Nuorten mielialan mittaaminen

Nuorten mielialanvaihtelua pidettiin pitkään tähän ikäkauteen kuuluvana normaalina ilmiönä. Nykyään tiedetään, että myös nuoret voivat kärsiä kliinisistä depressioista (1,2,3). Depressiivisyyden esiintyvyydeksi nuoruusikäisessä väestössä on arvioitu jopa 20-40 % (4,5,6,7), kun lieväkin masentuneisuus luetaan mukaan. Vakavan masennustilan esiintyvyydeksi nuoruusikäisillä on arvioitu 0,4-6,4 %. Masennuksen ja masentuneisuuden esiintyminen on puberteetin ohittaneilla yleisempää kuin lapsilla (1).

Kliinisesti merkittävä depressiivisyys haittaa nuoren psykososiaalista selviytymistä pitkään. Vakavan masennustilan uusiutumisriski on merkittävä, ja nuoruuden vakava masennustila on yhteydessä vielä aikuisiällä sekä kykyjä huonompaan suoriutumiseen koulutuksessa että vaikeuksiin ihmissuhteissa, puhumattakaan alttiudesta psyykkisiin häiriöihin (8,9,10,11,12).

Aikuisväestöstä tiedetään, että valtaosa depressioista jää nykyisellään tunnistamatta ja hoitamatta. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan näin näyttää olevan nuortenkin keskuudessa. Vain pieni osa masentuneista nuorista on hoidon piirissä (13). Nuorten depressiivisyyden arvioimiseen tarkoitettujen strukturoitujen kyselyjen kehittäminen on tärkeää, koska on todettu, että nuorten masentuneisuus voidaan parhaiten havaita kysymällä heiltä itseltään. Vanhemmat ja opettajat eivät riittävästi tunnista nuorten masentuneisuutta (14).

Kliinisen työn näkökulmasta tärkeää on masennuksen tunnistaminen ja hoito. Terveystutkimuksen näkökulmasta hyvä, tasapainoinen mieliala ja sitä ennustavat tekijät kiinnostavat yhtä lailla.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Raitasalon (15) Suomeen soveltaman Beckin lyhyen depressiokyselyn (R-BDI) eli Mielialakyselyn käyttömahdollisuuksia väestötutkimuksissa peruskoulun yläasteella olevan ikäluokan mielialan tutkimisessa. Mielialakysely on tarkoitettu mittaamaan paitsi masentuneisuutta myös hyvää mielialaa. Maaniset ja hypomaaniset tilat, joita nuoruusikäisilläkin esiintyy, ovat tämän tarkastelun ulkopuolella.

MASENNUKSEN MITTAAMINEN

Depression ja sitä lähellä olevien käsitteiden käyttö on vaihtelevaa. Masennus-sanaa on käytety viittaamaan niin normaalielämän ilmiöihin kuin selvään patologiaankin. Ohimenevä masentunut tunnetila on useimmille tuttu ja auttaa ymmärtämään masennukseen sairastuneen kokemusta, mutta voi myös johtaa vähättelemään masennusta sairautena (16). Tässä kirjoituksessa viittaamme sanalla masennus (depressio) kliiniseen, lääkärin tutkimuksen perusteella diagnosoitavaan tautiin. Sanaa masentuneisuus (depressiivisyys) käytämme kuvaamaan masentunutta mielialaa, jonka vakavuutta voidaan mitata tarkoitukseen kehitetyillä strukturoiduilla kysymyssarjoilla.

Depressiivisten mielialahäiriöiden tunnistamisen helpottamiseksi on kehitetty lukuisia standardoituja kysymyssarjoja sekä haastatteluihin (observer scales) että tutkittavan itse täytettäväksi (self- rating scales). Depressiivinen mieliala saattaa kehittyä depressioksi, joten on edullista kehittää depressiivisyyden tunnistamista ja varhaisia interventioita. Standardoituja kysymyssarjoja onkin suositeltu terveydenhuollon eri toimipisteisiin, jotta potilaiden mielialan lasku helpommin tunnistettaisiin (17).

