1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Mihin kuntoutuksen tulisi kohdistua? Helsinkiläisten ikäihmisten kuntoutustarvekartoitus
Alkuperäis­tutkimus 8/1997 vsk 52 s. 843

Mihin kuntoutuksen tulisi kohdistua? Helsinkiläisten ikäihmisten kuntoutustarvekartoitus

Kuntoutuskustannusten kurissapitämisen eräs tapa on toimenpiteiden suuntaaminen oikeaan kohteeseen. Yksilön kokemat päivittäistä selviytymistä haittaavat tekijät tulisi tunnistaa ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen voidaan määritellä kynnyshaitta, eli keskeisin toimintakykyä haittaava tekijä. Asiantuntijoista koottu ryhmä arvioi kynnyshaitan laadun ja määrän ja kuntoutuksen tarpeen.

Siuntion kuntoutumiskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa yleisin kynnyshaitta oli fyysisen toimintakyvyn haitta, mutta muidenkin toimintakyvyn osa-alueiden, kuten psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn haitat nousivat selkeästi esiin.

Kuntoutustarvetta arvioitaessa tulisi asiantuntijaryhmässä olla riittävä edustus kaikilta toimintakyvyn eri osa-alueilta. Lääkäri ja fysioterapeutti eivät välttämättä pysty arvioimaan psyykkisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tarvetta yhtä hyvin kuin ryhmä, johon kuuluvat edellisten lisäksi psykologi ja toimintaterapeutti.

Geriatrinen kuntoutus voidaan määritellä toiminnaksi, joka liittyy fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseen, ylläpitämiseen ja heikkenemisen ehkäisemiseen. Veteraanikuntoutuksen päätavoitteena on toimintakyvyn ylläpitäminen siten, että sotaveteraani kykenee asumaan itsenäisesti kotona mahdollisimman pitkään. Veteraanikuntoutuksesta on olemassa eräitä selvityksiä, esim. terveydentilaan kohdistuva selvitys Siuntion kuntoutumiskeskuksessa (11 Valtonen EJ. Rintamaveteraanien terveydentila ja kuntoutustarve. Suom Lääkäril 1978;33:501-506.), Jyväskylässä veteraanijärjestöjen aloitteesta toteutettu Veteraanitutkimus 1991 (22 Veteraanitutkimus 1991, osa 1. Jyväskylän seudun veteraanien elinolot, terveydentila ja toimintakyky. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 89, 1993;1-126.,33 Era P, Vallivaara A. Veteraanitutkimus 1991, osa 2. Veteraanien taloudellinen toimeentulo ja sen taustatekijät. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 89, 1993;127-196.), Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta valmistunut Veteraaniprojekti 1992 (44 Era T, Käyhkö P. Rintamaveteraanien kuntoutuksen valintaperusteet ja avokuntoutusmallit. Sosiaali- ja terveyshallituksen raportteja, 1992.) ja Oulun yliopistossa veteraanijärjestöjen aloitteesta tehty tutkimus pohjoissuomalaisten veteraanien oloista 1992-93 (55 Hanhela HT, Kallanranta T, Kivelä S-L. Rintamaveteraanien kuntoutustarve ja kuntoutuksen kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1995:7.,66 Hanhela HT. Veteraanien kuntoutus. Tutkimus veteraanien terveydestä, toimintakyvystä, kuntoutuksesta ja asumisesta. Oulu: Acta Univ Ouluensis D Medica 385, 1995;1-184.).

Helsinkiläisten ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä on selvitetty 1990-luvun alussa laajasti HEVA-tutkimuksessa (77 Valvanne J. Vanhusten terveystarkastuslöydösten ennusmerkitys. Helsinkiläisten 75-, 80- ja 85-vuotiaiden yhden vuoden seurantatutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto, II sisätautien klinikka, geriatrian yksikkö, 1992.). Siinä todettiin, että sairaus ja toimintakyvyn rajoitus eivät sinänsä merkitse kuntoutuksen tarvetta. Kuitenkin näistä tekijöistä aiheutuva haitta esimerkiksi päivittäisissä toiminnoissa tai sosiaalisten roolien vaikeutuminen saattavat aiheellistaa kuntoutustoimenpiteet. Myös tiettyjen sairauksien ja toimintakykyyn vaikuttavien seikkojen on todettu olevan merkittäviä eloonjäämisen ennustetta huonontavia tekijöitä, joten ne olisi erityisesti pyrittävä ottamaan huomioon hoito- ja kuntoutussuunnitelmia tehtäessä (77 Valvanne J. Vanhusten terveystarkastuslöydösten ennusmerkitys. Helsinkiläisten 75-, 80- ja 85-vuotiaiden yhden vuoden seurantatutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto, II sisätautien klinikka, geriatrian yksikkö, 1992.,88 Heikkinen R-L, Suutama T. Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyden arviointi. Ikivihreät-projekti, osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön suunnitteluosaston julkaisuja , 1991;10.).

