Solunsalpaajahoidon annosintensiteetin lisääminen parantaa eräiden pahanlaatuisten tautien hoitotuloksia, mutta annosten suurentamista rajoittaa hoidon toksinen vaikutus luuytimeen. Tämä haitta voidaan kompensoida palauttamalla luuytimen toiminta solunsalpaajahoidon jälkeen annettavan kantasolusiirteen avulla. Aikaisemmin kantasolut on kerätty luuytimestä, nykyään kuitenkin yhä useammin verestä, koska veren kantasolujen käyttö mm. nopeuttaa hoidosta toipumista. Uusiutuneen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa jättiannoksinen solunsalpaajahoito on jo osoittautunut perinteistä hoitoa paremmaksi. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia myös myeloomassa ja rintasyövän liitännäishoidossa. Rintasyövästä on tulossa kantasolujen autologisen siirron tärkein aihe.