Depression ja depressiivisyyden tunnistamiseen ja vakavuuden mittaamiseen kehitetyt kysymyssarjat voidaan jakaa oiremittareihin ja diagnostisiin mittareihin. Diagnostisten haastattelujen avulla (kuten SCAN, CIDI, SADS) voidaan määrittää depressiodiagnoosi. Oiremittarit mittaavat depressiivisyyden määrää mutta eivät anna diagnoosia. Tunnettuja oiremittareita ovat esimerkiksi Hamilton Depression Scale, Montgomery-Åsberg Depression Rating Scale, Melancholia Scale ja Beck Depression Inventory (18).

Beck Depression Inventory (BDI) kehitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten mittaamaan depressiivisyyden syvyyttä. Alkuperäinen mittari oli 21-osioinen (19). Sen reliabiliteetti ja validiteetti nuorilla on todettu hyväksi niin kliinisessä kuin väestöaineistossa (19,20,21,22,23,24,25,26,27). Lyhyempi 13-osioinen versio kehitettiin myöhemmin työkaluksi depressiivisyyden seulontaan esimerkiksi yleislääkärin praktiikassa (28). Vaikka pääosa julkaistuista validiteettitutkimuksista käsitteleekin BDI:n 21-osioista versiota, myös 13-osioisen version reliabiliteetti ja validiteetti on osoitettu hyviksi erilaisissa aineistoissa (23,29).

Beckin 13-osioisen depressiokyselyn osiot koostuvat depressiivisiä tuntemuksia ja ajatuksia kuvaavista väittämistä, jotka pisteytetään 0-3. Osiot esitetään liitteessä 1 (1-13, vastausvaihtoehdot 2-5). Maksimipistemäärä on 39. Pisteet 0-4 viittaavat ei-depressiiviseen, 5-7 lievästi depressiiviseen, 8-15 keskivaikeasti depressiiviseen ja 16 tai suurempi pisteluku vakavasti depressiiviseen mielialaan (28).

Raimo Raitasalo on muokannut Beckin 13-osioista depressiokyselyä suomalaisia väestötutkimuksia varten (15,30). Alkuperäisiin väittämämuotoisiin osioihin lisättiin johdantokysymys (Liite 1: kysymykset) ja kunkin osion alkuun positiivista mielialaa ja aktiivisuutta kuvaava vastausvaihtoehto (Liite 1: osioiden vastausvaihtoehto 1). Lisäksi kyselyä täydennettiin ahdistuneisuutta koskevalla kysymyksellä, joka muotoiltiin sarjan muiden kysymysten tapaan (Liite 1: osio 14). Näin muodostuneen 14-osioisen kysymyssarjan (Mielialakysely, R-BDI) avulla mitatun depressiivisyyden arvio korreloi suomalaisessa aikuisväestössä hyvin niin alkuperaisellä BDI:llä saatuihin kuin Hamiltonin depressioasteikolla saatuihin tuloksiin. Kysymyssarjan sisäinen pysyvyys todettiin hyväksi (15). Kysymyssarjan sisään rakennettua mahdollisuutta mitata hyvää mielialaa ja aktiivisuutta ei toistaiseksi ole validoitu.

Beckin työryhmän 1970-luvun loppupuolella kehittämän BDI:n laajemman version tekijänoikeudet on suojattu ja sen käyttämisessä vaaditaan lupa, josta listätietoja saa Suomen Psykologiliitolta. BDI:n aikaisemmat versiot (21-osioinen ja 13-osioinen) ovat vapaasti käytettävissä, mikä osaltaan selittää niiden laajan leviämisen. R-BDI (Mielialakysely) on myös vapaasti käytettävissä edellyttäen asianmukaista viittausta Raitasalon metoditöihin.

Väestötutkimuksissa nuorten depressiivisyyttä on useimmiten mitattu BDI:n 21-osioisella versiolla (4,31,25,32,27) ja CES-D:llä (Center for Epidemiolog Studies Depression Scale) (33,34,35,36). Aineistot on yleensä kerätty luokkakyselyinä. Roberts ym. (26) vertasivat BDI:tä ja CES-D:tä nuorten masentuneisuuden tunnistamisessa ja päätyivät pitämään parempana BDI:tä, joka antoi vähemmän vääriä positiivisia.

Suomesta on julkaistu aikaisempia R-BDI:llä tehtyjä tutkimuksia nuorista aikuisista (37), mutta peruskoulun yläasteikäisillä mittaria ei tietääksemme ole väestötutkimukissa aikaisemmin käytetty. Syventävien opintojen työssä Härmä (38) testasi Mielialakyselyä yläasteen oppilailla ja tulokset olivat rohkaisevia.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Kouluterveyskyselyssä tutkitaan nuorten terveyttä, terveystottumuksia ja koulukokemuksia (39). Vuoden 1997 lomakkeeseen lisättiin Mielialakysely (R-BDI). Tämän tutkimuksen aineistona ovat Pirkanmaalla ja Vaasan läänissä Kouluterveyskyselyyn osallistuneet peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat. Kysely toteutettiin luokkakyselynä huhtikuun 1997 viimeisellä viikolla. Osallistuneiden koulujen oppilaat edustivat 90 % koko kohdeikäisestä väestöstä. Koulupoissaolojen takia kadoksi koko kohderyhmästä tuli 13 %. Vastauksia saatiin 17 643. Osallistuneista 49,3 % oli tyttöjä. Osallistuneiden iän keskiarvo oli 15,3 (SD 0,6). Valtaosa (99,4 %) oli 14-16-vuotiaita.

Masentuneen mielialan summapistemäärää varten Mielialakyselyn osioiden vastausvaihtoehdot koodattiin niin, että positiivista ja neutraalia kokemusta osoittavat vaihtoehdot (Liite 1 vastausvalikkojen 1. ja 2. rivi) saivat arvon 0 ja depressiivisyyttä osoittavat vastausvaihtoehdot arvot 1, 2 ja 3 (vastausvalikkojen vaihtoehdot 3, 4, 5, vastaavasti). Depressiivisyyden mittaamiseksi laskettiin yhteen pisteet kysymyksistä 1-13, jotka vastaavat BDI:n lyhyttä versiota. Summapisteiksi kertyy 0-39 pistettä. Depressiivisyys luokiteltiin Beckin työryhmän suosituksen mukaisesti (ks yllä).

Hyvää mielialaa mitattiin antamalla positiiviselle vastausvaihtoehdolle (vastausvalikkojen 1. rivi) arvo 2, neutraalille (vastausvalikkojen 2. rivi) arvo 1 ja masentuneisuutta osoittaville vaihtoehdoille (vastausvalikkojen rivit 3-5) arvo 0. Kysymysten 1-13 pisteet lasketaan yhteen. Maksimipistemäärä on 26.

Ahdistuneisuutta mittaava kysymys (kysymys 14) koodattiin kuten depressiivisyyttä mittaavat kysymykset: positiivinen ja neutraali vaihtoehto (valikon rivit 1 ja 2) saivat arvon 0 ja lisääntyvää ahdistuneisuutta osoittavat vaihtoehdot arvot 1, 2 ja 3 (vastausvalikon rivit 3, 4 ja 5, vastaavasti). Merkittäväksi ahdistuneisuudeksi tulkittiin pisteet 2 ja 3.

Erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin khi2-testillä ja t-testillä. Mittarien sisäistä pysyvyyttä arvioitiin Cronbachin alfa-kertoimella (40). Vastaamatta jääneiden osioiden vaikutusta depressiivisyyden prevalenssiin tutkittiin vertaamalla kaikkiin osioihin vastanneiden osiokohtaisia keskiarvoja (scale means) epätäydellisesti vastanneiden vastaavaan keskiarvoon. Skaalakeskiarvoja verrattiin puutteellisesti ja kokonaan Mielialakyselyn täyttäneiden joukoissa t-testillä.

TULOKSET

Valtaosa nuorista (83,3 %) vastasi Mielialakyselyn kaikkiin osioihin (taulukot 1 ja 2). Mielialakyselyn kaikkiin osioihin jätti vastaamatta 2,7 % osallistujista, ja 6,7 % oli vastannut vain osaan kysymyksistä. Puutteellinen vastaus oli tavallisempi pojilla (7,8 % vs 5,5 %, p < 0,0001). Eri kysymyksistä tytöt olivat ohittaneet vastaamatta 2,5-3,7 %, pojat 4,1-4,9 %. Yksittäisiin osioihin vastaamatta jättäminen noudatteli samaa mallia molemmilla sukupuolilla; eniten tyhjiä oli jätetty itsetuhoisuutta koskevaan kysymykseen (taulukot 1 ja 2).

Puutteellisesti täytettyjen vastausten skaalakeskiarvot olivat hiukan korkeammat kuin täydellisesti vastattujen skaalojen, mikä viittaa siihen, että taipumus ohittaa joitakin kysymyksiä on yhteydessä suurempaan depressiivisyyteen (taulukko 3).

Eniten oireita nuorilla oli nukkumisessa, ja huoli omasta ulkonäöstä korostui myös. Pojista 4,2 % valitsi nukkumiskysymyksessä vastausvaihtoehdon 4 tai 5, työistä 7,6 %. Pojista 4,0 % ilmoitti merkittävää huolta ulkonäöstään (vastausvaihtoehdot 4 ja 5), tytöistä 13,7 %. Pojilla oli vähiten ongelmia ruokahalussa (1,1 %), tytöillä sosiaalisessa käyttäytymisessä (0,8 %). Sosiaalisuutta lukuun ottamatta tytöt ilmoittivat kaikissa osioissa enemmän ongelmia kuin pojat (taulukot 1 ja 2).

Tytöillä depressiivisyyttä mittaavan summapistemäärän keskiarvo oli suurempi kuin pojilla, 2,9 (SD 4,1) vs 1,9 (SD 3,8) (p < 0,001). Keskivaikeaa tai vakavaa depressiivisyyttä ilmaisevan pistemäärän (8 pistettä tai enemmän) sai tytöistä 11,1 % ja pojista 6,2 % (taulukko 4).

Tyttöjen ja poikien depressiivisyyden esiintyvyys laskettiin täydellisesti vastatuista Mielialakyselyistä. Koska Mielialakyselyyn puutteellisesti vastanneiden joukossa ilmeisesti oli enemmän depressiivisiä, korjattiin mahdollista virhettä korvaamalla puutteellisesti vastatuissa skaaloissa puuttuvat osiot osiokeskiarvoilla, jonka jälkeen keskivaikean tai vakavan depressiivisyyden prevalenssi tytöillä oli 11,2 %, pojilla 6,6 %.

Hyvän mielialan summapistemäärien jakaumat tytöillä ja pojilla esitetään taulukossa 5. Hyvän mielialan mittarilla pojat saavuttivat tyttöjä korkeammat pisteet (keskiarvo 17,3 (SD 4,8) vs 15,7 (SD 0,5), p < 0,001). Erityisesti tulevaisuudenodotukset olivat monilla nuorilla valoisat. Vieraisiin ihmisiin suhtautuminen oli tytöille vaivattomampaa kuin pojille.

Masentuneisuutta mitattaessa Mielialakyselyn sisäinen pysyvyys oli hyvä. Cronbachin alfa-kerroin oli 0,85 tytöillä, 0,87 pojilla ja 0,85 koko aineistossa. Myös hyvän mielialan mittarin sisäinen pysyvyys oli samaa luokkaa: 0,84 tytöillä ja 0,85 pojilla, 0,85 kaikilla.

Tytöistä 4,2 % antoi ahdistuneisuuskysymykseen merkittäväksi ahdistuneisuusoireiluksi tulkitun vastauksen (2-3), pojista 2,4 %. Vähintään 8 pistettä depressiivisyydestä saaneista tytöistä 25,1 % osoitti myös ahdistuneisuutta, pojista 26,2 %.

Kun ahdistuneisuutta mittaava kysymys lisättiin depressiivisyyttä mittaavaan kysymyssarjaan, kyselyn sisäinen pysyvyys ei huonontunut: Cronbachin alfa oli silloin tytöillä 0,85 ja pojilla 0,88.

POHDINTA

Beck Depression Inventorya on käytetty useissa nuoruusikäisten depressiivisyyttä kartoittavissa tutkimuksissa (4,31,32,27). Kouluterveystutkimuksen kokemukset BDI:n 13-osioisen version suomalaisen sovelluksen Mielialakyselyn (R-BDI) käytöstä nuoruusikäisten mielialan arvioimisessa olivat rohkaisevia. Valtaosa nuorista osasi ja halusi vastata kaikkiin kysymyksiin. Tytöillä on enemmän oireita kaikilla osioilla mitattuna ja pojilla taas vastaamattajättämisprosentti on kaikissa osioissa hivenen korkeampi. Vastaamattomuusprofiilien samankaltaisuus kertoo, että samat kysymykset tuntuvat vaikeilta niin tytöistä kuin pojista - tai että oman mielialan arviointi näillä kysymyksillä on molempia sukupuolia edustaville nuorille yhtä luontevaa, sillä korkein yhden kysymyksen vastaamatta ohittaminenkin jäi alle 5 %:iin. Kyselyn sisäinen pysyvyys oli tässä laajassa nuoruusikäisten väestöotoksessa erittäin hyvä (41).

