Tupakoivien miesten alkoholinkäytön yhteys ruokavalioon, painoon ja verenpaineeseen

Alkoholinkäyttö lisääntyi Suomessa alkoholilainsäädännön uudistuksen jälkeen 1960-luvun lopussa. Kehitys jatkui aina vuoteen 1974. Sen jälkeen seurasi vuosikymmen, jolloin alkoholinkulutus asukasta kohden pysyi vakaana. Vuoden 1985 jälkeen alkoholinkulutus kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun. Tähän vaikuttivat pitkään jatkunut suotuisa taloudellinen kehitys ja kuluttajien reaalitulojen kasvu. Huippu saavutettiin vuonna 1990, jolloin jokaista suomalaista kohden laskettu vuotuinen kulutus oli 7,7 litraa absoluuttista alkoholia. Vuonna 1992 kulutus putosi Suomen taloudellista laskusuhdannetta seuraten 7,2 litraan (1).

Alkoholiaineenvaihduntaa, alkoholin vaikutusta ravintoaineiden imeytymiseen sekä alkoholistien ravitsemusta on tutkittu paljon. Alkoholin on havaittu muuttavan useiden ravintoaineiden imeytymistä, hyväksikäyttöä ja erittymistä. Lisäksi runsaan alkoholinkäytön on todettu liittyvän aliravitsemukseen läntisissä hyvinvointivaltioissa (2). Sen sijaan kohtuullisesti alkoholia käyttävien sekä sosiaalisten suurkuluttajien ravinnonkäyttöä on selvitetty varsin vähän, vaikka nämä ryhmät muodostavat suurimman osan väestöstä.

Alkoholin kohtuukäyttäjät on kiinnostava ryhmä myös siksi, että heidän on havaittu sairastuvan vähemmän sydän- ja verisuonitauteihin kuin raittiiden tai runsaasti alkoholia käyttävien (ks. 3). Tämä J-käyrä johtuu osin siitä, että alkoholi lisää HDL-kolesterolin määrää elimistössä. Lisäksi on esitetty, että eri tavoin alkoholia kuluttavien ruokavaliot eroaisivat laadullisesti ja määrällisesti toisistaan erityisesti rasvan ja hiilihydraattien suhteen (4). Runsaammin alkoholia käyttävien on todettu nauttivan vähemmän hedelmiä sekä enemmän lihaa kuin raittiiden tai vähemmän alkoholia käyttävien (5,6).

Usein ajatellaan, että koska alkoholi sisältää runsaasti energiaa ja sitä nautitaan yleensä muun ravinnon lisäksi, runsaasti alkoholia käyttävien pitäisi olla lihavampia kuin raittiiden. Näin onkin eräissä poikkileikkaustutkimuksissa. On kuitenkin saatu myös sellaisia tuloksia, että runsaasti alkoholia käyttävät miehet ovat olleet laihempia tai samanpainoisia kuin raittiit ravinnon suuremmasta energiasisällöstä huolimatta (ks. 7).

Alkoholinkäyttö nostaa verenpainetta (ks. 8). Erityisesti miehillä riippuvuus on lineaarista. Alkoholisteilla esiintyy korkeaa verenpainetta kaksi kertaa useammin kuin muilla (9).

Tässä esiteltävässä tutkimuksessa selvitettiin alkoholinkäytön yhteyttä ruokavalioon, painoon ja verenpaineeseen suomalaisilla tupakoivilla miehillä. Aineistona käytettiin Kansanterveyslaitoksen syövänehkäisytutkimuksen (SETTI) aineistoa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

SETTI-tutkimus on kontrolloitu ehkäisykoe, jonka päätavoitteena on selvittää, voidaanko keuhkosyöpää ehkäistä beetakaroteenilla ja alfatokoferolilla (10). Ehkäisykokeen kohderyhmänä on tupakoivat 50-69-vuotiaat miehet. Tämä alkoholitutkimus käsitti SETTI-tutkimuksen ensimmäiseen rekrytointivaiheeseen vuosina 1985-1987 osallistuneet 17 975 miestä, jotka asuivat Uudellamaalla, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.

