Varusmiesten käsitykset ja tietämys influenssasta palveluksen alkuvaiheessa

Suomessa on tutkittu varsin vähän kansalaisten tietämystä tai käsityksiä influenssasta tai uusista infektiotautiuhista. Muualla on viime vuosina tutkittu mm. SARS:iin, lintuinfluenssaan, influenssapandemiauhkaan ja bioterrorismiin liittyviä uhkakäsityksiä ja tietämystä. Nämä tutkimusten tulokset ovat viitanneet siihen, että kansalaisten käsitykset ja reagointi tartuntatautiuhkiin vaihtelevat eri maissa, jopa Euroopan sisällä.

Blendon ym. havaitsivat, että sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa SARS-epidemiasta koitui sekä psykologisia että taloudellisia vaikutuksia, joista osa olisi saattanut olla ehkäistävissä kehittämällä tiedotusta vastaamaan paremmin väestön tarpeita ja olosuhteita (1). On arvioitu, että SARS-epidemia maksoi kaikkiaan vähintään 30, mutta jopa 100 miljardia Yhdysvaltojen dollaria (2). Kaikki kustannukset eivät suinkaan syntyneet sairastuneiden hoidosta tai lääketieteellisestä varautumisesta, vaan mm. matkailun ja tapahtumiin osallistuneiden ja palveluja käyttäneiden määrän vähenemisestä, erilaisista tiedotuskampanjoista ja mm. virheellisten huhujen ja käsitysten oikomisesta. Li-Jun ym. havaitsivat, että kiinalaiset olivat vähemmän pessimistisiä SARS-riskinsä suhteen ja pitivät virheellisesti riskiään sairastua SARS:iin pienempänä kuin kanadalaiset (3). Vastaavasti De Zwart ym. havaitsivat, että eurooppalaiset arvioivat lintuinfluenssan riskin suuremmaksi kuin aasialaiset, jotka puolestaan luottivat enemmän omaan kykyynsä suojautua lintuinfluenssalta kuin eurooppalaiset (4). Norjalaistutkimuksessa puolestaan ilmeni, että 80 % norjalaisista kiinnittäisi enemmän huomiota hygieniaan mahdollisen lintuinfluenssapandemian aikana, kun taas 27 % ei tiennyt influenssapandemioihin liittyvästä kuolleisuudesta (5).

Luonnollisten epidemioiden ohella bioterrorismin uhka on kirvoittanut tutkimusta. Yhtenä motivaationa on ollut viranomaisten ja tutkijoiden halu kehittää biouhkaan liittyvää tiedotusta ja ohjausta mahdollisen biohyökkäyksen jälkeen (6,7).

Suomalaiset matkailijat suhtautuivat Suomen ulkopuolella olevaan lintuinfluenssauhkaan maltillisesti, eikä se juuri vaikuttanut heidän matkailuunsa (8). SARS-epidemia ei huolestuttanut suomalaisia kovinkaan paljon (9,10). Toisaalta SARS-epidemia työllisti Suomessa infektiotautien torjunnasta vastaavia viranomaisia varsin paljon, koska potentiaalinen kansanterveysuhka oli merkittävä (11).

Vuoden 2007 lopulla sattuneen Nokian vesikriisin kustannukset nousivat vuoden 2008 joulukuussa esitetyn arvion mukaan 3-4 miljoonaan euroon (Yle 2008). Kaikkiaan Nokian kaupungin 30 000 asukkaasta sairastui noin 6 000. Nokian vesikriisin hoidon haasteeksi nousivat laajan joukkosairastumisen ja epidemiologisen työn ohella Nokialla kiertäneet virheelliset huhut ja eri väestöryhmien tavoittaminen heti kriisin ensi päivinä (12). Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tekemän selvityksen mukaan viranomaiset eivät Nokian vesikriisin aikana havainneet kuntalaisen esiintuomaa todellista psykososiaalista hätää (12,13).

