Lehti 1-2: Katsausartikkeli 1-2/2011 vsk 66 s. 37 - 42

Onko diabeteksen geenidiagnostiikasta hyötyä potilastyössä?

- Tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes johtuvat useiden geenipolymorfioiden vaikutuksesta ja niiden interaktiosta elintapojen ja ympäristön kanssa. Geenidiagnostiikasta ei ole käytännön hyötyä potilashoidossa tällä hetkellä.

- Varhaisessa imeväisiässä puhkeava neonataalidiabetes, MODY-tyypin diabetes ja mitokondriaalinen diabetes ovat tavallisimmat monogeeniset diabetesmuodot. Geenidiagnostiikka auttaa hoidon suunnittelussa.

- Neonataalidiabeteksen voi aiheuttaa mutaatio monessa eri geenissä. Tavallisimmissa ATP-riippuvaisten kaliumkanavageenien KCNJ11 ja

CC8 mutaatioista aiheutuvissa muodoissa voidaan käyttää sulfonyyliureahoitoa.

- MODY-tyypin diabetes alkaa tavallisesti alle 25 vuoden iässä ja johtuu ainakin kuuden eri geenin mutaatioista. Yleisemmät tyypit johtuvat HNF4A-, GCK- ja HNF1A-geenien mutaatioista. MODY2-diabeteksen hoidossa pelkkä ruokavaliohoito on useimmiten riittävä, mutta MODY1- ja MODY3-diabetespotilaiden hoidossa tarvitaan varsin usein insuliinihoitoa ja näihin tautimuotoihin liittyy samanlaisia liitännäissairauksia kuin tyypin 2 diabetekseen.

- Mitokondriaalinen diabetes on harvinainen diabetesmuoto, johon liittyy sisäkorvaperäinen kuulon heikkenemä. Tämä sairaus alkaa keski-iässä ja johtaa insuliininpuutokseen, johon varsin usein tarvitaan insuliinihoitoa.

Markku Laakso

Diabetes on yleisnimitys useille sairauksille, joissa glukoositaso on pysyvästi suurentunut. Yleisimmät näistä sairauksista ovat tyypin 1 diabetes (n. 10 %:lla), joka johtuu aina haiman erittämän insuliinin puutteesta, ja tyypin 2 diabetes (n. 75-80 %:lla), jolle on tyypillistä paitsi…

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat