Viitteitä kannabiksen käytön lisääntymisestä: Varusmiesten huumausaineiden käyttöä testattiin biokemiallisin menetelmin

Varusmiesikäisten suomalaisten miesten huumausaineiden käytön yleisyyttä on tutkittu kyselylomakkein vuosina 1968-1992 (1). Syksyllä 1992 puolet vastaajista tunsi tuttava- tai ystäväpiirissään siviilissä huumausaineiden käyttäjän, 47 %:lle oli tarjottu tai kaupattu huumausaineita ja 17 % ilmoitti kokeilleensa joskus huumausaineita (1). Kyselylomaketutkimuksissa saadaan hyvä viitteellinen yleiskuva huumausaineiden käytöstä tai käytön muutoksista. Niissä jää kuitenkin vastaajan harkintaan, missä määrin hänen vastauksensa pitävät yhtä todellisuuden kanssa. Tiedon laatuun vaikuttavat myös palautusprosentti, otantamenetelmä ja muut tekijät.

Biokemiallisin menetelmin tehty suora osoitus on luotettavin menetelmä tutkia huumausaineiden käytön yleisyyttä: se antaa paremman kuvan tietyn ajankohdan tilanteesta tai muutoksesta tiettynä ajanjaksona kuin kyselylomake. Varusmiesten huumausaineiden käyttöä selvitettiin biokemiallisin menetelmin ensimmäisen kerran kesäkuussa vuonna 1987 (2). Järjestyksessä toisessa tutkimuksessa selvitettiin kesäkuussa 1993 varusmiespalvelukseen astuneiden nuorten miesten huumausaineiden käytön yleisyyttä veri- ja virtsanäytteistä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusasetelma oli ajan suhteen poikittainen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin varusmiehet, jotka astuivat palvelukseen 10.6.1993 maavoimien joukko-osastoissa Tammisaaressa, Helsingin Santahaminassa, Kirkkonummen Upinniemessä, Hattulan Parolannummella, Säkylässä, Keuruulla, Valkealan Vekaranjärvellä, Kontiolahdella, Oulussa sekä Sodankylässä. Paikkakuntien joukko-osastoissa valittiin tutkimukseen tammi-huhtikuussa syntyneiden joukosta aakkosissa sata ensimmäistä miestä.

Tutkimusjoukkoon valitut antoivat virtsanäytteen välittömästi palvelukseen ilmoittautumisen jälkeen paikallisessa varuskuntasairaalassa tai poliklinikassa. Lisäksi heiltä otettiin verinäyte kyynärtaipeen laskimosta natriumfluoridia ja kaliumoksalaattia sisältävään VENOJECT-putkeen (10 ml). Näytteisiin merkittiin numero, mutta ei henkilötunnusta eikä nimitietoja. Näytteet numeroi tutkijoista riippumaton taho. Näin varmistettiin, ettei näytteiden antajaa voida identifioida missään tiedonkeruun, näytteiden analysoinnin, tietojen tallennuksen tai niiden analysoinnin vaiheissa.

Biologiset määritykset

Virtsanäytteistä seulottiin immunologisin ja ohutkerroskromatografisin menetelmin klassiset huumausaineet, bentsodiatsepiinit, opiaatit ja eräitä muita keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita (3). Seulonnassa todetut positiiviset löydökset varmistettiin massaspektrometrilla. Huumaus- ja lääkeainepitoisuus määritettiin verinäytteestä kaasukromatografia tai massaspektrometria käyttäen. Veren alkoholipitoisuus määritettiin kaasukromatografisesti.

Näytteitä kerättiin 992 henkilöltä. Teoreettinen maksimi oli 1 100 henkilöä. Kato aiheutui varusmiespalvelukseen astuneiden, otantaperustein tutkimusjoukkoon kuuluneiden miesten lukumäärien vaihteluista joukko-osastoittain. Kukaan tutkimukseen pyydetyistä ei kieltäytynyt antamasta näytteitä. Tutkittavat olivat 17-29-vuotiaita, ja heidän keski-ikänsä oli 19,7 vuotta. Lähes kolmannes tutkittavista oli kotoisin suurista kaupungeista: Helsingistä 11,8 % (n = 115), Espoosta 5,8 % (57), Tampereelta 3,9 % (38), Vantaalta 3,0 % (29), Lahdesta 2,8 % (27), Oulusta 2,4 % (23) sekä Hyvinkäältä 2,1 % (21). Näytteet otettiin kello 7-21, ja 73 % näytteistä otettiin kello 7-18.