Meksikosta ja Kaliforniasta tämän vuoden huhtikuussa alkaneen influenssa A(H1N1)-epidemian taloudellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Artikkelin mennessä painoon (23.9.2009) Suomessa on mikrobiologisesti varmistettu 300 Influenssa A(H1N1)-viruksen aiheuttamaa tautitapausta, joiden lisäksi on suuri määrä ilmoittamattomia tapauksia. Dragsvikissa Uudenmaan prikaatin varusmiehillä varmistui viikolla 36 yhdeksän tautitapausta ja näiden lisäksi vastaavanlaisella taudinkuvalla oli varuskunnassa sairastunut kymmeniä muita asevelvollisia. Myös Espoolaisessa päiväkodissa varmistui A(H1N1)-virusepidemia. Viranomaiset ovat pyrkineet vastaamaan kansalaisten tiedon tarpeeseen ja mahdolliseen huolestuneisuuteen perustamalla neuvontapuhelimen Kysy influenssasta. Puhelimeen vastaavat Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset.

Vuosittain varusmiespalveluksen aloittaa noin 27 000 nuorta aikuista, joista naisia on noin yksi prosentti. Varuskuntien joukkomajoitus ja harjoitusleirit sekä mahdollinen huolimattomuus käsienpesussa tai puutteelliset käsienpesumahdollisuudet tarjoavat suotuisat olosuhteet henkilöstä toiseen pisaratartuntana ja kosketuksen välityksellä sekä erilaisten pintojen kautta leviäville infektiotaudeille (14,15). Varuskunnissa ja harjoitusoloissa esiintyvät epidemiat ovatkin vakava haaste varusmiesten palvelusturvallisuudelle ja koulutukselle. Vuonna 2007 puolustusvoimien varuskuntien terveysasemat raportoivat puolustusvoimien terveystietorekisteriin kaikkiaan 182 906 käyntiä hoitajan luona ja 83 000 lääkärin vastaanottokäyntiä. Samana vuonna lääkäri totesi 39 000 infektiotautitapausta varusmiehillä. Varusmiesten yleisimmät lääkärin toteamat infektiotaudit olivat ylähengitystieinfektioita, joita oli kaikkiaan 25 300 tapausta. Lisäksi todettiin nenän sivuontelotulehduksia (4 300 tapausta), ruoansulatuskanavan infektioita (3 000 tapausta), äkillisiä keuhkoputkitulehduksia (1 500 tapausta) ja silmän sidekalvotulehduksia (1 200 tapausta). Epidemiakausittain viimeisten kymmenen vuoden aikana lääkärin toteamia varusmiesten ylähengitystieinfektioita on ollut keskimäärin 22 500 talvessa (16).

Suomalaisia varusmiehiä ei rokoteta säännöllisesti kausi-influenssoja vastaan. Jokavuotiset influenssaepidemiat voivat paljonkin lisätä sairastuvuutta varuskunnissa, vaikka influenssaepidemia jäisikin verrattain lieväksi siviiliväestössä (17,18).

Influenssatalvena 2005-2006 influenssan laskennallinen ilmaantuvuus varusmiehillä oli 1 123/10 000 ja sitä edeltävänä talvena 3 051/10 000 (19,20). Tämän mukaan noin 10- 30 % varusmiespalvelusta suorittavista sairastuisi vuosittain influenssaan. Tavanomaisista nuhakuumeen aiheuttajista poiketen influenssavirus aiheuttaa korkeakuumeisen taudinkuvan. Vakavat jälkitaudit eivät myöskään ole harvinaisia. Tavanomaisten kausi-influenssojen takia menetettyjen palveluspäivien määrä lienee huomattava. On myös arvioitu, että varuskuntien kausi-influenssaepidemioilla saattaa olla merkitystä influenssan leviämiselle koko väestössä (18).

Varusmiehet voidaan komentaa puolustusvoimien virka-aputehtäviin, joihin voi liittyä välillisesti jokin infektiotautiuhka. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että varusmiehet osaavat ottaa huomioon mahdolliset tartuntatautiriskit ja ymmärtävät heille annettujen suojautumisohjeiden merkityksen.