Ruoankäyttöä selvitettiin kvantitatiivisella frekvenssimenetelmällä. Käytetyssä lomakkeessa oli noin 200 elintarvikenimikettä ja 70 ruokalajia, joiden käyttötiheyttä ja -määrää edellisen vuoden aikana arvioitiin. Käyttötiheys ilmoitettiin päivää, viikkoa tai kuukautta kohti. Annoskuvakirja, jossa esitettiin värivalokuvin kysytyistä ruoista 2-5 yleisintä annoskokoa, auttoi käyttömäärien arvioinnissa. Alkoholijuomista tiedusteltiin keskioluen, A-oluen, long drink -juoman, mietojen viinien, viinojen ja muiden tislattujen juomien sekä liköörin käyttöä.

Ruokavaliolomake annettiin kotiin täytettäväksi SETTI-tutkimuksen ensimmäisellä käynnillä. Se palautettiin toisella käynnillä noin kahden viikon kuluttua, jolloin sairaanhoitaja tarkisti lomakkeen. Jatkossa ravintotutkija vielä arvioi lomakkeen tiedot ja päätti niiden hyväksymisestä mukaan. Hyväksytty ruoankäyttölomake saatiin 93 prosentilta vastaajista. Tutkimusmenetelmän reliabiliteetti ja validiteetti sekä ruoan- että alkoholinkäytön osalta osoittautuivat esitutkimuksessa hyviksi (11).

Tutkittujen ruoankulutus sekä energian ja ravintoaineiden saanti laskettiin Kansanterveyslaitoksen ravinto-ohjelmistoa (12) ja elintarvikekoostumustietokantaa käyttäen. Tuloksissa alkoholinkulutuksella tarkoitetaan aina absoluuttista alkoholinkulutusta eli etanolin saantia. Energiaravintoaineiden lisäksi tutkittiin A- ja E-vitamiinin, tiamiinin, riboflaviinin, niasiinin, C-vitamiinin, kalsiumin, raudan, magnesiumin ja kolesterolin saantia.

Miehet jaettiin alkoholinkulutuksen mukaan kuuteen luokkaan: 0 g, 0,1-4,9 g, 5,0-14,9 g, 15,0-29,9 g, 30,0-64,9 g ja vähintään 65,0 g absoluuttista alkoholia päivässä nauttiviin. Yksi ravintola-annos (keskiolutpullo, viinilasillinen tai viinapaukku) sisältää noin 12 g absoluuttista alkoholia. Raittiiksi kutsutaan sellaista henkilöä, joka ei oman ilmoituksensa mukaan ole lainkaan nauttinut alkoholia tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Suurkuluttajaksi määriteltiin henkilö, jonka päivittäinen alkoholinkulutus oli vähintään 30 g absoluuttista alkoholia päivässä.

Ensimmäisellä käynnillä miehet palauttivat myös taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin muun muassa koulutusta, tupakoinnin määrää ja vapaa-ajan liikuntaa. Koulutusvuosiin laskettiin sekä perus- että ammattikoulutus. Vapaa-ajan liikuntaa koskeneessa kysymyksessä oli kolme vaihtoehtoa: "vapaa-ajan harrastukset eivät paljonkaan rasita minua ruumiillisesti", "vapaa-aikanani kävelen, kalastelen tms. melko säännöllisesti" tai "harrastan vapaa-aikanani varsinaista kuntoliikuntaa kuten lenkkeilyä, hiihtoa tms. melko säännöllisesti". Ensimmäisellä käynnillä mitattiin myös verenpaine pitkällä mansetilla, pituus ja paino.

Tilastollisia testejä ei esitetä, koska aineiston suuruuden vuoksi pienetkin poikkeamat nollahypoteesin mukaisesta tilanteesta ovat tilastollisesti merkitseviä, mutta eivät välttämättä käytännössä merkittäviä.