Kyselylomaketiedot

Näytteiden lähetelomakkeeseen kirjattiin näytenumero, näytteen ottamisajankohta (alkava täysi tunti), tutkittavan ikä sekä kotikunta. Lähetetietolomakkeelle siirrettiin taustatietoja lomakkeelta "Kyselylomake varusmiespalvelusta ja terveydentilan tutkimista varten". Tietoja siirrettiin näytteiden antajan itse ilmoittamasta koulutuksesta, hänen arviostaan omasta terveydentilastaan ja suorituskyvystään, kuntoliikunnan harrastamisesta, tupakoinnista, särky-, uni- tai muiden lääkkeiden sekä alkoholin ja huumausaineiden käytöstä. Vastaaja oli täyttänyt lomakkeen kutsuntojen yhteydessä, yleensä 1-2 vuotta ennen varusmiespalvelusta.

Tilastolliset menetelmät

Lähetelomakkeen ja biokemiallisten tutkimusten määritystiedot tallennettiin ATK-sovellukseen. Tulokset esitetään absoluuttisina lukumäärinä ja suhteellisina osuuksina (%). Huumaus- ja lääkeaineiden suhteellisten osuuksien vertailemiseksi niille laskettiin Poisson-jakauman 95 %:n luottamusväli. Kontingenssitauluissa laskettiin tilastollisen yhteyden voimakkuuden mittaluvuksi Khiin neliötesti (4).

TULOKSET

Tutkituista näytteistä löydettyjen keskeisten huumaus- ja lääkeaineiden osuudet on esitetty taulukossa 1. Ainoat huumaus- ja lääkeaineiden väärinkäyttöä varmasti osoittavat virtsanäytelöydökset olivat viisi tetrahydrokannabinolinäytettä.

Kodeiinia todettiin viidessä näytteessä, joista yhdessä oli lisäksi vähäisiä määriä morfiinia kodeiinin aineenvaihduntatuotteena. Morfiinia todettiin pieninä pitoisuuksina neljässä muussa tapauksessa, joista kolmessa tavattiin lisäksi pieniä kodeiinimääriä. Koska morfiini ja kodeiini ovat toistensa aineenvaihduntatuotteita ja pitoisuudet olivat pienet, ei varmuudella voida päätellä, kumman aineen nauttimisesta positiiviset morfiinilöydökset johtuivat.

Havaitut bentsodiatsepiinipitoisuudet olivat melko vähäisiä eikä pitoisuuksien perusteella voitu tehdä johtopäätöksiä siitä, oliko lääkkeitä käytetty hoito- vai huumausainetarkoituksessa. Yksittäisinä ainelöydöksinä todettiin karbamatsepiinia, hydr-oksitsiinia, fenyylipropranoliamiinia, terfenadriinia, naprokseenia ja ibuprofeenia.

Tutkituista verinäytteistä (n = 986) 2,8 %:ssa todettiin alkoholia. Yhden näytteen alkoholipitoisuus oli 1,98 promillea, muut 27 näytettä sisälsivät alkoholia vähemmän kuin 1,0 promillea.

Verinäyte sisälsi alkoholia 1,9 %:lla niistä varusmiehistä, jotka olivat ilmoittaneet, etteivät käytä alkoholia. Joskus alkoholia käyttävillä vastaava osuus oli 2,9 % ja usein alkoholia käyttävillä 4,8 %. Huumausaineita joskus käyttävistä kuudesta alokkaasta yhdellä oli alkoholia verinäytteessä.

Tupakoivia oli 34,6 % vastaajista (taulukko 2). Tupakoivat ilmoittivat polttavansa keskimäärin 12,5 savuketta päivässä (SD 6 savuketta), ja puolet tupakoivista ilmoitti polttavansa 10 savuketta päivässä. Tupakoivien osuus väheni ilmoitetun koulutuksen määrän lisääntyessä: peruskoulun käyneistä tupakoi 51,6 % ja ylioppilaista 21,1 %.

Kaikki kuusi kyselylomakkeen mukaan huumausaineita joskus käyttävää varusmiestä ilmoittivat terveytensä hyväksi tai kykenevänsä suorittamaan normaalisti varusmiespalveluksen.

Noin 22 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä ainakin joskus särky-, uni- tai jotain muuta lääkettä.

Kyselylomaketutkimuksessa 14,6 % peruskoulun käyneistä ja 10,5 % ylioppilaista ilmoitti, ettei käytä lainkaan alkoholia. Verikokeessa alkoholia oli 5,8 %:ssa (n = 9) peruskoulun käyneiden ja 1,4 %:ssa (n = 6) ylioppilaiden verinäytteistä. Usein alkoholia käyttäviä oli 2,6 % yli kaksi kertaa viikossa liikkuvien ja 15,9 % niiden joukossa, jotka eivät ilmoituksensa perusteella harrastaneet kuntoliikuntaa. Tupakoivista 1,8 % ja tupakoimattomista 15,9 % ilmoitti, ettei käytä alkoholia. Kyselylomakkeessa ilmoitettu alkoholin käyttö ja tupakointi liittyivät toisiinsa (khi2 = 63,7, df = 2, p < 0,0001).