Selvitimme tässä tutkimuksessa suomalaisten varusmiesten influenssaan sekä joihinkin muihin äkillisiin infektiotautiuhkiin liittyviä tietoja ja käsityksiä. Influenssa A(H1N1)-epidemian alkaminen keväällä 2009 tekeekin tästä artikkelista erittäin ajankohtaisen.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus toteutettiin vapaaehtoisena ja nimettömänä lomakekyselynä 10.-13.7.2007 Panssariprikaatissa (Hattulan Parolannummi), jossa alokkaiden määrä on suhteellisen suuri ja he edustavat sosiaaliselta taustaltaan tavallisia varusmiespalveluksen aloittavia suomalaisia nuoria aikuisia. Panssariprikaatissa ei alokkailta edellytetä erityisominaisuuksia, kuten esimerkiksi lentäjiksi, laskuvarjojääkäreiksi tai sukeltajiksi koulutettavilta.

Heinäkuussa 2007 Panssariprikaatissa varusmiespalvelukseen astui 1 156 alokasta (1 130 miestä ja 26 naista), joista ensimmäisen viikon aikana 67 kotiutettiin lääketieteellisten syiden vuoksi ja 12 miestä siirtyi siviilipalvelukseen omasta halustaan. Koska palveluksen aloitti oletusarvoa suurempi määrä varusmiehiä, kysymyslomakkeet jaettiin satunnaisesti tuhannen alokkaan terveystietokortin (L-kortin) väliin täytettäviksi saapumistarkastuksen yhteydessä. Kukin vastaaja sai vastata omaan tahtiinsa ennen varsinaisen terveystarkastuksen alkua. Keskimäärin vastaajat täyttivät lomakkeen puolessa tunnissa.

Taustamuuttujia olivat ikä, koulutus, siviilisääty, asuinpaikka, työssäolo ennen varusmiespalveluksen aloittamista, varusmiehen oma arvio terveydestään (koettu terveys: 1 = erittäin huono, 5 = erittäin hyvä) ja toive palveluksen kestosta. Analyyseissa ikä luokiteltiin kolmeen luokkaan (alle 20-, 20- ja yli 20-vuotiaat) ja koulutus kahteen luokkaan (vähemmän koulutusta = perus- tai ammattikoulu, enemmän koulutusta = lukio, opisto, ammattikorkeakoulu tai yliopisto). Siviilisäätymuuttuja luokiteltiin niin ikään kahteen luokkaan (naimaton tai kihloissa, naimisissa). Eronneita tai leskiä ei aineistossamme ollut. Kotipaikan kaupungistumisaste luokiteltiin kolmeen luokkaan (yli tai alle 20 000 asukkaan kaupunki ja maaseutu) (taulukko 1).

Tietämystä infektiotautien leviämisestä yleensä sekä influenssasta ja lintuinfluenssasta selvitettiin viidellä kysymyssarjalla, joissa oli yhteensä 48 väittämää (taulukko 2). Näiden kysymysten muotoilussa käytettiin hyväksi SARS Psychosocial Research Consortium (SARS-PRC) tutkimuksen tietokysymyksiä (10,20,21,22) ja suomalaille matkailijoille vuoden 2004 lintuinfluenssaepidemian aikana tehdyn terveyskyselyn kysymyksiä (8).

Tietämystä mittaavista väittämistä laadittiin summamuuttuja, jossa jokainen vastaajan oikeaksi tunnistama väite toi yhden pisteen. Näin muodostetun summamuuttujan maksimipistemääräksi tuli 46 (summa-asteikon reliabiliteetti 0,82) sen jälkeen, kun kaksi "en tiedä" -muuttujaa oli jätetty summamuuttujan ulkopuolelle.

Omaa riskiään sairastua infektiotauteihin verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa sukupuolta oleviin suomalaisiin vastaajat arvioivat viisiportaisella asteikolla (1 = paljon pienempi, 5 = paljon suurempi). Omaa kykyään suojella itseään influenssalta varusmiespalveluksessa ja ihmisten kykyä yleensä vähentää infektiotautien leviämistä vastaajat arvioivat neliportaisella asteikolla (1 = erittäin huono kyky, 4 = erittäin hyvä kyky).

