Tärkein tieto

Melanooman liitännäislääketutkimussa on selvitelty sytostaattien, interferoni-alfan (IFN-alfa), interleukiini-2:n (IL-2) ja melanoomarokotteiden tehoa. IFN-alfaa on eniten tutkittu. Vakiintunutta liitännäislääkehoitokäytäntöä ei ole.

IFN-alfalla tehtyihin liitännäislääkehoitotutkimuksiin liittyy ongelmia tutkimustuloksia tulkittaessa. Tehdyissä tutkimuksissa potilasaineistot ovat olleet heterogeenisia.

Korkea-annoksisella IFN-alfalla on osoitettu tehoa ihomelanooman liitännäislääkehoitona. Teho kokonaisennusteen suhteen on toistaiseksi epäselvä, mutta 5 vuoden tautivapaa aika pitenee jonkin verran. Hoidon toksisuus on kuitenkin huomattava. Keskikorkea-annoksisen IFN-alfan merkitys selvinnee menossa olevien tutkimusten myötä. Matala-annoksisella IFN-alfalla ei ole osoitettua hyötyä tautivapaan ajan ja kokonaisennusteen kannalta.

Rokotuksilla on onnistuttu yksittäisissä tutkimuksissa pidentämään tautivapaata aikaa ja saatu myös elinaikahyötyä, kun rokotteilla hoidettuja potilaita on verrattu ns. historiallisiin verrokkeihin. Tulokset laajemmista satunaistetuista tutkimuksista puuttuvat. Parasta mahdollista rokotetta ei tunneta.

Toistaiseksi voidaan ainoastaan kirurgia hyväksyä paikallisen ihomelanooman käypänä hoitomuotona, eikä rutiinimaista liitännäislääkehoitoa voida suositella.