Huoli on ollut suuri. Oli kyse sitten drooneista, virkanimityksistä tai terveyspoliittisista näkemyksistä, sote-organisaatiot ovat vetäneet sälekaihtimia ikkunan eteen. Lääkäreitä ja asiantuntijoita on ollut entistä useammin vaikea tavoittaa jakamaan asiantuntemustaan omasta työstään tai laajemmin terveydenhuoltojärjestelmästä.

Johtotehtävään vasta valittu lääkäri saattaa vastata viiveettä toimittajan puheluun mutta soittaa hetken päästä takaisin, ettei ollutkaan vielä saanut viestinnältä lupaa kommentoida asiaa medialle. Tämä on huolestuttavaa kehitystä demokraattisen terveydenhuollon kannalta ja kehnoa viestintää.

Lääkäreillä on yhteiskunnallinen vastuu puhua ja organisaatioilla vastuu mahdollistaa se. Lääkärin ei pitäisi joutua miettimään, voiko haastattelua antaa. Lääkäriliiton suosituksen mukaan lääkärin on hyvä suhtautua myönteisesti julkisuuteen (1). Niin suuri yleisö kuin toiset lääkärit kaipaavat lääkärien ääntä (2).

Erityisesti julkisessa terveydenhuollossa avoimuuden pitää olla lähtökohta. On tärkeää, että erilaiset lääkärit saavat äänensä kuuluviin. Se lisää luottamusta.

Lääkärilehden artikkelissa ”Kontrollia vai koordinointia?” tulee ilmi, että sote-organisaatioiden käytännöt vaihtelevat (3). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kannustaa asiantuntijoitaan osallistumaan julkiseen keskusteluun. Toisessa ääripäässä organisaation viestintä etsii sopivan asiantuntijan – viikon kuluttua. Katoaako lääkärin ääni byrokratian jalkoihin?

Viranomaisviestintä on kiristynyt Suomessa. Viimeksi pelastustoimi ilmoitti luopuvansa automaattisista ensitiedotteista. Vastuu kaatuisi hyvinvointialueille, eikä sisäministeriö ole antanut alueille ohjeita avoimeen viestintään.

Tieto on valtaa. Se, jolla on mahdollisuus ensimmäisenä kehystää todellisuus ja tosiasiat tietyllä tavalla, saa etulyöntiaseman julkisuudessa.

Avoimuuden heikentyminen on huono asia kansalaisten luottamuksen näkökulmasta. Tiedonkulku alkaa siirtyä pöydän alle ja nojata henkilökohtaisiin suhteisiin. Tällainen toimintatapa ei lisää luottamusta julkishallinnon organisaatioihin.

Lääkärintyössä hyviä ohjenuoria ovat julkisuuslaki ja vaitiolovelvollisuus. Kun toimii virkatehtävässä julkisessa organisaatiossa, on tunnistettava, mikä on salassa pidettävää potilastietoa ja minkä tietojen luovuttamiseen on velvollisuus sekä lailliset perusteet.

Avoimuus on itseisarvo, jotta hallintoa ja erilaisia näkemyksiä voidaan arvioida julkisesti. Joskus seurauksena on rytinää ja kritiikkiä. Se on pidemmällä aikavälillä hyvä asia. Toiminta kehittyy, johtaminen paranee. Sitä tarvitaan.

Avoimuutta tulisi vaalia organisaatioiden johdossa päivittäin. Luottamuksen siltoja lujitetaan silloin, kun kaikki on hyvin. Hyvä pohjatyö kantaa kriisin hetkellä.

Lue lisää: Kontrollia vai koordinointia?