Todennäköisyyttä sairastua influenssaan varusmiespalveluksessa vastaajat arvioivat viisiportaisella asteikolla (1 = erittäin pieni, 5 = erittäin suuri) neljässä tilanteessa: 1) Olet saanut rokotteen, 2) Et ole saanut rokotetta, 3) Olet saanut rokotteen ja varuskunnassasi on epidemia, sekä 4) Et ole saanut rokotetta ja varuskunnassasi on epidemia. Lopuksi vastaajia pyydettiin arvioimaan influenssaan sairastumisen uhkaavuutta 10-portaisella asteikolla (1 = ei ollenkaan uhkaava, 10 = erittäin uhkaava).

Summamuuttuja vastaajan kokemasta influenssariskistä laskettiin kertomalla vastaajan arvioima tartunnan todennäköisyys vastaajan arvioimalla taudin vakavuudella (23,24). Tämä summamuuttuja laskettiin kaikissa yllä mainituissa tilanteissa. Lisäksi selvitettiin vastaajien halukkuutta influenssarokotukseen varusmiespalveluksen aikana ja rokotushalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Rokotushalukkuutta kysyttiin suoralla kysymyksellä, jolle annettiin kolme vastausvaihtoehtoa (kyllä, ei, en tiedä). Rokotushalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä kysyttiin kyllä/ei-kysymyksellä (taulukko 2).

Tilastolliset menetelmät

Tietämyksen, riskikäsitysten, rokotushalukkuuden ja taustamuuttujien tilastollisten yhteyksien voimakkuutta testattiin khiin neliö -testillä. Tilastolliset analyysit tehtiin ohjelmistoilla SPSS 14 for Windows, Survo (24) ja Confidence Interval Analysis (25).

Tulokset

Lomakkeita palautui 975 (97 % jaetuista). Vastaajista 950 oli miehiä ja 25 naisia. Vastauksista 25 (3 %) hylättiin puutteellisten tietojen vuoksi. Vastaavasti 25 naisten täyttämää lomaketta jätettiin analyysin ulkopuolelle naisvastaajien pienen osuuden vuoksi. Aineistossa oli siten 925 lomaketta (taulukko 1).

Kukaan vastaajista ei osannut vastata oikein kaikkiin heille esitettyihin väittämiin, mutta kukaan ei myöskään vastannut vääriin kaikkiin 46 väittämään (taulukko 2). Oikeiden vastausten määrä vaihteli 13:sta 39:ään ja vastaajat vastasivat oikein keskimäärin 26 kysymykseen. Enemmän koulutusta saaneet osasivat vastata oikein keskimäärin useampaan väittämään kuin vähemmän koulutetut (28,0 vs. 24,2, p < 0,001).

Parhaiten vastaajat osasivat vastata yleisiin kysymyksiin influenssasta ja influenssan oireita koskeviin kysymyksiin (taulukko 2). Suurin osa vastaajista tiesi, että infektiotaudit voivat levitä sukupuoliteitse (87 % vastasi oikein), käsien välityksellä (80 %) ja sen, että influenssa voi levitä pärskeissä (75 %). Suurin osa vastaajista tiesi myös, että nuhakuume ei ole aina influenssavirusten aiheuttama (85 %) ja että ihottumat eivät kuulu influenssan oireisiin (95 %). Huonoimmin tiedettiin, että influenssa voi olla oireeton (13 %) ja että Suomessa kuolee vuosittain ihmisiä influenssaan (20 %)

Yli puolet (54 %) vastaajista piti hygieniaa terveydelle erittäin tärkeänä, 39 % tärkeänä ja vain kolme vastasi ettei hygienia olisi tärkeää. Vastaajista 48 (5 %) piti asian arvioimista vaikeana. Asuinpaikalla ja iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä käsityksiin hygienian merkityksestä terveydelle. Enemmän koulutetut pitivät hygienian merkitystä terveyden erittäin merkittävänä useammin kuin vähemmän koulutetut (62 % vs. 49 %, p < 0,001).

