Suomalaisten painon kehitys: mitä 20 vuodessa on tapahtunut?

Suomalaisten aikuisten painoindeksiä on voitu seurata edustavista väestöotoksista sekä Kansaneläkelaitoksen vuosina 1966-72, 1973-76 ja 1978-80 suorittamien tutkimusten avulla että Kansanterveyslaitoksen viiden vuoden välein tekemien väestötutkimusten avulla vuodesta 1972 lähtien (1,2,3,4). Molempien aineistojen mukaan miehet lihoivat ja naiset hoikistuivat 1970-luvulla. Lihavuus näytti myös olevan keskittymässä sairaaseen ja vähän koulutusta saaneeseen väestönosaan, jolle ongelmien ehkäisyn ja hoidon järjestäminen on vaikeinta.

Kun tarkastellaan väestön painoindeksien kehitystä 20 vuoden ajalta Kansanterveyslaitoksen tutkimusten perusteella, käy ilmi, ettei suomalaisten painon kehitys ole jatkunut aivan samanlaisena 1980-luvulla.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Kansanterveyslaitoksen väestötutkimukset toteutettiin viiden vuoden välein vuodesta 1972 alkaen Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä, vuodesta 1982 alkaen Lounais-Suomessa (Turku ja 12 Loimaan alueen kuntaa) sekä 1992 Helsingin ja Vantaan kaupungeissa. Kunakin vuonna tutkimukset ovat kohdistuneet riippumattomiin poikkileikkaus-otoksiin näiden alueiden väestöstä. Vuosina 1972 ja 1977 otos oli 6,6 % vuosina 1913-47 syntyneistä. Vuodesta 1982 alkaen otos edusti 25-64-vuotiasta väestöä siten, että kussakin sukupuoli- ja kymmenikävuotisryhmässä oli 200-250 henkilöä. Tutkimusten yhteinen ikäryhmä on 30-59-vuotiaat, ja siksi tämän artikkelin 20 vuoden tulokset koskevat tätä ikäryhmää ja Itä-Suomea. Vuoden 1992 poikkileikkaustulokset koskevat ikäryhmää 25-64-vuo-tiaat.

Kaikissa tutkimuksissa on käytetty mahdollisimman identtisiä ja huolella standardoituja menetelmiä; ne on kuvattu tarkemmin aiemmin (5). Tutkittavat ovat itse täyttäneet lomakkeen ja lisäksi tutkimukseen ovat kuuluneet koulutettujen tutkimushoitajien tekemät mittaukset ja laskimoverinäytteen otto tutkimuspaikalla. Menetelmät ovat noudattaneet kansainvälisiä ja erityisesti WHO:n MONICA-projektin suosituksia (6).

Paino mitattiin samalla tavoin kaikissa mittauksissa punnusvaakaa käyttäen. Punnittava oli kevyissä vaatteissa ilman kenkiä. Painon mittauksen tarkkuus oli 100 grammaa ja pituus mitattiin 0,5 cm:n tarkkuudella. Painoindeksi (body mass index, BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Koulutuksen määrittelyssä käytettiin kahta tapaa. Kahdenkymmenen vuoden seurantaa varten tutkitut jaettiin syntymävuoden mukaisen koulutuksen kolmanneksiin erikseen miehille ja naisille. Tämä on välttämätöntä sen vuoksi, että väestön peruskoulutustaso on noussut. Vuoden 1992 poikkileikkausanalyysissä taas käytettiin koulutusvuosia määritettäessä koulutusryhmää kaikille tutkituille.

Osallistumisprosentti oli tutkimussarjan alussa huomattavan korkea (taulukko) ja on myös pysynyt kohtuullisen hyvänä.

TULOKSET

30-59-vuotiaiden miesten painoindeksin keskiarvo kasvoi vuodesta 1972 vuoteen 1987 saakka, mutta sen jälkeen lihominen on pysähtynyt (kuvio 1). Samanikäinen naisväestö hoikistui 1970-luvulla, mutta 1980-luvulla lasku on tasaantunut ja jopa kääntynyt lievään nousuun (kuvio 1). Alueelliset erot olivat selvät vuonna 1992: Pohjoiskarjalaiset miehet ovat lihavimpia ja helsinkiläiset hoikimpia. Itäsuomalaiset naiset ovat lihavimpia ja helsinkiläiset naiset hoikimpia.

Painoindeksin muutokset vuosina 1972-92 on mahdollista raportoida vain itäsuomalaisista. Miehistä ovat selvästi lihoneet 40-59-vuotiaat, kun taas 30-39-vuotiaiden painoindeksi on pysynyt samana (kuvio 2). Eniten ovat lihoneet 50-59-vuotiaat miehet. Naisten hoikistuminen 1970-luvulla ja lihominen 1980-luvulla on jokseenkin samanlaista kaikissa ikäryhmissä. Vuonna 1992 hoikimpia olivat alle 40-vuotiaat naiset ja lihavimpia yli 50-vuotiaat naiset. Miesten painoindeksi on ny-kyään suurempi kuin naisten kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi yli 50-vuotiailla. Tässä vanhimmassa ikäryhmässä sukupuolten välinen painoero on muuttunut eniten 20 vuodessa, ja vuonna 1992 painoindeksit olivat lähes samat.

Vuonna 1972 miesten painoindeksi oli jokseenkin sama kaikissa koulutusluokissa (kuvio 3). Vähiten koulutetut miehet ovat lihoneet vuosina 1972-87 eniten ja korkeimmin koulutetut vähiten. Korkeimmin koulutetut ovat hoikimpia. Naisten painoindeksi oli jo 20 vuotta sitten yhteydessä koulutustasoon: korkeimmin koulutetut naiset olivat hoikimpia (kuvio 3). Vaikka 1970-luvulla naiset hoikistuivat kaikissa koulutusluokissa, erot koulutusryhmien välillä kasvoivat ja 1980-luvulla vähiten koulutettujen naisten painoindeksi nousi vuoden 1972 tasolle. Matalimman koulutustason ryhmässä sekä miesten että naisten painoindeksi on jokseenkin yhtä suuri, mutta kahdessa ylimmässä koulutusryhmässä naiset ovat miehiä hoikempia.

Taulukossa 2 on esitetty normaalipainoisten (painoindeksi alle 25 kg/m2), lievästi ylipainoisten (painoindeksi 25-29,9 kg/m2) ja lihavien (painoindeksi yli 30 kg/m2) osuus koulutustason mukaan eri ikäryhmissä vuonna 1992. Alle 35-vuotiaiden ryhmässä lihavien osuus oli alle 10 % kaikissa koulutusluokissa sekä miehillä että naisilla. Iän myötä koulutuserot alkavat näkyä. Yli 45-vuotiaista vähintään 13 vuotta koulua käyneistä miehistä lihavia oli 15 %, kun taas korkeintaan 9 vuotta koulua käyneistä lihavia oli 30 %. Yli 55-vuotiailla naisilla erot olivat vielä suuremmat: korkeimmin koulutetuista 16 % oli lihavia ja vähiten koulutetuista 36 %. Normaalipainoisina pysyi vanhimmassa ikäryhmässä koulutetuimmista naisista lähes puolet ja vähiten koulutetuista neljännes. Miesten ja naisten välillä ei ollut kovin suurta eroa lihavien osuudessa, mutta miehistä oli lievästi ylipainoisia systemaattisesti suurempi osa kuin saman koulutusryhmän naisista, ja vastaavasti suurempi osa naisista oli pysynyt normaalipainoisina. Ero oli erityisen suuri koulutetuimmilla yli 45-vuotiailla.

POHDINTA

Miesten lihominen ja naisten hoikistuminen 1970-luvulla näkyy tässä aineistossa samalla tavalla kuin Kansaneläkelaitoksen aineistoissa, jotka kattavat paremmin koko Suomen (1,2). Myös erot koulutusryhmien välillä ovat samanlaiset. Sen sijaan uutta on vuosina 1982-92 tapahtunut kehitys, joka on osittain ollut yllättävää. Miesten lihominen on pysähtynyt ja naiset ovat alkaneet lihoa jälleen, erityisen selvästi vähiten koulutettujen ryhmässä.

Miesten lihominen on keskittynyt yli 40-vuotiaisiin. Naisten ja miesten välillä suurin muutos näkyykin nyt yli 50-vuotiaiden ryhmässä, jossa ennen naiset olivat huomattavasti miehiä lihavampia ja nyt miehet ovat ottaneet kiinni.

Kansaneläkelaitoksen seuranta-aineiston mukaan suomalaisten lihomiseen vaikuttaa koulutustaso, avioituminen, synnytykset, alkoholinkäyttö, liikunnan puute sekä tupakoinnin lopettaminen (7). Kansanterveyslaitoksen aineiston perusteella vuosina 1982-92 miesten alkoholinkäyttö lisääntyi voimakkaimmin eniten koulutettujen ryhmissä, joten se ei selitä painoindeksin trendien eroja. Naisten alkoholinkäytön kasvu on ollut verraten samanlaista kaikissa koulutusryhmissä, joten sekään ei selitä sitä, miksi vähän koulutetut naiset ovat jälleen lihoneet.

Kansaneläkelaitoksen tutkimusten mukaan 1970-luvulla huolestuttavin suuntaus oli erityisesti nuorten miesten lihominen perheen perustamisen yhteydessä (7). Tämä ilmiö ei näy omasta aineistostamme, koska seurantatiedot eivät koske alle 30-vuotiaita. Sen sijaan yli 40-vuotiaiden miesten pulskistuminen näyttää huolestuttavalta, samoin kuin huonosti koulutettujen naisten selvä lihominen. Tärkeä havainto on myös se, ettei miesten ja naisten välinen ero ole niinkään selvästi lihavien (painoindeksi yli 30 kg/m2) vaan ylipainoisten osuudessa (painoindeksi 25-30 kg/m2). Valtaosa miehistä siirtyy ikääntyessään tähän ryhmään, kun taas naisista suurempi osa pysyy normaalipainoisena. Koulutus vaikuttaa kehitykseen siten, että vähän koulutetut miehet ja naiset lihovat yhdessä iän myötä, joskin eri vaiheissa. Vähän koulutetut miehet lihovat voimakkaimmin 30-40 ikävuoden välillä (lihavien osuus kolminkertaistuu), kun taas saman koulutusluokan naiset lihovat tasaisemmin iän myötä.

Korkeimmin koulutetuista naisista pysyy normaalipainoisena jopa vaihdevuosien jälkeen huomattavasti suurempi osa kuin saman koulutusluokan miehistä. Paras selitys lienee tietoinen painon tarkkailu ja kielteinen asennoituminen lihomiseen. Koulutetuillakaan miehillä ei ole niin paljon ulkomuotoon kohdistuvia paineita kuin koulutetuilla naisilla.

Tällä hetkellä 25-64-vuotiaista miehistä 64 % ja naisista 49 % on ainakin lievästi ylipainoisia. Joka viides nainen tai mies on selvästi lihava. Korkeintaan 9 vuotta koulua käyneistä yli 55-vuotiaista joka kolmas mies ja nainen on lihava. Vaikka ylipainon tiedetään olevan lukuisten sairauksien riskitekijä, sen kansanterveydellistä merkitystä kuitenkin vähätellään, koska vasta selvä lihavuus lyhentää elinikää (8,9). Ylipainoisuuden vaikutus sairastavuuteen on kuitenkin huomattavan suuri. Kansaneläkelaitoksen seurantatutkimuksen mukaan ylipainoisuus kasvattaa työkyvyttömyyden riskiä lineaarisesti jo painoindeksin tasolta 25 kg/m2 al- kaen (10). Suomalaisten naisten ennenaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä 22 % oli yhteydessä ylipainoisuuteen (painondeksi yli 25 kg/m2) ja 10 % lihavuuteen (painoindeksi yli 30 kg/m2); miehillä vastaavat luvut olivat 15 % ja 11 %. Ylipainoisuus lisäsi riskiä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle sydän- ja verisuonitautien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi, mutta sillä ei ollut yhteyttä mielenterveysongelmista johtuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin.

Koska laihduttamisen tiedetään onnistuvan hyvin huonosti, strategian pitää suuntautua ehkäisyyn. Terveydenhuollossa ylipainoisuuteen tulisi puuttua ennen kuin asiakkaalla on jo terveydellisiä ongelmia. Asiakas on tyypillisesti keski-ikäinen tai vanhempi henkilö, jolla ei ole liikuntatottumuksia ja joka ei ole itse huolestunut ylipainostaan - eihän siitä ole aiemmin edes huomautettu. Aikuisiän ylipaino on suuressa määrin hankittu ominaisuus, johon elintavat vaikuttavat ratkaisevasti (11). Koulutusluokkien väliset erot ovat huolestuttavasti kasvaneet ja niitä pitäisi pystyä kaventamaan ehkäisyn keinoin.

KIRJALLISUUTTA