POHDINTA

Edellinen varusmiesten huumausaineiden kokeilun yleisyyttä mittaava tutkimus marraskuussa 1992 perustui nimettömiin kyselylomakevastauksiin (1). Sitä edeltänyt, vuonna 1987 suoritettu tutkimus koostui sekä biokemiallisista näytteistä että kyselylomakevastauksista (2). Vuosien 1987 ja 1992 tutkimuksissa käytettiin samaa taustatietojen kyselylomaketta, joten niiden tulokset ovat vertailukelpoiset. Vuoden 1987 tutkimuksen biokemialliset määritykset olivat nyt tehtyyn tutkimukseen nähden täydellisemmät, mutta raportoitujen määritysten osalta tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset. Uudessa tutkimuksessa keskityttiin biokemiallisiin näytteisiin, kun taas kyselylomaketiedot olivat lähinnä taustatietoja.

Vuosien 1987 ja 1992 tutkimusten otantaan tulleet joukko-osastot olivat samat. Syksyllä 1992 kyselylomaketiedot viittasivat kokeilijoiden osuuden (17 %) kaksinkertaistumiseen vuoden 1987 vastaavaan tutkimukseen verrattuna (8,2 %). Vuonna 1993 tehdyssä biokemiallisessa tutkimuksessa todettiin samansuuntainen muutos: tetrahydrokannabinolilöydösten määrä lisääntyi vuoden 1987 löydöksiin verrattuna. Tulokset viittaavat kokonaisuudessaan nuorten suomalaisten miesten huumausaineiden käytön lisääntymiseen 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuvuosiin.

Alkoholia todettiin verestä 19,9 %:lla palvelukseen astuneista varusmiehistä vuonna 1987, kun vuonna 1993 vastaava osuus oli 2,8 %. Erojen selitys on systemaattinen tekijä: varusmiespalvelukseen saavuttiin vuonna 1987 kello 24:ään mennessä, mutta nykyään kello 18:aan mennessä.

Alkoholin suurkulutusta heijastavaa gamma-glutamyylitransferaasia (GGT) ei nyt esitetyssä tutkimuksessa mitattu varusmiesten verinäytteistä. Vuonna 1987 GGT oli 3,5 %:lla tutkituista yli 50 U/l, mikä viittaa runsaaseen alkoholin käyttöön.

Lomakkeesta saatu tieto alkoholin käytöstä ennusti verestä todettuja alkoholipitoisuuksia: mitä useammin henkilö ilmoitti käyttävänsä alkoholia, sitä todennäköisemmin alkoholia todettiin myös verinäytteestä. Alkoholia oli kuitenkin veressä myös niillä, jotka olivat kyselylomakkeessa ilmoittaneet, etteivät käytä alkoholia lainkaan. Koska kyselylomakkeen tieto perustui kutsuntavaiheen tilanteeseen, on mahdollista että vastaajan alkoholin käyttö on muuttunut kutsunnan jälkeen ennen varusmiespalvelusta. Toisaalta tuloksemme saattavat viitata, kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa, vastaajien pyrkimykseen kaunistella alkoholinkäyt- töään lomaketutkimuksissa. Myös varusmiesten osalta lienee perusteltua olettaa, että todellinen alkoholinkäyttö on runsaampaa kuin tutkimuslomakkeessa ilmoitettu. On myös mahdollista, että huumausaineiden käyttöä kaunistellaan vastaavasti.

Tupakoivia oli 34,6 % vastaajista, mikä vastaa aiempia havaintoja varusmiesten tupakoinnin yleisyydestä. Huumausaineita joskus käyttävistä kuudesta vastaajasta viisi ilmoitti tupakoivansa, mikä viittaisi syksyn 1992 kyselylomaketutkimuksen perusteella kannabiksen käyttöön.

Koska kaikki kuusi kyselylomakkeen mukaan huumausaineita joskus käyttävää varusmiestä ilmoitti terveytensä hyväksi tai kykenevänsä suorittamaan normaalisti varusmiespalveluksen, ei koettua terveydentilaa voida käyttää soveltuvana indikaattorina huumausaineiden käytön seulonnassa.

Amerikkalaisten koululaisten 19 vuoden seurantatutkimuksessa todettiin nuorten aloittavan savukkeiden polttamisen, alkoholin tai marihuanan käytön todennäköisimmin 20-29-vuotiaina (5). Päihteiden käyttöön liittyvä terveyskasvatus tulisi siten aloittaa jo peruskoulussa, jotta päihteiden kokeilua ja ongelmakäyttäjien määrää voitaisiin vähentää.

KIRJALLISUUTTA