TULOKSET

Alkoholinkulutus

Tutkimukseen osallistuneet miehet käyttivät keskimäärin 18,8 g (keskihajonta Sd 22,1) absoluuttista alkoholia päivässä. Raittiita oli 10,6 % ja suurkuluttajia 21,0 %. Kuitenkin noin puolet (57 %) miehistä kulutti vähemmän kuin 15,0 g alkoholia päivässä (kuvio 1). Kulutuksen jakautumista pienelle joukolle kuvaa myös se, että eniten juova kymmenennes käytti 37 % koko ryhmän käyttämästä (raportoimasta) alkoholista.

Keskimääräinen alkoholinkäyttö väheni iän myötä. Pääkaupunkiseudulla oli muita alueita korkeampi alkoholinkulutus. Eronneet miehet käyttivät alkoholia runsaimmin ja naimisissa olevat vähiten. Pitempään koulutukseen, runsaampaan tupakointiin ja suurempaan painoindeksiin liittyi suurempi alkoholinkulutus, kun taas vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen liittyi pienempi alkoholinkulutus (taulukko 1).

Alkoholinkulutus ja ravinnonkäyttö

Ruoka-aineiden käytössä havaittiin eroja alkoholinkulutusluokkien välillä. Mitä enemmän päivittäin käytettiin alkoholia, sitä enemmän yleensä kulutettiin vihanneksia, hedelmätuoremehuja, juustoa, lihaa, makkaraa, kanaa, kalaa, kananmunia sekä virvoitusjuomia ja sitä vähemmän viljavalmisteita, juureksia, hedelmiä, marjoja, maitoa, kermaa, kahvia ja sokeria. Perunan, marja- ja muiden laimennettujen mehujen, rasvojen, hapanmaitovalmisteiden ja teen kulutus oli yhtä suurta kaikissa alkoholinkulutusluokissa.

Tutkittavien päivittäinen kokonaisenergian saanti lisääntyi alkoholinkulutuksen kasvaessa (kuvio 2). Ylimpään alkoholinkulutusluokkaan kuuluvien keskimääräinen energian saanti oli 3 243 kcal ja raittiiden 2 724 kcal (ero 519 kcal). Kokonaisenergian saannissa havaitut erot selittyivät lähes yksinomaan alkoholista peräisin olevalla energialla, sillä ruoasta saatiin yhtä paljon energiaa eri alkoholinkulutusluokissa. Raittiit saivat ruoasta vain 120 kcal enemmän kuin eniten alkoholia päivässä käyttävät. Kun lisäksi proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien prosenttiosuudet ruoasta saadusta energiasta olivat lähes samansuuruiset eri alkoholinkäyttöluokissa, voidaan todeta, että alkoholilla ei korvattu muita ruoka-aineita, vaan se lisättiin ruokavalioon ylimääräisenä.

Alkoholin osuus päivittäisestä kokonaisenergian saannista suureni alkoholinkäytön lisääntyessä (kuvio 3). Vähintään 65 g etanolia päivässä käyttävillä alkoholista tuleva energia muodosti jo viidenneksen päivittäisestä kokonaisenergiasta.

Kaikissa alkoholinkulutusluokissa ravintoaineiden keskimääräinen saanti ylitti ravintosuositukset. Vain C-vitamiinin saanti oli lähellä tupakoitsijoille suositeltua 100 mg:aa päivässä (13). Eniten alkoholia juovilla (vähintään 65 g etanolia päivässä) keskimääräinen C-vitamiinin saanti oli 97 mg päivässä. Muilla ryhmillä C-vitamiinin kulutus ylitti niukasti 100 mg:n rajan. Ravintoaineen saantia pidetään niukkana, jos se jää alle kahteen kolmasosaan ravintosuosituksista (14). Raittiista 25 %:lla, kohtuukäyttäjistä (0,1-29,9 g etanolia päivässä) 20 %:lla ja suurkuluttajista 26 %:lla C-vitamiinin saanti jäi alle tämän rajan. E-vitamiinin saanti jäi alle kahteen kolmasosaan 16 %:lla raittiista, 12 %:lla kohtuukäyttäjistä ja 16 %:lla suurkuluttajista. Muita ravintoaineita niukasti saavien osuudet jäivät selvästi alle 10 %:n.