Koska ikäihmisten kuntoutustarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, haluttiin niiden määrittelyä selvittää moniammatillisena ryhmätyönä. Subjektiivisia kuntoutustarpeita selviteltäessä on havaittu veteraanien käsittävän kuntoutuksella lähes yksinomaan fysikaalisia hoitoja, joita kuntoutus on tähän asti runsaasti tarjonnutkin. Kuntoutukselta ei ole osattu odottaa vaikutuksia sosiaaliseen tai psyykkiseen toimintakykyyn. Kuitenkin myös näillä alueilla löytyy kuntoutukselle selvä ja asiallinen kohde. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ikääntyvän ihmisryhmän elämänladun ja itsenäisenä selviytymisen haittatekijöitä moniammattilaisista koostuvan työryhmän, ja erikseen viiden eri kyselylomakkeen avulla. Selvitystä on tarkoitus hyödyntää kuntouttamalla laaja-alaisesti ja kohdennetusti henkilöitä otoksesta löydettyjen ongelmien perusteella.

AINEISTO

Tutkimukseen kutsuttiin 59 satunnaisesti valittua Siuntion Kuntoutumiskeskuksessa 1995 rintamaveteraanikuntoutukseen osallistunutta 70-75-vuotiasta helsinkiläistä. Heistä kahdeksan kieltäytyi huonosti sopivan ajankohdan vuoksi tai siksi, että he olivat vaihtaneet laitoskuntoutusjakson avokuntoutukseksi. Otokseen saatiin 51 henkilöä (44 miestä ja 7 naista).

Lisäksi kutsuttiin 75 helsinkiläistä, jotka ikärakenteeltaan vastasivat veteraaneja. Heidän tietonsa hankittiin väestörekisteristä 500 henkilön strukturoidun satunnaisotoksen avulla. Kutsutuista kolme kieltäytyi huonosti sopivan ajankohdan ja kaksi äkillisen sairauden vuoksi. Kahdeksaan henkilöön ei saatu yhteyttä lainkaan ja 12 kieltäytyi syytä erittelemättä ("en halua"). Otosryhmää täydennettiin hankitun henkilölistan avulla 75 kutsuttuun asti, kunnes myös tähän ryhmään tuli 44 miestä ja 7 naista. Kokonaisotokseksi saatiin näin 102 henkilöä, 88 miestä ja 14 naista. Tutkittujen keski-ikä oli 72 vuotta.

MENETELMÄT

Lääkäri, psykologi, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti tapasivat tutkittavat yksilöllisesti tehden oman alansa tutkimuksen ja haastattelun. Lääkärin arviossa käytettiin vertailukelpoisuuden aikaansaamiseksi HEVA-tutkimuksessa käytettyä lomaketta. Myös muut työryhmän jäsenet toimivat strukturoidun tutkimus- tai haastattelumallin avulla. Tapaamisten jälkeen työryhmä teki yhteenvedon saaduista tuloksista ja pisteytti tutkittaville haitta- ja voimavaratekijöitä. Mikäli tutkittavalla oli selkeä, muiden mahdollisesti esiin tulleiden ongelmien ylitse nouseva toimintakykyä haittaava tekijä, nimettiin tämä kynnyshaitaksi. Muut haittatekijät pisteytettiin toissijaisiksi tekijöiksi. Elämäntilanteeseen vaikuttavat tekijät arvioitiin seuraavilta osa-alueilta: fyysinen terveydentila, psyykkinen toimintakyky, toimintakyky päivittäisissä toiminnoissa, sosiaalinen tilanne, taloudellinen tilanne ja voimavaratekijät (esim. uskonto, harrastukset ym.).

