uuden lääkärintarkastusohjeiston suosituksia. Diagnoosivuodella ei ollut vaikutusta palveluskelpoisuuteen, mutta jos potilas oli diagnoosihetkellä 11-vuotias tai vanhempi, hän kuului merkitsevästi useammin ryhmään, jota ei hyväksytty palvelukseen. Tämä saattaa selittyä mm. vanhempien leukemiapotilaiden raskaammalla hoito-ohjelmalla, johon sisältyy myös pään sädehoito. Lisäksi monet sarkoomatyypit ovat vanhempien lasten sairauksia ja niiden hoitoon liittyy usein vaiheita, jotka aiheuttavat potilaalle myös ruumiillisia haittavaikutuksia. Diagnoosityyppi ei näyttänyt kuitenkaan itsenäisenä tekijänä vaikuttavan merkitsevästi palveluskelpoisuuden määräytymiseen.

Tämän tutkimuksen perusteella pään sädehoito osoittautui merkitsevimmäksi itsenäiseksi riskitekijäksi palveluskelpoisuuden alenemisen suhteen. Yleisimmät hoitojen haittavaikutukset kuten pituuskasvun tai kivesten toiminnan häiriintyminen, kilpirauhasen vajaatoiminta tai tukirangan rakennepoikkeavuudet eivät näyttäneet yksittäisinä tekijöinä merkitsevästi vaikuttavan miehen palveluskelpoisuuteen. Sellaiset harvinaiset haittavaikutukset kuten raajan kasvu- tai toimintahäiriöt, neurologiset vammat sekä sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan ongelmat voivat luonnollisesti osoittautua varusmiespalveluksen esteiksi. Tällaiset löydökset ovat yleensä selkeitä jo kutsuntaiässä ja palveluskelpoisuusluokan määräämisessä ei ole ongelmia. Palveluksen aikana ei tässä tutkimuksessa ilmennyt yhdelläkään miehellä sydän- ja verenkiertoelimistön oireita.

Kutsuntatarkastuksen yhteydessä miehet vastaavat kirjallisiin kysymyksiin terveydentilastaan ja yhtenä kysymyksenä on miehen oma arvio kykenemisestään varusmiespalvelukseen. Tämä kysymys osoittautui varsin merkittäväksi tekijäksi palveluskelpoisuutta arvioitaessa. Jos mies piti itseään kykenevänä palvelukseen, hän tuli myös merkitsevästi useammin hyväksytyksi ja suoritti palveluksensa loppuun asti. Sen sijaan kaikki ne miehet, jotka eivät pitäneet itseään kykenevinä palvelukseen mutta jotka siitä huolimatta hyväksyttiin, keskeyttivät. Tämä sama kysymys on aiemmin osoittautunut myös luotettavaksi arviointikriteeriksi psykiatristen ongelmien esiin saamisen suhteen (36).

Varusmiespalveluksen keskeyttämisen syyt olivat yleensä selkeitä eivätkä suoranaisesti liittyneet miehen aiempaan syöpäsairauteen. Psyykkiset ongelmat tai sopeutumisvaikeudet eivät tutkittavilla nousseet samalla tavoin merkittäviksi keskeyttämisen syiksi kuin varusmiehillä yleensä on todettu. Palvelusajan rasituksista näyttivät selviytyvän parhaiten normaalipainoiset (painoindeksi 20-25) ja keskimittaa pidemmät (>= 180 cm) tutkittavat. Alkuperäisellä syöpädiagnoosilla näytti olevan vaikutusta palveluksen keskeyttämisen todennäköisyyteen. Leukemiaa sairastaneet keskeyttivät epätodennäköisemmin ja selityksenä lienee, että leukemian hoitoihin liittyvät haittavaikutukset harvoin tulevat esiin enää kutsuntaiän jälkeen. Sen sijaan aivokasvainten, lymfoomien ja kiinteiden kasvaimien hoitojen jälkeen voi ilmetä lievempiä haittoja, kuten arpikuroumia, skolioosiin liittyvää selkäkipua tai päänsärkytaipumusta, jotka eivät häiritse normaalia elämää mutta muodostuvat toimintaesteeksi ääriolosuhteissa.

Varusmiespalveluksensa loppuun suorittaneet tutkittavat kävivät lääkärin vastaanotolla merkitsevästi harvemmin kuin varusmiehet keskimäärin. Syövän sairastaneilla varusmiehillä näytti myös esiintyvän infektioita vähemmän kuin verrokeilla vastaanottokäyntien syiden perusteella arvioituna. Havaintomme heijastanevat näiden miesten hyvää motivaatiota varusmiespalveluksen suorittamiseen ja vahvistavat myös käsityksiä immunologisen järjestelmän toipumisesta syöpäsairauden jälkeen (37,38,39). Tutkittavien mahdollisista kontakteista omiin hoitaviin lääkäreihinsä ei tämän tutkimuksen puitteissa ollut mahdollisuutta saada luotettavaa tietoa, mutta asiakirjamerkintöjen perusteella ei varuskunnan ulkopuolisen lääkärin tutkimukseen perustuvia palvelushelpotuksia esiintynyt lainkaan.

Syövän sairastaneilla varusmiehillä oli palvelushelpotuspäiviä merkitsevästi verrokkeja enemmän, mutta sairaalahoitopäivien lukumäärässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Syynä helpotusten suurempaan määrään saattaa olla tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin, joita helpotusten aiheena oli keskivertovarusmiehiä enemmän, liittyvä pidempi toipumisaika ja toisaalta varuskunnan lääkärien varovaisempi suhtautumistapa syöpää sairastaneen varusmiehen infektioiden hoitoon. Tutkittavien palveluksen aikaiset sairaudet tuskin olivat vakavampia kuin verrokeilla, koska sairaalahoitopäivien määrässä ei ollut merkitsevää eroa. Tutkittavien fyysinen suorituskyky ei Cooperin testin tulosten perusteella vaikuttanut eroavan keskivertovarusmiesten suorituskyvystä. Tutkimustuloksen arvoa heikentää kuitenkin se, että testitulokset olivat käytettävissä vain 43 % syövän sairastaneista varusmiehistä.

Sotilaskoulutuksen määräytymiseen näytti itsenäisenä tekijänä vaikuttavan vain miehen peruskoulutus. Koska tutkittavien ja vertailu-väestön välillä ei ollut merkitsevää eroa peruskoulutuksen tasossa, muodostui myös sotilaskoulutusjakauma samanlaiseksi molemmissa ryhmissä.

Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että lapsena syövän sairastaneet miehet menestyvät hyvin varusmiespalveluksessa, jos heidän suorituskykyänsä mahdollisesti haittaavat syövänhoidon myöhäisvaikutukset tunnistetaan kutsuntavaiheessa. Myös miehen oma arvio palveluskelpoisuudestaan näyttää antavan merkittävän tuen palvelukseen ottamispäätöstä tehtäessä.

Kirjoitus on julkaistu englanninkielisenä: Lähteenmäki PM, Salmi HA, Salmi TT, Helenius H, Mäkipernaa A, Lanning M, Perkkiö M, Siimes MA. Military service of male survivors on childhood malignancies.

Cancer 1999;85:732-740.


