Voisiko sukeltamisesta johtuvia selkäydinvaurioita ehkäistä?
Joka kesä sattuu maassamme 2-6 tapaturmaa, jossa nuori mies hyppää matalaan veteen tutussa rannassa ja törmää pää edellä järven pohjaan tai vedenalaiseen esteeseen. Seurauksena on pysyvä selkäydinvamma ja neliraajahalvaus. Lisätekijänä on usein saunominen, alkoholin nauttiminen sekä liukastuminen tai kompastuminen. Tyypillisen sukellustapaturmassa vaikeasti vammautuneen profiili on muotoutunut Käpylän kuntoutuskeskuksessa tehdyssä kartoituksessa 1990-luvulta. Jokainen tapaus on henkilökohtainen katastrofi vammautuneelle ja hänen läheisilleen. Kirjoittajien mielestä tehostettua valistusta sukeltamisen vaaroista tulisi antaa keväisin koulujen yläasteen oppilaille ja varusmiespalveluksessa oleville. Valistuksen tuloksellisuutta on kuitenkin vaikea todentaa.
Suomen sairaaloissa hoidetaan vuosittain noin 1 000 uutta selkärankavammapotilasta, joista joka neljännellä on selkäydin- tai hermojuurivaurio (1). Näistä noin 60:lla on täydellinen selkäydinvamma. Suurin osa, 75-80 % selkäydinvaurioista johtuu tapaturmista ja 20-25 % sairauksista. Kun pohditaan…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