Kliinisten arviointien lisäksi tutkittavat vastasivat valikoituihin kyselyihin. Mielialakyselyinä käytettiin Beckin ja Zungin depressiomittareita, päivittäisissä toiminnoissa OARS-kyselyn (Olden American Resources and Services) ADL-osiota, kognitiivisissa toiminnoissa MMSE-kyselyä (Mini Mental State Examination) elämäntyytyväisyyttä mitattiin LSIA-kyselyllä ( Life Satisfaction Index-A) (99 Karjalainen P. Vanhusten tyytyväisyydestä ja sen mittaamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosasto, 1984.). Kaikkia näitä on käytetty suomalaisissa tutkimuksissa (77 Valvanne J. Vanhusten terveystarkastuslöydösten ennusmerkitys. Helsinkiläisten 75-, 80- ja 85-vuotiaiden yhden vuoden seurantatutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto, II sisätautien klinikka, geriatrian yksikkö, 1992.,1010 Kivelä S-L, Pahkala K, Tervo R-R. Prevalence of depressive symptoms among an elderly Finnish population. Nord Psykiatr Tidsskr 1986;40:45-50.,1111 Jylhä L. Vanhusten terveydentila ja hoitoon liittyvä itsemäärääminen laitoshoidossa. Helsinki: Helsingin yliopiston yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos , 1992;22.), ja ne ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi meidän oloissamme.

Tutkittavat täyttivät kyselylomakkeet kliinisten tutkimusten jälkeen tutkijan läsnäollessa. Tutkija auttoi tarvittaessa kyselyyn vastaamisessa oikean täyttötavan suhteen. Kyselyjen tulokset eivät olleet työryhmän käytettävissä määritettäessä haittatekijöitä työryhmäarvioina. Tutkimuksen eräänä tavoitteena oli kartoittaa elämäntilannetta haittaavien tekijöiden ja kynnyshaittatekijöiden löytymistä itsetäytettävien kyselyjen ja suorituskykytestin avulla. Fysioterapeutti testasi tutkittavat geriatriselle asiakkaalle tarkoitetulla suorituskykytestillä, joka on kehitetty Ikivihreät-tutkimuksessa käytetystä testistä (88 Heikkinen R-L, Suutama T. Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyden arviointi. Ikivihreät-projekti, osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön suunnitteluosaston julkaisuja , 1991;10.). Käytännön syistä ei pitkää (400 m) kävelytestiä ollut mahdollista suorittaa. Testiin kuuluvien viiden osion toistettavuus on todettu käyttökelpoiseksi (1212 JuntunenM, Danner R, Luoma-Aho M, Tikkanen K, Vainikainen M. Viiden fyysistä toimintakykyä mittaavan testin toistettavuus. Gerontologia 1996;10:37-41.).

TULOKSET

Veteraanikuntoutuksesta ja väestörekisteristä saadut otokset vastasivat hyvin toisiaan ikäryhmien suhteen huolimatta tietystä sattumanvaraisuudesta poiminnassa väestörekisterin osalta. Myös sairausryhmät ja sosiaalinen tilanne näissä ryhmissä oli hyvin samankaltainen. Näin ollen ryhmien kuntoutustarpeen määrittelyn osalta niitä voidaan tarkastella yhtenäisenä joukkona. Ryhmien samankaltaisuutta lisäsi todennäköisesti myös se, että niistä oli karsiutunut pois henkilöt, jotka olivat joko liian sairaita hakeutuakseen kuntoutukseen, tai eivät katso hyötyvänsä siitä. Lisäksi osa ikäihmisistä on psyykkisten tai sosiaalisten tekijöiden vuoksi kykenemätön tai haluton lähtemään laitoskuntoutukseen.

Toimintakykyä keskeisesti haittaava tekijä, kynnyshaitta, löytyi 62:lta tutkitulta ja lisäksi muita luokiteltuja haittatekijöitä löytyi 187. Näitä kuvaava jakauma on esitetty taulukossa 1. Fyysisen toimintakyvyn haitat jakautuvat fyysisen terveydentilan ja fyysisen suorituskyvyn luokkiin. Psyykkisen toimintakyvyn haitat puolestaan jakautuvat psyykkisen terveydentilan ja psyykkisen suorituskyvyn aiheuttamiksi haitoiksi. Psyykkiseen terveydentilaan vaikuttaneet yleisimmät haittatekijät olivat depressio ja unihäiriöt. Muita luokiteltuja haittatekijöitä olivat sosiaaliset ongelmat, useimmiten häiriöt parisuhteessa ja selviytyminen päivittäisissä toiminnoissa. Taloudellinen tilanne ei ollut kenellekään keskeinen haitta, mutta 11:lle siitä oli toissijaista haittaa.