Jonkun osion vastaamatta jättämisen merkitys voisi olla kahdenlainen. Toisaalta voi olla, että nuori ohittaa vastaamatta erityisen hämmentävät kysymykset, jolloin hänellä saattaa hyvinkin olla kysytty oire. Toisaalta voi olla, että nuori ohittaa vastaamatta erityisen epäajankohtaiset kysymykset. Mielialakyselyiden skaalakeskiarvojen mukaan puutteellisesti vastanneiden keskuudessa depressiivisyys oli hieman yleisempää kuin kaikkiin osioihin vastanneilla. Todennäköistä on, että nimenomaan depressiivisyyden takia joitakin osioita ohitetaan vastaamatta. Arvioimme mahdollisesti syntyvää virhettä korvaamalla puutteellisten Mielialakyselyvastausten puuttuvat osiot osiokeskiarvoilla ja totesimme, että tällä menettelyllä keskivaikean tai vakavan depressiivisyyden prevalenssi kohosi tytöillä 0,1 % ja pojilla 0,4 %. Satunnaisen osioiden vastaamatta jättämisen aiheuttamasta kadosta seuraava vääristymä on siis erittäin pieni. Kokonaan Mielialakyselyyn vastaamatta jättämisen vaikutusta emme pysty arvioimaan, mutta kyselyn kokonaan ohittaneiden määrä oli melko vähäinen (2,7 %).

Aineisto kerättiin opettajan valvomassa luokkakyselyssä, jossa kysymysten mahdollisesti herättämän ahdistuneen olon purkaminen keskustelemalla on vaikeampi järjestää kuin haastattelututkimuksessa. Mielialaa kartoittavat kysymykset saattavat herättää epämukavaa oloa ja huolta omasta normaalisuudesta. Kouluterveystutkimuksen ympärillä käydyssä keskustelussa on esitetty huoli, että itsetuhoisia ajatuksia koskeva kysymys tutkimuksessa voisi provosoida nuorille itsetuhoisia ajatuksia. Vastaanottotilanteessahan päinvastoin tämäntapaisen huolen aiheuttama arkuus nostaa itsetuhoisuutta (tai muuta vaikeaa ongelmaa) esiin johtaa helposti alidiagnostiikkaan. Nuorten itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja sekä depressiivisyyttä on maailmalla runsaasti tutkittu kyselyin (25,42,43,44,45,46,47,48,49, 50). Emme ole löytäneet kirjallisuudesta ainoatakaan kuvausta survey-menetelmällä toteutetun tutkimuksen yhteydestä nuorten itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Toisaalta nuoruusikäisten itsemurhat liittyvät usein pitkäaikaisiin psykososiaalisiin vaikeuksiin, joihin nuoret myös hakevat apua (51). Aikuisten on uskallettava kohdata nuorten itsetuhoisuuden aiheuttama ahdistus ja tarjota apua, jotta itsetuhokehitys voitaisiin pysäyttää.

Ahdistuneisuus liittyy usein depressiivisyyteen, ja masentuneisuudesta tai kliinisestä depressiosta kärsivän saattaa olla vaikeaa erotella ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden kokemuksia toisistaan. Ei ole yllättävää, että selkeästi depressiivisiksi luokittuvat olivat muita tavallisemmin myös ahdistuneita. Koska ahdistuneisuus ja depressiivisyys usein esiintyvät yhtaikaa, on ymmärrettävää, että skaalan sisäinen pysyvyys säilyy, vaikka ahdistuneisuuskysymys laskettaisiin mukaan mielialamittarin summapistemäärään. Suositamme kuitenkin ahdistuneisuusosion käyttöä lähinnä komorbidin ahdistuneisuuden arvioimiseen.

