Kaikukardiografia on olennainen osa infektiivistä endokardiittia sairastavan potilaan tutkimusta ja hoitoa. Koska teknologinen kehitys on lisännyt menetelmän kykyä erottaa muutoksia sydämessä, on pelkkä sydämensisäinen ylimääräinen kaiku menettänyt merkitystään taudin vaikeusasteen mittarina. Erotuskyvyltään tarkempi ruokatorven kautta tehtävä kaikututkimus on parantanut endokardiitin diagnostiikkaa ja hoitoa. Infektiivisen endokardiitin merkittävät komplikaatiot ovat septinen embolisaatio, läppien ja niiden tukirakenteiden tuhoutuminen sekä absessimuodostus. Kaikukardiografiasta voidaan määrittää vegetaation koko, levinneisyys, liikkuvuus ja rakenne, jotka kaikki ovat komplikaatioita ennustavia tekijöitä.