Lääkärin arvioimat toimintakykyä haittaavat tekijät on esitetty taulukossa 2. Olemassaolevien haittatekijöiden lisäksi todettiin uusia löydöksiä yhteensä 38 tutkitulta. Toimenpiteenä oli lähetteen kirjoittaminen tai hoitoon ohjaus.

Tutkittavien depressiota arvioitiin kahden seulontatestin, Zungin ja Beckin depressiomittarien, sekä psykologin arvioinnin perusteella (taulukko 3). Zungin depressiomittarin raakapistemäärät sijoittuivat 21 ja 60 pisteen välille keskiarvon ollessa 37 pistettä. Beckin depressiomittarin tulokset sijoittuivat 0 ja 12 pisteen välille. Depressiota seulovien testien korkeimmat, vaikeaa ja keskivaikeaa depressiota kuvaavat pistemäärät eivät sijoittuneet järjestelmällisesti samoille henkilöille. Lievät pistemäärät mukaan luettuna korrelaatio testien välillä parani selvästi. Elämäntyytyväisyyttä mittaavan LSIA-kyselyn mukaan tyytyväisiä oli 44 (43,1 %), tyytymättömiä 22 (21,6 %) ja väliryhmään kuului 36 henkilöä (35,3 %). Jommassakummassa depressiotestissä ongelmaan viittaavia pisteitä saaneet olivat usein myös LSIA-kyselyn tyytymättömien ryhmässä.

Suoriutumista päivittäisistä toiminnoista mittaavassa OARS-kyselyssä pisteitä kertyy toiminnoista, jotka tuottavat vaikeutta. Tutkituista 63 (63 %) ei saanut lainkaan pisteitä. Yhden tai kaksi pistettä sai 32 (32 %) ja 3-7 pistettä kolme tutkittavaa (3 %). Kognitiivisia toimintoja mittaavassa MMSE-kyselyssä normaalitasoisesti (25-30 pistettä) suoriutui 88 henkilöä (86,3 %). Alentuneeseen suorituskykyyn viittaava arvo (19-24 pistettä) oli 12:lla tutkituista (11,7 %) ja keskivaikeaan dementiaan viittaavia pisteitä (12-18 pistettä) oli kahdella tutkitulla (2 %).

Geriatrisen kuntoutujan suorituskykyä kartoittavassa testissä ongelmia ilmeni 23:lla tutkitulla (22,5 %). Työryhmäarvion mukaan 5:llä näistä haitta oli keskeinen selviytymistä rajoittava tekijä.

Yksin asuvia oli 30 % ja asumismuotoonsa tyytyväisiä 78,4 %. Tyytymättömyyttä tai osittaista tyytymättömyyttä asumisessa aiheuttivat epämiellyttävä tai levoton asuinympäristö, liian suuri tai pieni asunto sekä hissitön kerrostaloasunto. Ammatillinen koulutus tai korkeakoulututkinto oli 55,8 %:lla tutkituista.

POHDINTA

Lue myös

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, etteivät veteraanien elinolot ja toimintakyky poikkea muista suomalaisista ikäihmisistä (55 Hanhela HT, Kallanranta T, Kivelä S-L. Rintamaveteraanien kuntoutustarve ja kuntoutuksen kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1995:7.). Tässä tutkimuksessa ikäihmisten koulutustaso oli melko korkea; tämä liittynee valittuun paikkakuntaan. Korkean koulutustason ja hyvän sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen (99 Karjalainen P. Vanhusten tyytyväisyydestä ja sen mittaamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosasto, 1984.).

Kynnyshaittatekijöistä noin 40 % oli jollakin muulla kuin fyysisen toimintakyvyn osa-alueella. Kuntoutuksen kehittämisessä lienee syytä painottaa nykyistä enemmän valmiuksia sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn osa-alueille; tätä on painotettu myös viimeaikaisissa veteraanikuntoutusta koskevissa selvityksissä (55 Hanhela HT, Kallanranta T, Kivelä S-L. Rintamaveteraanien kuntoutustarve ja kuntoutuksen kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1995:7.,66 Hanhela HT. Veteraanien kuntoutus. Tutkimus veteraanien terveydestä, toimintakyvystä, kuntoutuksesta ja asumisesta. Oulu: Acta Univ Ouluensis D Medica 385, 1995;1-184.,1313 Könönen R. Veteraani-ikäisten sosiaalinen neuvonta ja sen toteutuminen. Sotainvalidi 1996;(5):14.). Fyysisten tekijöiden huomioon ottamista kuntoutussuunnitelmassa ja -valmiuksissa ei ole syytä kuitenkaan unohtaa. Valtaosalla tutkituista on kuitenkin keskeinen haitta juuri tällä alueella. Tämä tosiasia antaa aiheen suositella kuntoutuksessa toimivalle lääkäriasiantuntijalle erityistä perehtymistä tuki- ja liikuntaelinongelmien hoitamiseen.

