Lehti 8: Katsausartikkeli 8/2006 vsk 61 s. 835 - 839

Elvytetyn sydänpotilaan jatkohoito

Tärkein tieto

Sydämenpysähdyksen tavallisimpana mekanismina on pahanlaatuinen kammioperäinen rytmihäiriö, jonka laukaisevana tekijänä suuressa osassa tapauksista on vaikea sydänlihasiskemia.

Muihin sydänlihasvikoihin (laajentava kardiomyopatia, hypertrofinen kardiomyopatia, läppäviat) saattaa liittyä kammioarytmian laukaiseva substraatti.

Harvinaisempia syitä ovat perinnölliset pahanlaatuiset kammiorytmihäiriöt ja johtoratapoikkeavuudet.

Bradyarytmiat voivat myös johtaa sydämenpysähdykseen usein polymorfisen kammiotakykardian kautta.

Elvytyksen jälkeistä hoitoa suunniteltaessa on oleellista paitsi selvittää sydämenpysähdyksen syy, myös arvioida potilaan ennuste ja selvittää mahdollinen aivovaurion vaikeusaste.

Mikäli potilas toipuu neurologisesti hyvin, sydänperäisen syyn aktiivinen hoito on aiheellista.

Rytmihäiriötahdistinhoito on avainasemassa elvytyksen jälkeisessä hoidossa, jos sydämenpysähdyksen syynä ei ole hoidettava tai palautuva tekijä.

Sydämenpysähdyksen ennuste väestötasolla ei ole hyvä.

Ei-sydänperäisen sydämenpysähdyksen ennuste on huonompi kuin sydänsairauden yhteydessä.

Arvioiden mukaan noin viidesosa potilaista voidaan kotiuttaa, ja näistä noin viidesosa palaa työelämään.

Juhani Koistinen

Elvytyksen onnistuttua potilaan kliinisen tilan kehittyminen ja sydämenpysähdyksen syy sanelevat jatkotoimenpiteet ja -hoidon. Potilaan toivuttua elvytyksestä pyritään selvittämään sydämenpysähdykseen johtaneet tekijät. Mikäli toipuminen on suotuisaa, jatkotoimet tähtäävät sydämenpysähdyksen…

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat