Glykoituneen hemoglobiinin määrittämistä käytetään paljon diabeetikoiden glukoositapainon arvioimisessa. Arvioitaessa peräkkäisiä glykoituneen hemoglobiinin määritystuloksia saman potilaan seurannassa, on tarpeen tietää, miten suuri muutos johtuu todella glukoositasapainon muutoksesta eikä näytteenotosta ja -käsittelystä ja määrityksen tekemiseen liittyvästä analyyttisestä vaihtelusta. Tässä työssä todettiin nestekromatografisella FPLC-menetelmällä mitatun glykoituneen hemoglobiinin pitoisuuden merkitsevän muutoksen raja-arvoksi (viitemuutosrajaksi) 0,7 prosenttiyksikköä. Suomessa on yhtenäistämispyrkimyksistä huolimatta käytössä monia analyyttiselta toistettavuudeltaan ja tulostasoltaan erilaisia glykoituneen hemoglobiinin määritysmenetelmiä. Ainakin alueellisesti on tarpeen käyttää samaa määritysmenetelmää, jotta vältyttäisiin tulkintaongelmilta. Glykoituneen hemoglobiinin määrityksiä tekevien laboratorioiden tulisi ilmoittaa käyttämänsä määritysmenetelmän mukainen viitemuutosraja.