Varvaskävely - ohimenevä kehityksen vaihe vai osa oirekokonaisuutta?
Varvaskävely on varsin yleinen, lyhytkestoinen vaihe kävelyn oppimisessa. Jos varvaskävely pitkittyy tai ilmaantuu normaalin kävelymallin oppimisen jälkeen, on tärkeää konsultoida lastenneurologista yksikköä oireen etiologian selvittämiseksi sekä hoitolinjojen suunnittelemiseksi. Mikäli varvaskävelyn taustalla on spesifinen neurologinen tauti tai lihaksen rakennehäiriö, edellyttää normaalin kävelymallin oppiminen spesifiseen etiologiseen tekijään kohdistuvaa hoitoa, mikä ei aina ole mahdollista. Pitkittyneessä, habituellissa varvaskävelyssä sen sijaan ei ole todettavissa selkeää etiologista tekijää ja lyhyt, intensiivinen fysioterapia tarvittaessa yhdistettynä kipsihoitoon saattaa olla järkevin ja nopein reitti tämän automatisoituneen kävelymallin murtamiseksi.
Varvaskävely on kuvaava termi tilanteelle, jossa lapsi kävelee pääosin päkiäkuormituksessa. Varvaskävely voi olla joko jatkuvaa tai ajoittaista, se voi ilmetä vain paljain jaloin kävellessä tai myös kengät jalassa, ja siihen voi liittyä nilkan aktiivisen ja/tai passiivisen dorsifleksion rajoitus.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