Paino, verenpaine ja liikunta

Tutkittujen keskimääräinen painoindeksi oli 26,1 kg/m2 (Sd 3,7). Erikseen raittiille laskettuna painoindeksi oli 25,7 kg/m2 (Sd 3,9) ja alkoholinkäyttäjille 26,1 kg/m2 (Sd 3,7). Alkoholinkulutusluokittain painoindeksi nousi raittiista suurkuluttajiin, joilla painonnousu tasoittui (taulukko 2).

Tutkittavien systolinen verenpaine oli keskimäärin 141,9 mmHg (Sd 19,2) ja diastolinen 88,1 mmHg (Sd 10,8). Systolinen ja diastolinen verenpaine olivat sitä korkeampia, mitä suurempaa oli alkoholinkäyttö (taulukko 3). Runsaimmin alkoholia käyttävillä ikä- ja painoindeksillä korjattu systolinen verenpaine oli 9,0 mmHg ja diastolinen 6,1 mmHg korkeampi kuin raittiilla.

Alkoholin suurkuluttajat harrastivat vähemmän vapaa-ajan liikuntaa kuin raittiit ja kohtuukäyttäjät (taulukko 4).

POHDINTA

Vaikka tämän tutkimuksen aineisto on varsin suuri, noin 18 000 miestä, ja se edustaa 10 %:a tutkimusalueiden 50-69-vuotiaista miehistä, se on valikoitunut useassa vaiheessa. Ensin tehtiin kaikille tutkimusalueen 50-69-vuotiaille miehille postikysely nykyisestä tupakoinnista ja halukkuudesta osallistua keuhkosyövän ehkäisykokeeseen (SETTI). Tähän kyselyyn vastasi 79 % miehistä. Ehkäisykokeeseen kutsuttiin siihen halukkaat, vähintään 5 savuketta päivässä tupakoineet miehet (15 % alkuperäisestä joukosta). Tässä joukossa tapahtui vielä katoa huonon osallistumismotivaation ja erilaisten poissulkusyiden, muun muassa vaikean alkoholiongelman takia. Tämä valikoituminen on hyvä pitää mielessä arvioitaessa keski-ikäisten suomalaisten miesten alkoholinkäyttöä tämän tutkimuksen pohjalta.

Tässä tutkimuksessa miehet kuluttivat keskimäärin 6,9 litraa absoluuttista alkoholia vuodessa. Tilastoitu alkoholinkulutus vuonna 1986 oli asukasta kohden laskettuna 6,9 litraa ja 18 vuotta täyttänyttä kohden 9,0 litraa (15). Lisäksi tilastoimattoman kulutuksen on arvioitu olevan noin kymmenesosa tilastoidusta alkoholinkulutuksesta (16). Useimmissa aikaisemmissa juomatapatutkimuksissa tutkittavat ovat aliarvioineet tai unohtaneet alkoholinkäyttöään niin paljon, että saatu alkoholinkulutus on ollut alle puolet tilastoidusta kulutuksesta (17). Myös alkoholin osuus päivittäisestä kokonaisenergian saannista (4,8 %) on yhteneväinen suomalaisista ravintotaseista tehtyjen laskelmien kanssa (18).

Suomalaisten juomatapojen tunnusomaiset piirteet löytyvät myös SETTI-aineistosta. Kulutus kasautuu tupakoivienkin keskuudessa pienelle, paljon kuluttavalle joukolle. Tulos vastaa vuonna 1984 tehdyn juomatapatutkimuksen tulosta, jossa eniten juova kymmenys 50-69-vuotiaista miehistä kulutti yli puolet tämän ikäluokan kuluttamasta alkoholista (17). Tässä alkoholitutkimuksessa raittiiden määrä (10,6 %) oli pienempi ja suurkuluttajien määrä (21,0 %) suurempi kuin juomatapatutkimuksessa 1984 (vastaavasti 19,0 % ja 6,4 %). Eroon vaikuttaa ainakin se, että kaikki tämän tutkimuksen miehet olivat tupakoivia. Epäterveellisillä elämäntavoilla on taipumus kasautua samoille henkilöille (19).

