Luuston haurastuminen ja siitä johtuva murtumien lisääntyminen on merkittävä kansanterveydellinen ja taloudellinen ongelma. Länsimaissa vanhusten lonkkamurtumien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen väestön ikääntymisen myötä. Lonkkamurtumapotilailla on usein monia muita sairauksia, ja koska jo murtuman hoito vaatii pitkän hoito- ja kuntoutusajan, nämä potilaat kuormittavat terveydenhuoltoa entistä enemmän. Hoidon tavoitteena on, että potilas toipuisi mahdollisimman lähelle tapaturmaa edeltävää kuntoaan ja pääsisi omatoimisena takaisin kotiinsa. Koska vanhusten reisiluun yläosan murtuma on usein seurausta luun haurastumisesta, sekä murtumien ehkäisyllä että osteoporoosin ehkäisyllä ja hoidolla on tärkeä merkitys.