Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito
Bentsodiatsepiiniriippuvuus on pakonomainen tarve käyttää lääkettä riippumatta lääketieteellisestä tarpeesta. Usein esiintyy myös toleranssin kehittymistä ja vieroitusoireita käytön lopettamisen yhteydessä.
Bentsodiatsepiiniriippuvuuden kehittymistä voi parhaiten ehkäistä määräämällä niitä potilaille vain asianmukaisin kliinisin perustein ja etukäteen sovituksi ajanjaksoksi (< 4 kuukautta).
Persoonallisuushäiriöistä kärsivillä henkilöillä ja päihteiden ongelmakäyttäjillä on suurentunut riski tulla riippuvaiseksi bentsodiatsepiineista.
Bentsodiatsepiiniriippuvuuden hoidossa käytettävien psykoterapeuttisten ja lääkkeellisten hoitokeinojen teho on rajallinen.
Lääkkeiden, alkoholin ja huumausaineiden sekakäytön sekä suurannosriippuvuuden vieroitushoito on usein perusteltua toteuttaa laitosolosuhteissa.
Suomalaisten bentsodiatsepiinien käyttö on lisääntynyt jatkuvasti 1980-luvun puolivälistä lähtien, kun muissa Pohjoismaissa myyntiluvut ovat pysyneet tasaisina tai pienentyneet. Nykyisellään arviolta 2-3 % väestöstä käyttää päivittäin rauhoittavia lääkkeitä ja 3-5 % bentsodiatsepiini- tai…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
