Vaikka asbestin käyttö on Suomessa jo loppunut, ilmenee asbestisairauksia vielä 2000-luvulla. Niiden diagnostiikassa ja ammattitaudiksi toteamisessa keskeistä on asbestialtistumisen voimakkuuden arviointi. Huolellisesti selvitetyn anamneesin lisäksi voidaan altistumista arvioida keuhko- ja keuhkohuuhtelunäytteen asbestipitoisuusmäärityksillä. Erityisesti niistä on apua altistumisen selvittämisessä ammattialoilla, joissa altistumisen voimakkuus vaihtelee paljon ja sitä on anamnestisesti vaikea selvittää. Pitoisuusmäärityksiin liittyy menetelmistä, eri asbestilajeista ja yksilöllisistä tekijöistä johtuvaa vaihtelua, jonka vuoksi tuloksia tulee tarkastella lähinnä suuruusluokittain ja yhdessä huolellisesti selvitetyn altistumisanamneesin kanssa. Suurikaan pitoisuus ei sellaisenaan merkitse kliinisen sairauden olemassaoloa, mutta viittaa väestön yleistä altistumistasoa voimakkaampaan altistumiseen.