Miten ihmissolu korjaa karkeat DNA-vauriot
Ihmissolun nukleotidikorjauksen mekanismi tuli oleellisilta osiltaan selvitetyksi, kun sen biokemiallinen rakennemalli äskettäin in vitro rekonstituoitiin. Tutkimustyön perustava havainto tehtiin jo 30 vuotta sitten, ja uusimpaan tulokseen tarvittiin kymmenhenkisen kansainvälisen tutkijaryhmän vuosikymmenen mittainen uurastus. Artikkelin kirjoittajat olivat mukana ryhmässä. Tulevaisuudessa nähdään, miten hyvin nyt rakennettu malli vastaa solun todellista tapahtumasarjaa. Sen pohjalta voidaan kuitenkin jo aloittaa kliinisten ongelmien soveltava tutkimus.
Watson ja Crick esittivät DNA:n rakennemalliehdotuksensa vuonna 1953 (1). Malli kirjainkoodeineen (A, C, G, T) samastettiin painettuun tekstiin; ajateltiin, että kun DNA:n sisältämän informaation tulee säilyä muuttumattomana, myös DNA:n sisältämän "kirjainkoodin" eli emäsrakenteen pitää olla…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