Kirjallisuutta
1
Neglia JP, Nesbit ME Jr. Care and treatment of long-term survivors of childhood cancer. Cancer 1993;71:3386-3391.
2
Gustafsson G, Langmark F, Pihkala U, de Verdier B, Lilleaas I. Childhood cancer in the Nordic countries. Report on epidemiologic and therapeutic results, from registries and working groups. NOPHO Abstract, Reykjavik 1998:11-122.
3
Garre ML, Gandus S, Cesana B ym. Health status of long-term survivors after cancer in childhood. Results of a uni-institutional study in Italy. Am J Pediatr Hematol Oncol 1994;16:143-152.
4
Meister LA, Meadows AT. Late effects of childhood cancer therapy. Curr Probl Pediatr 1993;23:102-131.
5
Lansky SB, List MA, Ritter-Sterr C. Psychosocial consequences of cure. Cancer 1986;58:529-533.
6
Marina N. Long-term survivors of childhood cancer. The medical consequences of cure. Pediatr Clin North Am 1997;44:1021-1042.
7
Carter MC, Thompson EI, Simone JV. The survivors of childhood solid tumors. Pediatr Clin North Am 1991;38:505-526.
8
Shalet SM, Beardwell CG, Twomey JA, Jones PH, Pearson D. Endocrine function following the treatment of acute leukemia in childhood. J Pediatr 1977;90:920-923.
9
Nygaard R, Clausen N, Siimes MA, ym. Reproduction following treatment for childhood leukemia: a population-based prospective cohort study of fertility and offspring. Med Pediatr Oncol 1991;19:459-466.
10
Siimes MA, Lie SO, Andersen O, Marky I, Rautonen J, Hertz H. Prophylactic cranial irradiation increases the risk of testicular damage in adult males surviving ALL in childhood. Med Pediatr Oncol 1993;21:117-121.
11
Siimes MA, Rautonen J. Small testicles with impaired production of sperm in adult male survivors of childhood malignancies. Cancer 1990;65:1303-1306.
12
Ropponen P, Aalberg V, Rautonen J, Kalmari H, Siimes MA. Psychosexual development of adolescent males after malignancies in childhood. Acta Psychiatr Scand 1990;82:213-218.
13
Sklar CA. Growth and neuroendocrine dysfunction following therapy for childhood cancer. Pediatr Clin North Am 1997;44:489-453.
14
Moell C, Garwicz S, Marky I, Mellander L, Karlberg J. Growth in children treated for acute lymphoblastic leukemia with and without prophylactic cranial irradiation. Acta Paediatr Scand 1988;77:688-692.
15
Wallace WH, Shalet SM, Morris-Jones PH, Swindell R, Gattamaneni HR. Effect of abdominal irradiation on growth in boys treated for a Wilms' tumor. Med Pediatr Oncol 1990;18:441-446.
16
Talvensaari KK, Knip M, Lanning P, Lanning M. Clinical characteristics and factors affecting growth in long-term survivors of cancer. Med Pediatr Oncol 1996;26:166-172.
17
Groot-Loonen JJ, van Setten P, Otten BJ, van't Hof MA, Lippens RJ, Stoelinga GB. Shortened and diminished pubertal growth in boys and girls treated for acute lymphoblastic leukaemia. Acta Paediatr 1996;85:1091-1095.
18
Mäkinen L, Mäkipernaa A, Rautonen J, Heino M, Pyrhönen S, Laitinen LA, ym. Long-term cardiac sequelae after treatment of malignant tumors with radiotherapy or cytostatics in childhood. Cancer 1990;65:1913-1917.
19
Goorin AM, Borow KM, Goldman A, Williams RG, Henderson IG, Sallan SE, ym. Congestive heart failure due to adriamycin cardiotoxicity: its natural history in children. Cancer 1981;47:2810-2816.
20
Mäkipernaa A, Heino M, Laitinen LA, Siimes MA. Lung function following treatment of malignant tumors with surgery, radiotherapy, or cyclophosphamide in childhood. A follow-up study after 11 to 27 years. Cancer 1989;63:625-630.
21
Talvensaari KK, Lanning M, Tapanainen P, Knip M. Long-term survivors of childhood cancer have an increased risk of manifesting the metabolic syndrome. J Clin Endocrinol Metab 1996;81:3051-3055.
22
Moss HA, Nannis ED, Poplack DG. The effects of prophylactic treatment of the central nervous system on the intellectual functioning of children with acute lymphocytic leukemia. Am J Med 1981,71:47-52.
23
Eiser C. Cognitive deficits in children treated for leukaemia. Arch Dis Child 1991;66:164-168.
24
Griffin JD, Garnick MB. Eye toxicity of cancer chemotherapy: a review of the literature. Cancer 1981;48:1539-1549.
25
Olsen JH, Garwicz S, Hertz H, Jonmundsson G, Langmark F, Lanning M, ym. Second malignant neoplasms after cancer in childhood or adolescence. Nordic Society of Paediatric Haematology and Oncology Association of the Nordic Cancer Registries. BMJ 1993;307:1030-1036.
26
Koocher GP. Surviving childhood cancer. Issues in living. In: The Damocles syndrome: Psychosocial consequences of surviving childhood cancer. New York: McGraw-Hill, 1981;171-183.
27
Fobair P, Hoppe RT, Bloom J, Cox R, Varghese A, Spiegel D. Psychosocial problems among survivors of Hodgkin's disease. J Clin Oncol 1986;4:805-814.
28
Meadows AT, McKee L, Kazak AE. Psychosocial status of young adult survivors of childhood cancer: a survey. Med Pediatr Oncol 1989;17:466-470.
29
Green DM, Zevon MA, Hall B. Achievement of life goals by adult survivors of modern treatment for childhood cancer. Cancer 1991;67:206-213.
30
Monaco GP. Socioeconomic considerations in childhood cancer survival. Society's obligations. Am J Pediatr Hematol Oncol 1987;9:92-98.
31
Agresti A. Categorical data analysis. New York: John Wiley & sons 1990.
32
Wasserman AL, Thompson EI, Wilimas JA, Fairclough DL. The psychological status of survivors of childhood/adolescent Hodgkin's disease. Am J Dis Child 1987;141:626-631.
33
Tebbi CK, Bromberg C, Piedmonte M. Long-term vocational adjustment of cancer patients diagnosed during adolescence. Cancer 1989;63:213-218.
34
Hays DM. Adult survivors of childhood cancer. Employment and insurance issues in different age groups. Cancer 1993;71:3306-3309.
35
Mäkipernaa A. Long-term quality of life and psychosocial coping after treatment of solid tumours in childhood. A population-based study of 94 patients 11-28 years after their diagnosis. Acta Paediatr Scand 1989;78:728-735.
36
Aalberg V. Psychiatric screening and follow-up of 19-year old conscripts. Ann Med Milit Fenn 1981;56:1-93.
37
Alanko S, Pelliniemi TT, Salmi TT. Recovery of blood B-lymphocytes and serum immunoglobulins after chemotherapy for childhood acute lymphoblastic leukemia. Cancer 1992;69:1481-1486.
38
Alanko S, Salmi TT, Pelliniemi TT. Recovery of blood T-cell subsets after chemotherapy for childhood acute lymphoblastic leukemia. Pediatr Hematol Oncol 1994;11:281-292.
39
Alanko S, Pelliniemi TT, Salmi TT. Recovery of blood lymphocytes and serum immuno-globulins after treatment of solid tumors in children. Pediatr Hematol Oncol 1994;11:33-45.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030