Mielialan depressiivisyyden ja depression välille on syytä tehdä selkeä ero. Oiremittarit eivät sovellu depression diagnoosin määrittämiseen, mutta niillä voidaan etsiä nuoria, joiden mielialaa olisi syytä tarkemmin tutkia depression ja sen hoidon tarpeen tunnistamiseksi. Koska nuoruusikään kuuluu tietty mielialanvaihtelu ja surumielisyys, olemme Kouluterveystutkimuksen analyyseissä keskittyneet tarkastelemaan mahdollisesti huomiota vaativina (kenties kliinisiä depressioita potevina) nuoria, jotka saavuttivat Mielialakyselyssä vähintään summapistemäärän 8. Diagnostisen haastattelun avulla toteutetuissa epidemiologisissa tutkimuksissa on eri maissa arvioitu vakavan masennustilan prevalenssia nuoruusikäisillä. Fleming ja Offord (1) arvioivat tutkimuksia 1970- ja 1980-luvuilta ja päätyivät esittämään prevalenssiksi korkeintaan 6,4 %. 1990-luvun julkaisuissa prevalenssiksi on arvioitu 5-10 % (7,31,35,52). Tätä taustaa vasten voi olettaa, että asettamalla merkittävän depressiivisyyden rajaksi 8 pistettä (keskivaikea depressiivisyys) huomio kohdistuu depression kannalta riskiryhmään.

Toistaiseksi Mielialakyselyä ei ole validoitu Suomessa peruskoulun yläasteikäisten keskuudessa. Mittari näyttää tämän tutkimuksen tulosten mukaan toimivan hyvin nuorten luokkakyselyssä, ja se soveltunee apuvälineeksi nuoruusikäisten depressiivisen oireilun tunnistamiseen. Mielialakysely voisi tukea depressiivisyyden tunnistamista ja toimia samalla pohjana keskustelun avaamisessa mieliala-asioista kouluterveydenhuollon vastaanotoilla niiden nuorten kanssa, jotka saavat keskivaikeaan tai vakavaan masentuneisuuteen viittaavan pistemäärän. Tällaista käytäntöä on kokeiltu esimerkiksi Ylöjärven kunnassa kahden vuoden aikana jo noin 400 nuorelle. Nuoret ovat suhtautuneet kyselyyn positiivisesti ja pitäneet kysymyksiä relevantteina. Terveydenhoitajat ovat myös kokeneet Mielialakyselyn hyödylliseksi apuvälineeksi mieliala-asioita lähestyttäessä (Ulla Mattelmäki-Rimpelä, henkilökohtainen tiedonanto).

Mielialakyselyn käyttöä hyvän mielialan arvioimiseen ei ole toistaiseksi tarkemmin tutkittu. Terveystutkimusta on toisinaan arvosteltu keskittymisestä yksipuolisesti terveyden menettämiseen ja sairauksien riskitekijöihin. Hyvää mielialaa mittaavan kyselyn avulla voidaan perehtyä mielenterveyttä tukevien ja suojaavien tekijöiden etsimiseen ja tasapainottaa masentuneisuutta mittaavia kysymyksiä väestökyselyissä.

LIITE 1. Mielialakysely (R-BDI).

Seuraavat kysymykset käsittelevät mielialan erilaisia piirteitä. Vastaa kuhunkin kysymykseen siten, millaiseksi tunnet itsesi tänään.

Valitse kustakin kysymyksestä vain yksi vaihtoehto äläkä jätä yhtään kysymystä väliin.

1 Minkälainen on mielialasi

1 mielialani on melko valoisa ja hyvä

2 en ole alakuloinen tai surullinen

3 tunnen itseni alakuloiseksi ja surulliseksi

4 olen alakuloinen jatkuvasti enkä pääse siitä

5 olen niin masentunut ja alavireinen, etten kestä enää

2 Miten suhtaudut tulevaisuuteen?

1 suhtaudun tulevaisuuteeni toiveikkaasti

2 en suhtaudu tulevaisuuteeni toivottomasti

3 tulevaisuus tuntuu minusta melko masentavalta

4 minusta tuntuu, ettei minulla ole tulevaisuudelta mitään odotettavaa

5 tulevaisuus tuntuu minusta toivottomalta, enkä jaksa uskoa, että asiat muuttuisivat parempaan päin