Tässä aineistossa alkoholinkäyttöön liittyi runsaampi vihannesten, lihan, kanan, kalan ja kananmunien kulutus. Toisaalta alkoholinkulutuksen lisääntyessä väheni viljatuotteiden, juuresten, hedelmien, marjojen ja maidon kulutus. Myös ranskalaisilla ja amerikkalaisilla miehillä tehdyissä tutkimuksissa alkoholinkulutukseen liittyi suurempi lihan sekä pienempi hedelmien kulutus (5,6). Ranskassa myös maitovalmisteiden kulutus laski alkoholinkulutuksen lisääntyessä.

Eniten alkoholia käyttävät (vähintään 65 g etanolia päivässä) kuluttivat päivittäin 2,5 dl vähemmän kahvia kuin raittiit. Yksi yleisimmistä alkoholin suurkuluttajan vaivoista lääkärin vastaanotolla on vatsakivut (20), mikä saattaa olla syy siihen, että alkoholia enemmän kuluttava välttää kahvia. Alkoholinkäyttäjillä kahvi ja alkoholi ovat toistensa kanssa kilpailevia virkistysaineita (6). Myös vehnävalmisteiden, kerman ja sokerin kulutus laskivat alkoholinkäytön lisääntyessä. Sen sijaan hedelmätuoremehujen ja virvoitusjuomien käyttö lisääntyi alkoholinkäytön kasvaessa. Tämä selittynee ainakin osin sillä, että niitä käytetään alkoholin kanssa laimentimina ja myös helpottamaan krapulan oireita.

Energian saanti lisääntyi alkoholinkäytön lisääntyessä. Kun kokonaisenergiasta vähennettiin alkoholin tuottama energia, energian saanti oli kuitenkin eri alkoholinkulutusluokissa yhtä suurta. Tulos viittaa siihen, että alkoholi ei vähentänyt ruoan kokonaiskulutusta, vaan se lisättiin ruokavalioon ylimääräisenä. Tulos on samankaltainen aikaisemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, joissa tutkimuskohteena on ollut normaaliväestö tai keskiluokkaiset alkoholin kohtuukäyttäjät (5,21,22).

Yhdysvalloissa (23) ja Italiassa (24) on vanhainkodissa asuvien miesten havaittu - edellisestä poiketen - korvaavan alkoholilla muita elintarvikkeita. Fisherin ja Gordonin (21) mukaan kulttuurierot syömisessä ja juomisessa selittävät parhaiten alkoholinkäytössä havaittuja eroja eri populaatioissa. Viinamaissa, kuten Suomessa, alkoholijuomilla ei ole samanlaista merkitystä aterian osana kuin viini- ja olutmaissa. Suomessa juomistilanteista vain 10 % liittyy ateriointiin. Viinamaissa juomistiheys on alhainen, mutta juominen on humalahakuista. Suomalaiset miehet juovat yli puolet käyttämästään alkoholista humalatilanteissa. (25)

Keskimääräinen ravintoaineiden saanti oli kaikissa alkoholinkulutusluokissa ravintosuosituksiin nähden riittävää. Niukasti C- ja E-vitamiinia saavien osuus oli raittiissa ja suurkuluttajissa jonkin verran suurempi kuin kohtuullisesti alkoholia käyttävissä.

Havaintoa, että kohtuullisesti alkoholia käyttävillä esiintyisi vähemmän sydän- ja verisuonitauteja, on selitetty muun muassa sillä, että alkoholin kohtuukäyttäjien ruokavalio olisi terveellisempi kuin raittiiden. Tässä tutkimuksessa alkoholin kohtuukäyttäjillä (0,1-29,9 g etanolia päivässä) ei havaittu raittiita terveellisempää ruokavaliota. Sen sijaan vähän käyttävät (0,1-4,9 g) kuluttivat raittiita enemmän hedelmiä, marjoja, kevyt- ja rasvatonta maitoa sekä vähemmän virvoitusjuomia, makkaraa ja lihaleikkeleitä. Alkoholia vähän käyttävien ruokavalio sisälsi myös enemmän A-vitamiinia, beetakaroteenia, C-vitamiinia ja ravintokuituja kuin raittiiden ruokavalio.

