Käytössä olevat uudet biologiset hoidot vaikuttavat spesifisesti tulehdusreaktion keskeisiin välittäjäaineisiin estäen TNF-alfa:n (etanersepti, infliksimabi ja adalimumabi) tai interleukiini-1:n (anakinra) vaikutusta.

Biologisia hoitoja käytetään tavanomaisiin reumalääkkeisiin reagoimattoman aktiivisen, progressiivisen nivelreuman, selkärankareuman, lastenreuman ja psoriaasiartriitin hoidossa.

Kustannukset huomioiden biologiset hoidot tulee kohdistaa potilaisiin, jotka hyötyvät niistä eniten, joten hoitovasteen arvio on seurannassa keskeistä. Yli puolet potilaista hyötyy biologisesta hoidosta selvästi. Tulehdus rauhoittuu, oireet lievittyvät ja hoito voi hidastaa nivelvaurioiden kehittymistä. Toisaalta hoitoja ei kannata jatkaa, mikäli kolmessa kuukaudessa ei saavuteta riittävää tehoa lääkityksen tehostamisellakaan.

Infektioriski voi lisääntyä, mikä on muistettava tavallisten infektioiden hoidossa ja profylaksiassa. Erityisesti tuberkuloosin aktivoituminen ja opportunisti-infektiot ovat mahdollisia. Biologinen lääke tulisi tauottaa kuumeisen infektion ja antibioottihoidon ajaksi sekä leikkausten yhteydessä.