3 Miten katsot elämäsi sujuneen?

1 olen elämässäni onnistunut huomattavan usein

2 en tunne epäonnistuneeni elämässä

3 minusta tuntuu, että olen epäonnistunut pyrkimyksissäni tavallista useammin

4 elämäni on tähän saakka ollut vain sarja epäonnistumisia

5 tunnen epäonnistuneeni täydellisesti ihmisenä

4 Miten tyytyväiseksi tai tyytymättömäksi tunnet itsesi?

1 olen varsin tyytyväinen elämääni

2 en ole erityisen tyytymätön

3 en nauti asioista samalla tavalla kuin ennen

4 minusta tuntuu, etten saa enää tyydytystä juuri mistään

5 olen täysin tyytymätön kaikkeen

5 Minkälaisena pidät itseäsi?

1 tunnen itseni melko hyväksi

2 en tunne itseäni huonoksi ja arvottomaksi

3 tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi melko usein

4 nykyään tunnen itseni arvottomaksi melkein aina

5 olen kerta kaikkiaan arvoton ja huono

6 Onko Sinulla pettymyksen tunteita?

1 olen tyytyväinen itseeni ja suorituksiini

2 en ole pettynyt itseni suhteen

3 olen pettynyt itseni suhteen

4 minua inhottaa oma itseni

5 vihaan itseäni

7 Onko Sinulla itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia?

1 minulla ei ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia

2 en ajattele enkä halua vaingoittaa itseäni

3 minusta tuntuu, että olisi parempi jos olisin kuollut

4 minulla on tarkat suunnitelmat itsemurhasta

5 tekisin itsemurhan jos siihen olisi mahdollisuus

8 Miten suhtaudut vieraiden ihmisten tapaamiseen?

1 pidän ihmisten tapaamisesta ja juttelemisesta

2 en ole menettänyt kiinnostustani muihin ihmisiin

3 toiset ihmiset eivät enää kiinnosta minua niin paljon kuin ennen

4 olen melkein kokonaan menettänyt mielenkiintoni sekä tunteeni toisia ihmisiä kohtaan

5 olen menettänyt mielenkiintoni muihin ihmisiin, enkä välitä heistä lainkaan

9 Miten koet päätösten tekemisen?

1 erilaisten päätösten tekeminen on minulle helppoa

2 pystyn tekemään päätöksiä samoin kuin ennenkin

3 varmuuteni on vähentynyt ja yritän lykätä päätösten tekoa

4 minulla on suuria vaikeuksia päätösten teossa

5 en pysty enää lainkaan tekemään ratkaisuja ja päätöksiä

10 Minkälaisena pidät olemustasi ja ulkonäköäsi?

1 olen melko tyytyväinen ulkonäkööni ja olemukseeni

2 ulkonäössäni ei ole minua haittaavia piirteitä

3 olen huolissani siitä, että näytän epämiellyttävältä

4 minusta tuntuu, että näytän rumalta

5 olen varma, että näytän rumalta ja vastenmieliseltä

11 Minkälaista nukkumisesi on?

1 minulla ei ole nukkumisessa minkäänlaisia vaikeuksia

2 nukun yhtä hyvin kuin ennenkin

3 herätessäni aamuisin olen paljon väsyneempi kuin ennen

4 minua haittaa unettomuus

5 kärsin unettomuudesta, nukahtamisvaikeuksista tai liian aikaisin kesken unien heräämisestä

12 Tunnetko väsymystä ja uupumusta?

1 väsyminen on minulle lähes täysin vierasta

2 en väsy helpommin kuin tavallisestikaan

3 väsyn nopeammin kuin ennen

4 vähäinenkin työ väsyttää ja uuvuttaa minua

5 olen liian väsynyt tehdäkseni mitään

13 Minkälainen ruokahalusi on?

1 ruokahalussani ei ole mitään hankaluuksia

2 ruokahaluni on ennallaan

3 ruokahaluni on huonompi kuin ennen

4 ruokahaluni on paljon huonompi kuin ennen

5 minulla ei ole enää lainkaan ruokahalua

14 Oletko ahdistunut tai jännittynyt

1 pidän itseäni melko hyvähermoisena enkä ahdistu kovinkaan helposti

2 en tunne itseäni ahdistuneeksi tai huonohermoiseksi

3 ahdistun ja jännityn melko helposti

4 tulen erityisen helposti tuskaiseksi, ahdistuneeksi tai jännittyneeksi

5 tunnen itseni jatkuvasti ahdistuneeksi ja tuskaiseksi kuin hermoni olisivat loppuun kuluneet