Alkoholinkulutuksen ja ylipainon yhteydestä on esitetty ristiriitaisia tuloksia (ks. 7). Eräissä poikkileikkaustutkimuksissa alkoholinkäyttäjät olivat lihavampia kuin raittiit. On myös havaintoja, joissa alkoholia käyttävät miehet ovat olleet laihempia tai saman painoisia kuin raittiit, vaikka heidän päivittäinen energian saantinsa on suurempaa. Tässä tutkimuksessa alkoholinkäyttäjät olivat keskimäärin lihavampia kuin raittiit. Tosin esimerkiksi vähintään 65,0 g alkoholia päivässä nauttineiden painoindeksi oli vain 0,7 kg/m2 suurempi kuin raittiiden, vaikka heidän päivittäinen energian saantinsa oli 519 kcal suurempi kuin raittiilla. Tällainen painoindeksiero 175 cm pitkällä miehellä vastaa 2,1 kg:n painoeroa. Yksi ihmisen rasvakilo sisältää energiaa noin 7 000 kcal, joten 500 kcal:n päivittäinen energiaylimäärä merkitsee teoriassa 26 kg:aa liikarasvaa vuodessa. Koska runsaammin alkoholia käyttäneet harrastivat myös vähemmän vapaa-ajan liikuntaa, voidaan todeta, että tulos tukee jossain määrin väitettä, jonka mukaan alkoholista saatu energia olisi elimistössä tehottomampaa kuin muusta ruoasta saatu energia (26). On kuitenkin mahdollista, että suurkuluttajien ruoasta saama energia on arvioitu todellista suuremmaksi. Runsaammin alkoholia käyttävät ovat voineet kuvata kyselylomakkeella normaalia raittiiden päivien ruoankäyttöään.

Systolinen ja diastolinen verenpaine nousivat alkoholinkäytön lisääntyessä. Verenpaineen ja alkoholin väliset tulokset eivät muuttuneet, kun otettiin huomioon teollistuneiden maiden väestöille ominainen iän mukana tapahtuva verenpaineen kohoaminen sekä lihavuuden vaikutus verenpaineeseen. Ikä- ja painoindeksikorjauksen jälkeen eniten alkoholia kuluttavilla oli systolinen verenpaine 9,0 mmHg ja diastolinen verenpaine 6,1 mmHg korkeampi kuin raittiilla. Kaiser-Permanente-ryhmä raportoi alkoholia 6-8 annosta päivässä juovien systolisen verenpaineen 9,1 mmHg ja diastolisen verenpaineen 5,6 mmHg korkeammaksi kuin raittiiden (27). Suomalaisessa viikonloppujuomista koskeneessa tutkimuksessa alkoholin päivittäiskäyttäjillä systolinen verenpaine oli 8 mmHg ja diastolinen 6 mmHg korkeammat kuin raittiilla (28).

Suomalainen tupakoiva mies juo päivittäin alkoholia varsin paljon. Koska ruoasta saatava energiamäärä pienenee vain vähän alkoholinkäytön suuretessa, alkoholi lisätään ylimääräisenä ruokavalioon. Energia- ja muiden ravintoaineiden saanti ei vaihtele merkittävästi alkoholinkäytön mukaan, vaikka ruoka-aineiden valinnassa havaittiinkin eroja. Runsaasti alkoholia käyttävät harrastavat vähemmän vapaa-ajan liikuntaa ja ovat lihavampia kuin alkoholin kohtuukäyttäjät. Alkoholinkäyttö nostaa myös verenpainetta. Näyttää siltä, että tupakoivilla miehillä alkoholinkäyttö liittyy passiiviseen elämäntyyliin, joka sisältää tunnettuja sydän-ja verisuonitautien vaaratekijöitä.

KIRJALLISUUTTA