Ryhmätyöstä on kuntoutussuunnitelman laatimiselle selkeää etua; arvioita vertaamalla ja keskenään vaihtamalla voidaan määritellä kunkin kuntoutettavan ongelmiin suhteutettu toimintamalli. Ryhmätyö aiheuttaa kuitenkin palvelujen tuottajalle enemmän kustannuksia kuin perinteisempi pienellä työryhmällä suoritettava kuntoutustyö. Lisäkustannus koostuu lähinnä työryhmän lisääntyneestä ajankäytöstä tutkittavaa kohden. Lisäksi monessa kuntoutuslaitoksessa ei ole psykologia tai toimintaterapeuttia saatavilla.

Kyselyjen kyvystä korvata osa kliinistä arviointityötä, esimerkiksi seulomalla kuntoutusta mahdollisesti tarvitsevat ongelmatapaukset, on tässä tutkimuksessa näyttöä puolesta ja vastaan. Käyttämällä useita testausmenetelmiä saadaan useimmat ongelmatapaukset haarukoiduksi (1414 Autio T, Ahti L. Laatua veteraanikuntoutukseen. Uudenmaan lääninhallituksen julkaisusarja 3, 1996.). Tämä vaatii kuitenkin esimerkiksi yhden depressiomittarin lisäksi elämäntyytyväisyyttä kuvastavan kyselyn ja toimintakykyä kartoittavan testistön. Niiden pohjalta olisi ohjattava kaikki poikkeavia pisteitä saaneet jatkotutkimuksiin. Toisaalta seulontatestillä ei saada esiin ongelmien tärkeysjärjestystä ja niihin vaikuttamisen mahdollisuuksien arviointia ilman erityisselvityksiä, joista kattavin on juuri moniammattilaisarvio.

Kyselyistä OARS:n päivittäisten toimintojen (ADL) jaottelu oli melko karkea niiden tutkittavien kohdalla, jotka kykenivät pääosin itsenäiseen toimintaan. Paremmin tämän tyyppisessä otoksessa toimisi ADL-mittari, jossa olisi vaihtoehtona toiminnan hidastuminen tai väsyminen toiminnassa "itsenäisesti / avustajan tai apuvälineen avulla / ei lainkaan" -jaottelun välimuotona. Verrattaessa mittareilla saatuja tuloksia kliinisissä arvioinneissa saatuihin tuloksiin nähdään erot sekä koetun toimintakyvyn että asiantuntijan tekemän arvion välisenä erona. Kysyttäessä esim. suoriutumista ruoanlaitosta antaa itsetäytettävä kysely usein vastaukseksi "ei osaa". Kuitenkin tutkittavan vaimo on voinut laittaa ruoan jo vuosikausia, joten tulos ei ole tutkittavan kokonaistilanteen kannalta merkittävä. Geriatrinen suoritustestistö täydentää merkittävästi ADL-kyselyistä saatavaa tietoa. Kokonaisuuden hahmottamisessa on moniammatillisena ryhmätyöskentelynä tehdyllä arviolla suuri merkitys.

Veteraanikuntoutusta kartoittaneet selvitykset ovat peränneet johtopäätöksissään mm. kuntoutukseen lähettävältä taholta parempia kuntoutussuunnitelmia ja toisaalta kuntoutuspalvelujen tuottajilta paremmin kuntoutujan ongelmakenttään kohdistuvia toimenpiteitä sekä yhteydenpitoa perusterveydenhuoltoon. Kaikki nämä ovat järkeviä ja oikeutettuja seikkoja, sillä nykyinen käytäntö ei suinkaan ole täydellinen, eikä monissa toimintapisteissä suinkaan lähellä ihanteellista. Toteutuakseen ne vaativat selvästi suurempia resursseja kuin nykyisin on käytettävissä perusterveydenhuollossa ja kuntoutuslaitoksissa. Palvelujen lisääminen ja suoritusten laadun parantaminen edellyttävät myös niiden tuottajalle parempaa korvausta lisäkustannusten kattamiseksi.