Oman riskinsä sairastua infektiotautiin arvioi joka kolmas (34 %) vastaaja pienemmäksi ja joka neljäs (24 %) suuremmaksi kuin muilla samanikäisillä ja samaa sukupuolta olevilla suomalaisilla. Iällä ja koulutuksella ei ollut tilastollista yhteyttä vastaajan arvioon riskistään sairastua infektiotautiin suhteessa muihin. Maaseudulla asuvat arvioivat tämän verrannollisen riskinsä sairastua infektiotautiin useammin suuremmaksi kuin isoissa kaupungeissa (yli 20 000 asukasta) asuvat (p = 0,041).

Vastaajat arvioivat riskinsä sairastua influenssaan varusmiespalveluksessa suurimmaksi tilanteessa, jossa varuskunnassa olisi epidemia ja vastaaja ei olisi saanut influenssarokotetta (keskiarvo 3,6 asteikolla 1-5) ja loogisesti pienimmäksi tilanteessa, jossa varuskunnassa ei olisi epidemiaa ja vastaaja olisi saanut rokotteen (keskiarvo 2,0). Vastaavassa tilanteessa kolme vastaajaa neljästä arvioi oman todennäköisyytensä saada influenssa varusmiespalveluksessa influenssarokotteen saatuaan pieneksi tai hyvin pieneksi (taulukko 3). Enemmän koulutusta saaneet arvioivat riskinsä useammin pienemmäksi kuin vähemmän koulutusta saaneet. Suuremmissa (yli 20 000 asukasta) kaupungeissa asuvat arvioivat influenssariskinsä merkitsevästi suuremmaksi kuin pienemmissä (alle 20 000 asukasta) kaupungeissa asuvat tilanteessa, jossa vastaaja olisi saanut rokotteen ja varuskunnassa olisi influenssaepidemia (keskiarvot 7,4 vs. 6,8; p = 0,041). Muiden riskitilanteiden osalta asuinpaikalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä arvioituun influenssariskiin.

Useampi kuin kaksi vastaajaa kolmesta (69 %) uskoi voivansa vähentää riskiään saada influenssa varusmiespalveluksessa. Iällä, koulutuksella ja asuinpaikalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä vastaajien tässä esittämiin arvioihin. Vastaajista 61 % uskoi, että ihmiset voivat omalla käyttäytymisellään vähentää infektiotautien leviämistä.

Vastaajista joka neljäs (26 %) ilmoitti saaneensa joskus aikaisemmin influenssarokotteen. Varusmiespalveluksessa influenssarokotteen ilmoitti haluavansa lähes joka kolmas (31 %) vastaaja, kun neljä kymmenestä (43 %) oli vastaushetkellä tämän asian suhteen epävarma. Vastaajan syyt haluta tai olla haluamatta rokotetta liittyivät useimmin vastaajan arvioon tartunnan mahdollisuudesta, joskin myös pistoksen kokeminen epämiellyttävänä vaikutti joidenkin vastaajien rokotushalukkuuteen (taulukko 4). Koulutuksella, iällä ja asuinpaikalla ei ollut merkitsevää yhteyttä vastaajien ilmoittamaan rokotushalukkuuteen, mutta niillä oli yhteys eräisiin yksittäisiin perusteluihin. Enemmän koulutetut perustelivat rokotushalukkuuttaan useammin kuin vähemmän koulutetut sillä, että he uskoivat varuskunnassa olevan suurempi riski sairastua influenssaan kuin siviilissä (25 % vs. 18 %; p = 0,004), he halusivat merkitsevästi useammin menestyä varusmiespalveluksessa (9 % vs. 4 %; p < 0,001), sekä heille mahdollisuus saada rokote ilmaiseksi oli merkitsevästi useammin perusteluna (15 % vs. 10 %; p = 0,037). Enemmän koulutetut ilmoittivat harvemmin, että he eivät pidä rokotuksista pistoksesta koituvan kivun vuoksi (7 % vs. 13 %; p < 0,005). Iällä ja asuinpaikalla ei ollut merkitsevää yhteyttä perusteluihin rokotushalukkuudelle.

