Uutta tutkimustietoa lääkärikunnasta

Viime vuosien aikana maassamme on siirrytty jatkuvan kasvun ajoista niukempien voimavarojen aikaan. Lääkärien lukumäärä on voimakkaasti lisääntynyt. Naisten osuus lääkärikunnasta on edelleen kasvanut. Lääkäripulan tilalle on tullut lääkärityöttömyys.

Nuori lääkäri 88 -tutkimus kartoitti nuorten lääkärien elämäntilannetta ja heidän näkemyksiään saamastaan koulutuksesta (1-8). Tutkimuksen tuloksia on esitelty myös kansainvälisillä foorumeilla (9-12). Nuori lääkäri 88 -tutkimus oli laatuaan ensimmäisiä maailmassa ja siitä on keskusteltu mm. lääketieteen koulutuksen maailmankongressissa (13). Lääkärikuntaa kohtaan tunnetaan mielenkiintoa muuallakin. Ruotsissa ja Tanskassa on kartoitettu lääkärin työtä ja työoloja (14,15). Norjassa on parhaillaan käynnissä laaja kaikkiin lääkäreihin kohdistuva tutkimus (16,17).

Lääkäri 93 -tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa aktiivisimmassa työiässä olevien lääkärien elämäntilannetta, koulutusta, ammatillisia ja tieteellisiä suunnitelmia, työtyytyväisyyttä sekä arvomaailmaa. Tavoitteena on myös analysoida viiden vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ja lääkärikoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

AINEISTO

Lääkäri 93 -tutkimus toteutetaan Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen, Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitoksen, Turun yliopiston yleislääketieteen osaston sekä Suomen Lääkäriliiton yhteistyönä. Se on jatkoa Nuori lääkäri 88 -tutkimukselle, jonka aineistona olivat vuosina 1977-86 laillistetut lääkärit. Nyt tutkimukseen otettiin mukaan viisi uutta lääkäri-ikäluokkaa. Lääkäri 93 -tutkimuksen perusjoukon muodostavat siis Suomessa vuosina 1977-91 laillistetut lääkärit.

Vuosina 1982-91 laillistettuja lääkäreitä kutsutaan tässä artikkelissa junioreiksi. He olivat laillistamisen suhteen keväällä 1993 samassa asemassa kuin Nuori lääkäri 88 -tutkimuksen piiriin kuuluneet lääkärit. Vuosina 1977-81 laillistettuja lääkäreitä kutsutaan tässä artikkelissa senioreiksi. Ryhmille esitettiin osittain erilaiset kysymykset.

Vuosina 1977-91 Suomessa laillistettuja lääkäreitä oli 1.1.1993 yhteensä 7 611. Tämän perusjoukon osuus oli Suomen Lääkäriliiton rekisterin mukaan 54 % kaikista laillistetuista työikäisistä (< 63 vuotta) lääkäreistä. Tästä joukosta oli laillistettu 2 940 lääkäriä vuosina 1977-81 ja 4 671 lääkäriä vuosina 1982-91.

Tutkimukseen otettiin mukaan Suomen Lääkäriliiton rekisteristä perusjoukosta parillisina päivinä syntyneet eli käytännössä joka toinen lääkäri (juniorit n = 2 332, seniorit n = 1 430). Suomen Lääkäriliiton rekisterissä ovat kaikki Suomessa toimivat lääkärit.

KYSELYN TOTEUTUS

Tiedot kerättiin postikyselyn avulla. Lääkärikunnalle tiedotettiin tutkimuksesta ennakolta Suomen Lääkärilehdessä.

Juniorien kyselylomake oli pääpiirteissään samanlainen kuin Nuori lääkäri 88 -tutkimuksen lomake vertailtavuuden säilyttämiseksi (1). Joihinkin kysymysryhmiin lisättiin vaihtoehtoja. Esimerkiksi työssä mahdollisesti esiintyviin haitallisiin tekijöihin lisättiin "turvattomuus työpaikalla" ja "resurssien niukkuus." Nämä kysymykset ovat vuoden 1988 jälkeen nousseet esiin lääkärin työtä koskeneissa keskusteluissa. Uutena asiana otettiin mukaan kansainvälistymiseen liittyvät asiat.

Junioreille tarkoitetussa lomakkeessa oli kaikkiaan 68 kysymystä tai kysymysryhmää, yhteensä 290 muuttujaa. Suurin osa kysymyksistä oli strukturoituja. Lomakkeen lopussa oli kaksi avointa kysymystä, jotka käsittelivät lääkärien peruskoulutusta ja erikoislääkärikoulutusta.

Seniorien lomakkeessa pääosa kysymyksistä oli samoja kuin junioreilla ja siten myös nuorilla lääkäreillä vuonna 1988. Senioreilta ei kysytty lapsuuden ja nuoruuden taustatekijöitä tai hakeutumisesta lääketiedettä opiskelemaan ja koulutusyksikköön eikä myöskään työhistoriaa kuukausien tarkkuudella. Peruskoulutuksen sijaan senioreita pyydettiin arvioimaan erikoislääkärikoulutustaan. Heillekin tehtiin kansainvälistymiseen liittyviä kysymyksiä. Uusina asioina kysyttiin mielipidettä laadunvarmistuksesta ja väestön terveyden edistämisestä.

Senioreille tarkoitetussa kyselylomakkeessa oli 60 kysymystä tai kysymysryhmää, kaikkiaan 226 muuttujaa. Strukturoitujen kysymysten lisäksi lomakkeessa oli myös kolme avointa kysymystä. Ne käsittelivät lääkärien täydennyskoulutusta ja lääkärin ammatin parhaita puolia sekä varjopuolia.

Otokseen kuuluville lähetettiin postitse huhtikuun 1993 alussa kyselylomake, joka pyydettiin palauttamaan 6.5.1993 mennessä. Saatekirjeen olivat allekirjoittaneet Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien dekaanit sekä Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja. Niille, jotka eivät olleet vastanneet ennen toukokuun puoliväliä, lähetettiin uusi kyselylomake, ja mikäli tähänkään ei tullut vastausta, lähetettiin vielä yksi kyselylomake. Ensimmäisen ja toisen kierroksen lomakkeissa oli havaintotunnus postituksen seuraamista varten. Suomen Lääkäriliitto huolehti postituksesta ja palautettujen lomakkeiden vastaanotosta, ja tutkijaryhmä sai käyttöönsä vain vastauslomakkeet. Vastaajien henkilöllisyys ei siis ole tutkijoiden tiedossa.

Kyselylomakkeita otettiin vastaan 31.7.1993 saakka. Tällöin oli saapunut junioreilta hyväksyttäviä vastauslomakkeita 1 818 ja senioreilta 1 118. Juniorien vastausprosentti oli 78,0 % ja seniorien 78,2 %. Suurin osa lomakkeista kertyi ensimmäisellä vastauskierroksella. Vielä kolmannellakin kierroksella saapui 170 vastausta.

Lomakkeet oli täytetty huolellisesti. Myös avoimiin kysymyksiin oli paneuduttu. Juniorien palauttamia lomakkeita hylättiin yhteensä 21 ja seniorien 8. Useimmiten hylkäyksen syynä oli lomakkeen palauttaminen tyhjänä. Viisi asiallisesti täytettyä lomaketta hylättiin sen vuoksi, että samalla havaintotunnuksella oli palautettu sekä ensimmäisen että toisen kierroksen lomake, ja niistä otettiin mukaan vain ensimmäinen.

VASTAAJIEN MUOTOKUVA

Perusjoukkoa, otosta ja vastanneita verrattiin toisiinsa iän, sukupuolen, työpaikan, työpaikan sairaanhoitopiirin, koulutusyksikön ja valmistumisvuoden suhteen. Vastanneet edustivat hyvin perusjoukkoa.

Vastaajien enemmistö oli naisia (taulukko 1); 26 vastaajaa ei ollut ilmoittanut sukupuoltaan. Suurin ikäryhmä oli 35-39-vuotiaat, johon kuului noin 45 % kaikista vastaajista. Juniorien ryhmässä miesten keski-ikä oli 34,7 vuotta ja naisten 33,9 vuotta. Seniorien ryhmässä miesten keski-ikä oli 40,6 vuotta ja naisten 40,4 vuotta.

Lääkärikunnan naisvaltaistuminen on viiden viime vuoden aikana jatkunut. Nuori lääkäri 88 -tutkimuksen vastaajista 48,7 % oli naisia. Nyt naisten osuus kaikista vastaajista oli 53,5 % ja nuoremmissa ikäryhmissä vieläkin suurempi.

Vastaajien enemmistö oli naimisissa (74 %) tai avoliitossa (10 %). Naimattomien osuus junioreista oli 15 % ja senioreista 6 %. Verrattaessa valtakunnallisiin tilastoihin voidaan todeta, että lääkärikunnasta oli suurempi osa naimisissa kuin samanikäisestä väestöstä keskimäärin, ja eronneiden osuus (4 %) oli lääkärien keskuudessa selvästi pienempi (18).