Kirjallisuutta

Kirjoittajat
Kirjoittajat
Tom Candolin
fysiatrian erikoislääkäri
Sirpa Granö
toimintaterapeutti
Irja Turumäki
fysioterapeutti
Erkki J. Valtonen
professori
Siuntion Kuntoutumiskeskus
Kirjallisuutta
1
Valtonen EJ. Rintamaveteraanien terveydentila ja kuntoutustarve. Suom Lääkäril 1978;33:501-506.
2
Veteraanitutkimus 1991, osa 1. Jyväskylän seudun veteraanien elinolot, terveydentila ja toimintakyky. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 89, 1993;1-126.
3
Era P, Vallivaara A. Veteraanitutkimus 1991, osa 2. Veteraanien taloudellinen toimeentulo ja sen taustatekijät. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 89, 1993;127-196.
4
Era T, Käyhkö P. Rintamaveteraanien kuntoutuksen valintaperusteet ja avokuntoutusmallit. Sosiaali- ja terveyshallituksen raportteja, 1992.
5
Hanhela HT, Kallanranta T, Kivelä S-L. Rintamaveteraanien kuntoutustarve ja kuntoutuksen kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1995:7.
6
Hanhela HT. Veteraanien kuntoutus. Tutkimus veteraanien terveydestä, toimintakyvystä, kuntoutuksesta ja asumisesta. Oulu: Acta Univ Ouluensis D Medica 385, 1995;1-184.
7
Valvanne J. Vanhusten terveystarkastuslöydösten ennusmerkitys. Helsinkiläisten 75-, 80- ja 85-vuotiaiden yhden vuoden seurantatutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto, II sisätautien klinikka, geriatrian yksikkö, 1992.
8
Heikkinen R-L, Suutama T. Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyden arviointi. Ikivihreät-projekti, osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön suunnitteluosaston julkaisuja , 1991;10.
9
Karjalainen P. Vanhusten tyytyväisyydestä ja sen mittaamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosasto, 1984.
10
Kivelä S-L, Pahkala K, Tervo R-R. Prevalence of depressive symptoms among an elderly Finnish population. Nord Psykiatr Tidsskr 1986;40:45-50.
11
Jylhä L. Vanhusten terveydentila ja hoitoon liittyvä itsemäärääminen laitoshoidossa. Helsinki: Helsingin yliopiston yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos , 1992;22.
12
JuntunenM, Danner R, Luoma-Aho M, Tikkanen K, Vainikainen M. Viiden fyysistä toimintakykyä mittaavan testin toistettavuus. Gerontologia 1996;10:37-41.
13
Könönen R. Veteraani-ikäisten sosiaalinen neuvonta ja sen toteutuminen. Sotainvalidi 1996;(5):14.
14
Autio T, Ahti L. Laatua veteraanikuntoutukseen. Uudenmaan lääninhallituksen julkaisusarja 3, 1996.
Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Olli Vapalahti: Uudessa virusvariantissa on huolestuttavia piirteitä

Vielä ei voi päätellä, miten hyvin eteläisessä Afrikassa havaittu variantti leviää erilaisissa olosuhteissa.

Tiedepääkirjoitus
Eteisvärinää löytyy, jos sitä haetaan – mutta mikä on terveyshyöty?

Eteisvärinän seulonnan terveyshyödyt ovat vielä osoittamatta, kirjoittavat Mika Lehto ja Juhani Airaksinen.

Kolumni
Tunnustan

Taide selviää kaikesta, jopa somesta, vaikka fiktion voisi jo julistaa kuolleeksi, kirjoittaa Roope Sarvilinna.

Ajassa
THL kehottaa välttämään matkustamista eteläiseen Afrikkaan

Kyseessä on varotoimi uuden koronavirusvariantin varalta.

Tieteessä
Lupaavia lääke-ehdokkaita suolen mikrobiston suojaksi antibiooteilta

Tarkempi analyysi anti­bioottien tehosta suolistobakteereihin on tähän asti puuttunut.

Tieteessä
Hyödyttääkö geenimuutosten seulonta oireettomassa neutropeniassa?

Geenitutkimuksella yritettiin selvittää, onko tila oikeasti harmiton.