Pohdinta

Tutkimus edustaa yhden nuorten miesten ikäluokan tietämystä sekä käsityksiä influenssasta ja muista infektiotaudeista. Tutkijoille palautui 1 000 kyselylomakkeesta kaikkiaan 975, joista 950 oli täytetty kokonaan tai lähes kokonaan. Suuri vastausaktiivisuus on tyypillistä suomalaisten varusmiesten vapaaehtoisissa terveyskyselyissä (2, 26,27,28).

Tutkimus osoitti, että varusmiehet osasivat vastata oikein keskimäärin hieman yli puoleen esitetyistä infektiotauteja ja niiden leviämisestä koskevista kysymyksistä. Vastaajat osasivat vastata oikein keskimäärin 26 kysymykseen 46 tietoa mittaavasta kysymyksestä. Kouluarvosanalla (4-10) arvioiden, jos arvosanan nousu yhdellä tasaluvulla edellyttäisi yhtä monta oikeaa vastausta, vastaajien tietämys oli keskimäärin lähes 7,5. Vastaajien tietämys infektiotautien leviämisestä sekä influenssan oireista oli tilastollisesti yhteydessä koulutukseen. Koulutuksen on aiemmin havaittu vaikuttavan yli 18-vuotiaiden suomalaisten SARS-tietämykseen. SARS-epidemian aikana vanhemmat ja vähemmän koulutetut aikuiset tiesivät SARS:ta vähemmän kuin nuoremmat ja enemmän koulutetut aikuiset (10). Euroopan unionin alueella asuville tehdyssä Eurobarometer-kyselyssä ilmeni, että suomalaisista enemmän koulutusta saaneet ja alle 55-vuotiaat osasivat vastata muita paremmin HIV-tietokysymyksiin (29). Toisessa Eurobarometer-kyselyssä suomalaiset vastasivat oikein keskimäärin 70 prosenttiin lintuinfluenssaa koskevista seitsemästä väittämästä, ja enemmän koulutusta saaneet vastasivat useammin oikein kuin vähemmän koulutusta saaneet (30). Varusmiesten matalammalta vaikuttava tietotaso voi ainakin osaltaan selittyä sillä, että kyselyssämme osa tietokysymyksistä oli vaikeampia ja että kyselyssämme tietokysymyksiä oli huomattavasti enemmän.

Vain harva vastaajista tiesi, että Suomessa kuolee vuosittain ihmisiä influenssaan. Kuolemansyytilaston mukaan influenssakuolemien määrä on vaihdellut melkoisesti vuosien 1968 ja 2006 lähes 500:n ja 14 :n välillä. Tapausten määrä alkoi vähentyä jo 1970-80-luvun taitteessa ja on jatkanut selvää laskuaan 2000-luvulla (31).

Kansanterveyslaitoksen suosituksesta influenssarokotuksia alettiin jakaa maksutta lääketieteellisin perustein riskiryhmiin kuuluville jo vuodesta 1980 ja 65-vuotta täyttäneille 2000-luvun alussa (32) sekä 6-35 kuukauden ikäisille perusterveille lapsille vuoden 2007 syksyllä (33). On kuitenkin arvioitu, että influenssa A -virus aiheuttaisi Suomessa vuosittain jopa 500-1 500 ylimääräistä kuolemantapausta (34,35).

Vastaajista 10 ei vastannut oikein yhteenkään tietoa mittaavaan kysymykseen. On oikeutettua uskoa, etteivät kaikki näistä vastaajista olleet tahallisesti vastanneet väärin kysymyksiin. Vuotuisissa lukiolaisille (36) ja varusmiehille tehdyssä terveyskyselyissä hupivastauksia on esiintynyt varsin vähän. Tietoa mittaavien kysymysten vaikeustaso vaihteli maallikkonäkökulmasta, mutta toisaalta tietokysymykset mittasivat osaltaan tiedon ohella myös vastaajan oivalluskykyä.