Vastaajilta kysyttiin myös puolison ammattia. Tähän kysymykseen vastasivat naimisissa ja avoliitossa olevat. Puolison tavallisin ammatti oli lääkäri. Junioreista 30,4 % ja senioreista 24,8 % ilmoitti puolisonsa ammatiksi lääkärin. Junioreista 6 %:lla oli puolisona sairaanhoitaja ja 8,4 %:lla muun terveydenhuoltoalan koulutuksen saanut henkilö. Seniorien vastaavat luvut olivat 7,8 % ja 13,1 %.

Lääkäri 93 -tutkimukseen osallistuneista oli lähes neljäsosa lapsettomia. Tavallisin lasten lukumäärä oli kaksi kuten samanikäisellä väestöllä valtakunnallisesti (18). Joka sadannella vastaajalla oli lapsia viisi tai useampia.

Tutkimukseen osallistujan koulutusyksikkö oli tavallisimmin ollut Helsingin yliopisto (taulukko 2). Noin 7 % vastaajista oli valmistunut ulkomaisesta koulutusyksiköstä. Koulutusyksiköiden suhteellisessa osuudessa ei ole viiden vuoden aikana tapahtunut huomattavia muutoksia. Helsingin osuus on nuoremmassa ikäryhmässä hieman pienentynyt. Nuori lääkäri 88 -tutkimuksen vastaajista 29 % oli valmistunut Helsingistä. Juniorien vastaava osuus oli 26 %.

Senioreista 70 % oli erikoistunut ja junioreista 23 %. Senioreista 9 % oli parhaillaan erikoistumassa, junioreista 39 %. Senioreista 7 % ja junioreista 3 % oli päättänyt, ettei erikoistu. 10 % senioreista ja 13 % junioreista ei ollut vielä tehnyt päätöstä.

Noin puolella kaikista vastaajista oli päätoimi sairaalassa (taulukko 3). Juniorien yleisin päätoimi oli odotetusti apulaislääkäri ja seniorien osastonlääkäri tai erikoislääkäri. Sairaala on siis edelleen nuoren lääkärin tavallisin työpaikka.

Kyselyn ajankohtana 333 vastaajaa ei ollut virassa, toimessa tai viransijaisena. Tähän kysymykseen jätti vastaamatta 21 vastaajaa. Yhteensä 163 vastaajaa ilmoitti pitävänsä yksityisvastaanottoa päätoimisesti (taulukko 3).

Vastaajilta tiedusteltiin, miksi hän ei ollut kyselyn ajankohtana virassa tai toimessa. Kysymykseen vastasi 310 lääkäriä. Yleisimmäksi virasta poissaolon syyksi ilmoitettiin äitiys-, isyys-, vanhempainloma tai sen jatko (n = 156). Työttömyyden ilmoitti syyksi työstä poissa oloon 50 vastaajaa. Varusmiespalvelu oli kahden lääkärin työstä poissa olon syynä. Muut työstä poissa olon syyt vaihtelivat: perhesyyt, opiskeluvapaa, tutkimusvapaa, sairasloma ja muut syyt.

Vastaajilta kysyttiin, mitä lääkärin työtä hän mieluiten haluaisi tehdä. Juniorien tavallisin (49 %) vastaus oli sairaalalääkärin työ. Senioreista halusi 37 % mieluiten tehdä sairaalalääkärin työtä. Terveyskeskuslääkärin työ oli mieluisin 24 %:lle junioreista ja 22 %:lle senioreista. Nuori Lääkäri 88 -tutkimuksessa terveyskeskuslääkärin työtä piti mieluisimpana 17 % vastaajista.

YHTEENVETO

Lääkäri 93 -tutkimuksen vastausprosentti on hyvä. Ulkomaisissa tutkimuksissa tuskin koskaan nähdään näin korkeita vastausprosentteja. Tulosten voidaan katsoa kuvastavan hyvin vuosina 1977-91 laillistettujen lääkärien mielipiteitä ja elämäntilannetta. Tämä ryhmä edustaa vähän yli puolta koko työikäisestä lääkärikunnasta.

Nuori Lääkäri 88 -tutkimus on ollut käynnistämässä lääkärikoulutuksen laatua ja sisältöä sekä lääkärien työoloja koskevaa keskustelua. Lääkäri 93 -tutkimus pyrkii ylläpitämään käynnistynyttä keskustelua ja tuottamaan luotettavaa tietoa terveydenhuoltoa sekä lääkärien työtä ja koulutusta koskevien päätösten pohjaksi.

KIRJALLISUUTTA