Vastaajista joka kolmas arvioi riskinsä sairastua infektiotautiin pienemmäksi ja joka neljäs suuremmaksi kuin muilla samanikäisillä ja samaa sukupuolta olevilla henkilöillä. Tulokset vastaavat aiempia havaintoja, joiden mukaan ihmiset arvioivat oman riskinsä sairastua tai joutua äkilliseen uhkatilanteeseen (37,38,39,40) pienemmäksi kuin vertaisillaan henkilöillä. SARS-epidemian aikana Suomessa ja Hollannissa tehty tutkimus osoitti, että sekä suomalaiset että hollantilaiset arvioivat oman riskinsä sairastua SARS:iin pienemmäksi kuin vertaistensa riskin. Näiden kahden maan vertailussa suomalaiset olivat taipuvaisempia arvioimaan oman riskinsä pienemmäksi useammin kuin hollantilaiset (10).

Vastaajat arvioivat todennäköisyytensä sairastua influenssaan varusmiespalveluksessa viisiportaisella asteikolla keskimäärin tasolle 2,0 tilanteessa, jossa he olisivat saaneet influenssarokotteen eikä epidemiaa olisi. Vastaava arvio oli 3,6 tilanteessa, jossa olisi epidemia eikä rokotetta olisi annettu. Vastaajat luottivat mahdollisesti annettavan influenssarokotteen estokykyyn ja kokivat influenssariskin erityisen pieneksi tilanteessa, jossa he olisivat saaneet influenssarokotteen.

Noin kaksi kolmesta vastaajasta uskoi voivansa itse vähentää riskiään sairastua influenssaan varusmiespalveluksessa (69 %), kuten myös ihmisten kykyyn vähentää infektiotautien leviämistä yleisesti ottaen (61 %). Aikaisemmin SARS-epidemian aikana vain 11 % suomalaisista ja 60 % hollantilaisista arvioi kykynsä suojautua SARS-taudilta kohtalaisen hyväksi (10).

Aineistossamme 31 % varusmiehistä ilmoitti haluavansa influenssarokotteen, 43 % oli epävarmoja. Vastaajista 27 % ei puolestaan halunnut influenssarokotetta. Useimmiten syynä oli usko omaan vastustuskykyyn tai rokotuksen tarpeettomuuteen - joskin myös rokotuksen kokeminen epämiellyttäväksi vaikutti rokotushalukkuuteen. Rokotushalukkuudesta vastaavassa ikäryhmässä ei ole aiempaa tutkimustietoa. Tutkimuksessamme kaikki varusmiesten esittämät syyt pidättyä influenssarokotteesta vaikuttivat sellaisilta, joihin voidaan vaikuttaa asiallisella tiedotuksella, tekemällä rokotustilanne miellyttäväksi ja mahdollisuuksien mukaan käyttämällä esimerkiksi ei-invasiivista nenän limakalvoille suihkutettavaa influenssarokotetta pistoksen sijaan. On kuitenkin oletettavissa, että viime viikkojen aikana ilmennyt influenssa A(H1N1)-viruksen aiheuttama pandemiauhka vaikuttaisi rokotushalukkuuteen, jota nyt julkaistu tutkimus mittasi epidemiakauden ulkopuolella.

Kansanterveyslaitoksen rokotekattavuustietojen mukaan vuonna 2006 influenssarokotteen otti vajaa puolet (46 %) 65-vuotta täyttäneistä ja 2 % alle 65-vuotiaista (41). Yleisimmät yli 65-vuotiaiden perustelut jättää influenssarokote ottamatta olivat Kansanterveyslaitoksen selvityksen mukaan usko siihen, ettei itse saisi influenssaa (28 %), rokotus oli jäänyt ottamatta, vaikka sitä harkitsikin (26 %) sekä epäusko rokotteen tehoon (19 %) (42). Vain yksi prosentti iäkkäistä perusteli haluttomuuttaan sillä, ettei pidä pistoksista (42).

Tutkimuksemme käytti erilaisia ehdollisia tilanteita selvittäessään vastaajien arvioita sairastua influenssaan. Tällaista riskikäsityksen tutkimisen kannalta teoreettisesti perusteltua tutkimusasetelmaa on tuoreen järjestelmällisen katsauksen mukaan käytetty varsin vähän (43,44).

Koetun riskin arvioimiseen tutkimuksessa käytettiin kansainvälisesti hyväksyttyä kaavaa, missä uhkan todennäköisyys kerrottiin taudin vakavuudella (2,20). Tutkimuksemme tukee havaintoja, joiden mukaan vastaajan tietämys rokotteesta ja usko sen tehoon ovat yhteydessä rokotushalukkuuteen (42,43,44,45). Vastaajien kantaan influenssarokotuksen ottamisesta saattoi vaikuttaa myös se, että he eivät pitäneet vastaushetkellä influenssatartunnan todennäköisyyttä tai uhkaavuutta kovin suurina, sillä heille oli kerrottu kyselylomakkeen ensimmäisellä sivulla, että kyselystä huolimatta meneillään ei ollut mitään vakavaa epidemiaa tai infektiouhkaa.

Varusmiespalveluksessa varusmiehille annetaan noin 20 tuntia opetusta terveydenhoidosta, josta 3-4 tuntia on yleistä terveysopetusta esimerkiksi ihonhoidosta, hygieniasta, ravitsemuksesta, päihteiden käytöstä ja sukupuolitaudeista. Loput käytetään ensiapuopetukseen ja harjoituksiin. Tämä tutkimus kuvaa vastaajien tietämystä ja käsityksiä influenssasta heti palvelukseen astumisen jälkeen, jolloin vastaajat eivät olleet vielä saanet varusmiehille annettavaa terveysopetusta. Tämän tutkimuksen valossa varusmiehet tarvitsisivat opetusta sekä hygieniasta että laajemmin tartuntatautien ehkäisystä ja hengitystieinfektioista yleensä.

Varusmiehet ovat äkillisten infektiotautiuhkien torjuntatyön kannalta tärkeä väestöryhmä sekä varusmiespalveluksensa aikana että tulevina reserviläisinä. Varusmiespalveluksen aikana saatu hygienia- ja tartuntatautiopetus voi tasata nuorten aikuisten miesten tietämyseroja. Parhaimmillaan varusmiehet oppivat tunnistamaan riskitilanteita ja huomaavat, että he voivat yhteisön jäseninä sekä vähentää omaa riskiään sairastua että ehkäistä tartuntatautien leviämistä eteenpäin.

Tuloksemme luovat myös oman haasteensa perus- ja ammattikoulujen sekä lukioiden terveyskasvatuksen kehittämiselle ja toteuttamiselle. Koulujen terveyskasvatuksessa voidaan käsitellä tartuntatautiuhkia ja tukea opiskelijoiden halua ja kykyä ehkäistä tartuntatautien leviämistä.

Tästä asiasta tiedettiin

- Varuskuntien joukkomajoitus sekä puutteet käsienpesussa tarjoavat suotuisat olosuhteet infektiotaudeille.

- Tyypillisimpiä varusmiesten infektiotauteja ovat hengitystieinfektiot ja ruoansulatuskanavan infektiot.

- Varuskuntien kausi-influenssaepidemioilla saattaa olla merkitystä influenssan leviämiselle koko väestössä.

- Biouhkiin varautumista varten tarvitaan tutkittua tietoa kansalaisten biouhkatietämyksestä ja -käsityksistä.

Tämä tutkimus opetti

- Vastaajat osasivat vastata oikein keskimäärin puoleen 59:stä tietoa mittaavasta kysymyksestä.

- Varusmiehet arvioivat viisiportaisella asteikolla riskinsä sairastua influenssaan varusmiespalveluksen aikana tasolle 2,0-3,2, riippuen epidemiatilanteesta ja siitä, olisivatko he saaneet rokotetta tai ei.

- Joka neljäs varusmies ei halunnut influenssarokotetta palveluksen alussa.

- Kaksi kolmasosaa vastaajista uskoi omin toimin voivansa vähentää riskiään sairastua influenssaan.

Kiitokset toimistosihteeri Eva Nevalaiselle arvokkaasta kielenhuoltoavusta, ELL Ava Sovjärvelle kommenteista kyselylomakkeen ja käsikirjoituksen tekovaiheessa ja ATK-suunittelija Marjut Graingerille avusta aineiston analyysivaiheessa.